tiistai 28. syyskuuta 2010

Viikonloppu sujui mukavan rattoisasti. Lauantai meni kotona möhnehtiessä, mutta sunnuntaina oli niin hyvä ilma, että päätettiin lähteä vähän kävelemään ja käymään Botaniassa. En ollut ikinä aiemmin käynyt Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa, joten tulipahan sekin nyt koettua. Paikka ei ollut mikään suuren suuri, taisi olla kaikenkaikkiaan kolme eri-ilmastoista kasvihuonetta ja tietysti ulkopuutara. (Joka tosin näin syksyllä oli aika hirveässä kunnossa)







Yksi huoneista oli täynnä perhosia ja niitä lenteli siellä vapaana kasvien ja kävijöiden seassa.
Kunnollisia kuvia ei oikein saanut koska käytössä on edelleen pokkari joka ei mielellään tarkenna liikkuviin kohteisiin...







Botaniareissun päätteeksi kävelimme keskustaan tarkoituksena käydä kahvilla jossain. Mutta koska oli sunnuntai, kaikki paikat lukuunottamatta Coffee housea olivat kiinni ja näin ollen puoli kaupunkia oli ahtautunut edellämainittuun eikä istumapaikasta ollut toivoakaan. Niinpä jouduimme tyytymään kotikeittoiseen suodatinsumppiin.

Eilen sitten kirjastoreissun jälkeen päästiin vihdoin nauttimaan kahvilatunnelmasta ilman tungosta. Päädyttiin Houkutukseen, mikä olikin ihan hyvä valinta, alla oleva setti maksoi nimittäin vain 3,5€. Aika edukasta siis!

Cappucchino oli herkkua (yleensä olen maksanut pelkästään siitä vajaa neljä euroa), donitsi vain oli jo vähän kuivahtanut koska oltiin liikenteessä illalla. Mutta mullehan kelpaa.


Madonnan spurgumahahuppari Sokkarin sovituskopissa. Ei lähtenyt mukaan.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Höst


Onnistuin sairastuttamaan itseni kivaan syysflussaan tässä viikonloppuna ja olen saanut kulkea paperi nokan alla pari päivää. Oltiin taas viikonloppu vanhempieni luona, mutta ei se tosiaan mikään hirveä nautinto ollut kurkkukipuisena ja nuhaisena särkylääkehuuruissa.

Myös minä, vannoutunut kesäihminen, olen monen muun bloggaajan tavoin peräti tykästynyt tähän syksyiseen maisemaan ja katukuvaan. Tosin oma viehätykseni on vain esteettistä tasoa, kylmä ja märkä sää eivät ole minun juttuni vieläkään. Mutta joo on se syksy ihan kiva, kunhan ei sada. (Olen kyllä silti katera syksylle tästä flunssasta...)

Tässä syksyfiilistelykuvia tämänaamuiselta hyppytuntikotimatkalta;
(Kuvat otettu puhelimella)












Kissat palasivat viikonloppureissulta kotiin vasta tänään. Äiti käytti Mimmin rokotuksella tuon kotipaikkakunnan eläinlääkärillä (halvempaa) ja palautti mirrit meille nyt aamusella, oli niitä jo muuten ikäväkin! Vaikka vain reilu toista vuorokautta jouduttiin olemaan elukoista erossa. On ihan pirun hiljaista kun ei ole enää edes rottia ja sitten kissatkin vielä puuttuvat, hrr. Juu ei tule olemaan eläimetöntä kotia minulla koskaan, päähän siinä leviää (erhm, itseasiassa olen tässä jo maanisesti etsinyt ilmoituksia myytävistä kesyrotista ja sain äsken ihan kiintoisan tekstarin... Ja rotattomuutta on kestänyt nyt about ..neljä vuorokautta? )


Kisurakkaat


Viimeviikon perjantaina (vai oliko se torstai?) käytiin Arin kanssa ensimmäistä kertaa etsimässä geokätköjä. Huomasin nimittäin eräällä luennolla puhelinta räplätessäni, että ylliopistoalueelta löytyi peräti kolme kätköä ja pitihän ne käydä sitten illalla etsimässä!




Ensimmäinen purkki kädessä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Varoitus; 100% opiskeluhöpinää.

