keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Wake up happy

Minä se en sitten koskaan opi. Kun kello soi aamulla varttia vaille seitsemän, tuntui että voisin vaikka kuolla. Vitutus nousi kuitenkin potenssiin kymmenen kun tajusin koululla, että olin taas tullut ja herännyt aivan turhaan. Tällä kertaa olin mielestäni menossa kurssille, joka tosiasiassa alkaa vasta kahden viikon päästä. Aiemmin olen ollut menossa sellaiselle kurssille joka on jo päättynyt, toisinaan olen mennyt luennolle joka on peruttu. Mutta se, että joka ikinen näistä kerroista on kahdeksalta aamulla, on jo jotakin kohtalon vittuilua aamu-uniselle.

Päätin sitten käyttää aikaisen herätyksen hyväkseni ja mennä kirjastoon kalastelemaan klassikoita, mutta kappas, sekin oli vielä kiinni. Ja se, että kirjastokin on vielä aamu kahdeksan jälkeen kiinni, todistaa ettei vain kertakaikkiaan ole inhimillistä aloittaa raatamista siihen aikaan aamusta! No, pääsin sinne kirjastoon onneksi myöhemmin ja otin ajanpuutteenkin uhalla Putkinotkon lisäksi seuraavanlaisen opuksen:

En ole ikinä ennen lukenut Cookin kirjoja, mutta lääketiedettä ja uskontoa sivuava teos kuulosti ihan vain takakannen perusteella kiinnostavalta.

***

Jaksoin aikaisen herätyksen ja vapaapäivän innoittamana myös koluta vähän vaatekomeroani ja laittaa pari rättiä Huuto.netiin myyntiin. Hirveän harvoin jaksan edes yrittää myydä mitään eteenpäin, sitä ajattelee niin helposti, ettei kukaan voi haluta niitä vuosia vanhoja juttuja mistä itsekään ei ole koskaan pitänyt. Valitettavan useinhan se meneekin juuri niin, mutta kokeiltu on taas ainakin! Jos jotakuta kiinostaa, niin rytkyjä pääsee tutkailemaan tästä.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Otteita "syyslomalta"

"Lomaviikko" on nyt takana (minulla oli vapaata vain suomen kielen osalta, kirjallisuutta ja tenttejä oli ihan normaalisti), se meni lähinnä juostessa oman kämpän ja vanhempien kodin väliä. Nukuttua ja huilailtua tuli kuitenkin ihan kiitettävästi, enpä muista milloin olisin viimeksi koisinut lähemmäs yhtätoista! Sunnuntaina (ei eilen vaan sitä edellisenä) hävyttömän pitkien yöunien lisäksi päädyttiin vieläkin överimpään aamupalaratkaisuun ja tehtiin Arin kanssa läjä amerikkalaisia pannukakkuja. Tällaista lusmuamista lisää kiitos!

Viikko meni opiskelujen ohella lähinnä pelaillessa, minä koneella ja mieheke uudella Xboxillaan, johon tämä on saanut addiktoitua kissankin..



Tässä nyt vain satunnaisia juttuja mitä on tullut tehtyä, tuntuu lähes mahdottomalta saada juuri nyt kasaan yhtenäistä tekstiä:


Kaunis hallowen aiheinen kynsiyritelmä. Ei löytynyt pientä pensseliä ja hammastikku ei ihan toiminut..



Mummoihmiseni oli neulonut minulle supersöpöt villasukat ja lapaset.



Ostin jossain mielenhäiriössä itselleni perhosorkidean. Kai sitä aina tasaisin väliajoin vain tarvitsee muistutusta siitä, ettei vain yksinkertaisesti omaa tarvittavaa taitoa ja mielenkiintoa minkään elollisen, joka ei osaa ilmaista mitä milloinkin haluaa, ylläpitoon.



Jotain viitteitä hortonomisista taidoistani saanee kun vilkaisee tätä chiliä, jonka olen omistanut nyt n. kolme kuukautta:

Juuri meille tultuaanhan heinä näytti siis tältä.

Viimeviikon maanantaina menimme vanhempieni luokse kahdeki yöksi ja kun lähdimme keskiviikkoaamuna takaisin Joensuuhun yhdeksi yötä, otettiin Berta meille yökylään.

Kävin Bertan kanssa koirapuistossa ja ylipäätään ravasin sen kanssa ulkona lähes hysteerisesti. Ei koiraa kerrostaloon ainakaan minulle. En käsitä miten ihmiset onnistuvat pitämään isoja koiria asunnossa, jossa ei voi vaan avata ulko-ovea kun koira tahtoo ulos? Tietysti kaupunkilaiskoirat varmaan oppivat ja kasvavat siihen, että ulos pääsee vain tiettyinä aikoina.

Eilen palasimme taas sitten kämpille ja kävimme areenalla käsityömessuilla.







