perjantai 16. heinäkuuta 2010

myPhone

Kävin hakemassa parin päivän takaisen (melkein)heräteostokseni tänään postista;



Nokia/Samsung vanhusten pitkäaikaiskäyttäjällä aamupäivä meni ihmetellessä ja aktivoinnin kanssa failatessa (Sonera kun ei ole kovin kunnostautunut tässä tiedotuksessa, vasta hyvän aikaa googlattuani sain selville, että puhelinta ei voi aktivoida ennen kuin numeronsiirto on tehty.)
Rupesi se sitten kuitenkin sujumaan ja uusi kapula on ihailtavan helppokäyttöinen; osaan käyttää sitä varmaan jo nyt paremmin kuin tuota vanhaa Samsungin läppäromua joka on epäloogisuuden multihuipentuma!



Hirveästi tässä päivän aikana nyt ei ole luonnollisesti käyttökokemusta kertynyt, mutta olen huomannut, että ne huomiot joita tekee laitteesta heti ensimmäiseksi, ovat yleensä merkittävimpiä.

1. iPhonen ongelma (isolla o:lla) nro. 1 on ehdottomasti sen soittoäänipolitiikka.
Jos haluat vaihtaa soittoääneksi jonkun muun kuin tilutuksen valmisvalikoimasta, joudut ensin muokkailemaan haluamasi soittarin tietokoneella oikeaan tiedostomuotoon ja leikkaamaan biisistä haluamasi kohdan. Koko biisiä ei siis saa ilmaisohjelmilla käännettyä oikeaan formaattiin.

2. Toinen miinuspuoli on bluetooth jota ei jostain käsittämättömästä syystä voi käyttää tiedostonsiirtoon puhelimeen tai siitä pois. Wtf?!




3. Maksullisten palveluiden tuputtaminen. En ole mikään puhelinihminen ja olen varmaan yhtä kömpelö näiden kapuloiden kanssa kuin mummini; on niin jotain sietämätöntä, että sinulta aletaan vaatia rekisteröitymistä johonkin nettikauppaan ja ei kerrota ollenkaan, onko se välttämätöntä, maksaako se ja ei siis kerrota ylipäätään mitään. Minulle ei ole myöskään itsestäänselvyys, että tarvitaanko karttojen käyttämiseen maksullista dataa vai ei, jos puhelimeen esim. lataa kartan netistä? Tai sitten tämä netti, kun painaset "Safari" -namiskaa, nettiselain aukeaa suoraan eteesi mitään varoittelematta eli käytännössä et tiedä kertyykö sinulle nyt laskua siitä vai ei. Kaipaisin jonkun holhousjärjestelmän tuohon, joka varoittaisi aina kun olen tekemässä jotain maksullista :D

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä;
4. Pikkuiset epäloogisuudet ja jutut "väärissä" paikoissa. Missä tuossa on se wlan -hakusysteemi? Etsiikö se langattomia verkkoja automaattisesti? (Kannattaisiko lukea se käyttöohjekirja erhm..) Entä kuinka vaihdan herätysäänen? Ja miksi ihmeessä iTunes ei voi vaan näyttää suorilla kaikkia puhelimen kansioita jossain listana (kuten vanha kunnon bluetooth siirtosysteemi) ja sitten sinne voisi vain vedellä ja tiputella juttuja? Soittoäänikansionkin jouduin etsimään jostain hevon p:stä asti.



Mutta juu, kaiken kaikkiaan olen aika iloinen; mullakin on joskus uusi puhelin! :D En edes uskalla laskea, milloin viimeksi olen ostanut uuden luurin.. Se oli varmaan joskus seiskaluokalla?

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Vasara ja nauloja

Minäkin olen kotiutunut viimein. Kymmenen päivää 15-kesäisten kanssa keskellä ei niin _mitään_ (no okei, järveä ja pöpelikköä) oli aika tuskaa. Työtä käytännössä 24/7 ja saat olla kaikkea muuta kuin oma jäätävä itsesi. Sairasta, mutta selvitty tosiaan on ja rahatkin näyttää tulleen tilille, vaikkei edes työsopimusta tehty.


Eilen painelin kämpille maalailemaan kaappeja ja repimään tapetteja. Remonttieväiksi kävin hakemassa torilta vietnamilaista, omnomnom..

chicken



Tänään käytiin Arin kanssa uudestaan jatkamassa maalailua ja tapettiurakkaa, ei tosin jaksettu kovin kauaa tuon helteen takia.





Toissapäivänä kun palailin leiriltä, kotona odotti ikävä yllätys. Rakas Kuutsi rottani oli laihtunut hirveästi (eron huomasi kun oli ollut pari viikkoa poissa, kotiväki ei niinkään ollut kiinnittänyt huomiota). Lisäksi hengityksen rohina oli pahentunut ja aika pikaisesti jouduin tekemään päätöksen lopettamisesta. Mycon takia hiilidioksidilopetus ei sopinut kuvaan, joten jouduttiin lähtemään lääkäriin asti. Ei ollut mitään kivaa katseltavaa, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että hiilidioksidilla se henki lähtee kivuttomimmin ellei ole kyse hengitystieinfektiosta. -Eutanasiaan meni lääkärissä varmaan puoli tuntia!

Nyt on vähän ikävä fiilis, vaikka tuo kämpän remontti pitää ajatukset tehokkaasti muualla, vähän väliä meinaa tulla itku silmään. Kuulostaa varmaan älyttömältä. Kuutsi on kuitenkin ollut minulla aivan nakista lähtien ja se oli maailman sydämellisin otus. :(


***

Mutta jottei menisi ihan vetistelyksi, jatketaan aiheesta kolmanteen. Kävin nimittäin minäkin alennusmyynneissä, ja huomiset siskon rippijuhlat olivatkin mitä mainion tekosyy. Ei kaupoilta kyllä irronnut juuri muuta, kuin tosiaan se mekko huomiselle ja pari vyötä.


En oikein vieläkään tiedä, onko kyseinen puuterinvärinen/vaaleanpunainen mekko kauhea vai kauhean ihana. Tähän asti olen vihannut kaikkia hapsu- ja naruhässäköitä, mutta eilen muhun iski joku psykoosi ja raahasin moisen narukasan kotiini. Hintaa oli kuitenkin vain 7€, joten en nyt onneksi kamalasti häviä jos en tykkääkkään.


Vöistä tulee kyllä joskus kuvia in action, ovat yksinään aika vaisunnäköisiä.