Eilen tosiaan alkoi sitten opiskelu pitkästä aikaa ja menin haahuilemaan yliopistolle eksyneennäköisenä. Ohjelmassa oli koko aamupäivä ympäripyöreitä luentoja yliopistosta yleensä (tilastoja, uuden yhdistyneen yliopiston setvimistä..) ja ei niin mitään informaatiota itse opiskelusta. Loppupäivä vietettiin tuutorien kanssa, jotka sitten onneksi vastailivat kysymyksiin ja saatiin edes jonkinlainen kuva siitä, miten tässä lähdetään toimimaan.
-Varsinainen opiskelu tosin alkaa vasta ensi maanantaina.

Naamastani kuvastuu aika hyvin epätoivoisen keskiverto fuksin mielentila. Tuntui nimittäin jännittävän muitakin kuin minua, mitä nyt ihmisten juttelua kuulin!

Kun sitten puoli neljältä pääsiin kotiin, minulle iski ihan järjetön migreeni ja nuppi oli koko illan ihan sietämättömän kipeä. En normaalisti syö juurikaan särkylääkkeitä, ja jos syönkin niin pari- kolmesataa milligrammaa panadolia riittää. Nyt jouduin ottamaan sitä kokonaisen gramman ja lisäksi vielä buranaa, eikä meinannut vieläkään talttua!

Jaksoin kuitenkin illalla hulluuspäissäni lähteä Cittariin ostamaan itseleni pari kansiota kouluun.
Rakastan näitä kiivi- ja mustikkakansia:

Nuita oli kaupassa vielä lisääkin, mm. mansikkakuosilla. Harmi vain, että herkullinen kuviointi on ilmeisesti hyvä syy hilata kansion hinta vitoseen ja jos useamman tarvitsee niin äkkiä saa varautua maksamaan yli parikin kymppiä. Mutta kyllä minä vielä ainakin sen mansikkaunelman haen itselleni!

Tänään ei enää päänsärky vaivannut, mutta opiskelujutut muuten vetävät pinnan kireälle. Ilmoittauduttiin nimittäin tuutoreiden kanssa ensi viikolla alkaville kursseille ja lukujärjestys on käytännöllisesti katsoen täynnä tuota rakasta pääainettani Suomen kieltä ja lisäksi kirjallisuutta. Kyllä meinasi itkettää kun kotiin päästyäni tutustuin salaa biologian opintoihin ja kursseihin joita minun tulisi käydä. Eiväthän ne mahdu minnekkään! (Muistutuksena siis, minähän en oikeasti ole juuri lainkaan kiinnostunut kirjallisuudesta tai kielistä, pääsin vain vahingossa sisään ja tässä sitä ollaan) Sain yhden ainoan biologiakurssin ylipäätään melkein-järkevästi ahdettua lukujärjestykseeni ja silloinkin joudun olemaan poissa puolet kahdesta luennosta viikossa. Eli jälkeenjäänti on enemmän kuin varmaa, mutta ei auta itku markkinoilla ja pari muuta kaatuneeseen piimään/maitoon yms. liittyvää kliseetä tähän..


Ylläoleva kuva on ihan omituinen, se on todistettavasti koneellani ihan oikein päin (pitkät sivut ovat ala- ja yläosa), mutta bloggeriin ladatessa kuva kääntyy jostain syystä pystyyn. Siinä siis joka tapauksessa ihana lukujärjestykseni, perjantaisin ei ole suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoilla koulua, mutta nappasin luonnontieteiden puolelta mukaan solubiologiaa joten ei tullut täysin vapaata perjantaita minulle.

Huomenna olisi sitten tiedossa yön yli kestävä reissu Mekrijärven tutkimuslaitokselle kuulemaan vielä vähän lisää infoa näistä opiskelujutuista. Sen jälkeen onneksi alkaa maanantaina se käytännön työskentely ja pääsee eroon näistä alkuviikon hässäköistä, esittelyistä ja yli-innokkaista tuutoreista. En mitenkään väheksy viimeksimainitun hommia, mutta minä kuulun ainakin niihin ihmisiin, joita risoo se teennäinen huomiointi ja seuraan puskeminen. Saahan minun kanssani jutella ja tulla istumaan samaan pöytään ruokalassa, mutta on se nyt jotekin vaivaannuttavaa kun heti on vähintään kaksi tuutoria kimpussa kun yrität olla yksin rauhassa jossain kahvilla. Se on teennäistä, voimakkaasti velvollisuudelta lemahtavaa, kaikin puolin ärsyttävää ja siitä seuraa aina lopulta se kiusaantunut hiljaisuus. Juuuu on taas negatiivista, mutta koitetaan palata iloisempiin juttuihin kunhan se "oikea" arki tästä koittaa!