Messut olivat jostain syystä paljon kämäisemmät kuin viimevuonna, eipä sieltä juuri löytynyt mitään mielenkiintoista.
***

Olen tässä nyt pari kuukautta pahoitellut ja valitellut kameran huonoutta ja kuvien laatua (siis laadun puutetta...) ja tuudittautunut siihen, että hankin sitten sen järkkärin. Sisäistin tässä kuitenkin tänään, että taivaalta ei tule tippumaan minulle kameraa (tai edes rahaa) vaikka kuinka odottaisin, vaan joudun jokatapauksessa säästämään siihen ja ostamaan sen ihan omalla rahalla. Niinpä selailin tässä kamerojen hintoja ja halvimmillaan jonkinlaisen räppänän näyttäisi saavan neljällä sadalla eurolla. En varsinaisesti ymmärrä kameroiden tai valokuvauksen tekniikan päälle, joten minulle tietysti luulisi välttävän ihan normaali digikamerakin. Valitettavasti huonollakin järkkärillä ja - kuvaustaidolla saa vaan niin paljon parempia kuvia, että rahat tuntuisivat menevän vain hukkaan jos ostaisin jonkun parin sadan euron perusdigin.
Niinpä vannon nyt julkisesti ja pyhästi, että pistän kerran kuussa talteen vähintään 50€ kunnes kamerarahat ovat koossa. Koska tuolla tahdilla siihen menee ikuisuus, koitan säästää mieluiten lähemmäs 100€/kk ja toivoa joululahjaksi rahaa. Ja manipuloida Arin maksamaan vaikkapa kolmasosan, niin sekin saa käyttää kameraa... Amen.



lauantai 23. lokakuuta 2010

Runsauden pula

Olen tässä koko aamun selaillut ASOSta, siellä on taas miljoonia juttuja jotka haluaisin. Ja lopulta käy niin, että koska kaikkea ei vaan voi saada, en sitten saa ostoskoriin yhtään mitään. Noh, kukkarolle parempi näin.
Koska kameran johto jäi kotiin (olen porukoiden luona ja piti tosiaan täällä laitella vähän kuvia, mutta se nyt jää ensi viikkoon), jaan kanssanne muutamia kuolauksenarvoisia juttuja, tiedä vaikka joku muu osaisi päättää mitä haluaa.

Olen tähän asti vieroksunut korkeavyötäröisiä housuja (lukion ja yläkoulun _kaikki_ naisopettajat käyttivät jotain järkyttäviä korviin asti ylettyviä päärynäpersehousuja. Yörgh.), mutta nämähän voisivat näyttää jopa ihan hyviltä kun vyötäröosassa on edes jokin juju;


Outletin puolelta taas löytyy vinkeät Cheap Mondayn pöksyt:



Asoksella on myös aivan upeita koristeellisia bodyjä. Harmi vain, että oman vartalomallin kohdalla vähän epäilyttää näyttäisivätkö ne ollenkaan niin hyviltä päällä..



Ja sitten ne mekot. Voisin haluta omistaa jokaisen näistä seuraavista, vaikkei minulla ole sitten niin mitään tilaisuuksia joissa niitä käyttää.





Joskin ylläolevassa tuo niittiolkainsysteemi on jo vähän liikaa, mutta ilman sitä NAM.




Hyvät viikonlopun loput kaikille!






PS. Ja kuvathan toimivat sitten linkkeinä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Rrrrrrrrrrraw

Hei, elossa ollaan! Postaustahti on ollut tässä vähän hidas, mutta koitan taas tsempata. Kovin ihmeellisiä asioita en ole (yllättäen) puuhaillut, periodi on vaihtumassa ja tenttiä pukkaa (ja uusinnat mulla on edessä heti ensimmäisten tenttien jälkeen, fennistiikka ei ainakaan mennyt läpi.) Lisäksi pitäisi lukea maanantaihin mennessä kaksi kirjaa (Canthia ja Ahoa) ja arvatkaa olenko edes aloittanut? No en, alkuviikko meni niiden tenttilukemisten parissa.


Täydellisen talvitakin metästys meni myös pauselle, ilmat alkoivat näillä leveysateilla olla jo niin jäätävät, että päädyin ostamaan perus H&M toppatakin jolla selviää minne selviää. Yritin ottaa takista teille kuviakin, mutta puisto oli niin tupaten täynnä jästejä että siitä ei tullut juuri mitään.



Kävin myös joku aika sitten vähän tuulettumassa, ihan yksinäni, ja oli yllättävän hauskaa!
Sain kuulla muunmuassa luennon moottoripyöristä kun erehdyin mainitsemaan omistavani sellaisen. Samalla ilmeisesti vältyin epätoivoiselta iskuyritykseltä..
Matin kaveri: "Matilla on moottoripyörä. Sä pääset varmasti sen kyytiin jos haluat ;)"
Minä:
"Ei kiitos, mulla on omaki motska"

Matti:
"MOOTTORIPYÖRÄT, NE NE ON..."






Onnistuin kadottamaan illan aikana kamerankin, mutta sain sen sitten takaisin kun joku kiltti ihminen oli palauttanut sen tiskille. Ihme sinänsä että sain, kyseessähän on Arin pokkari, ja kun baarimestari kyseli kameran tuntomerkkejä, vastasin sujuvasti sen olevan pikkuinen hopeanharmaa HP. Vaikka kyseinen yksilö on tietysti Canon. Onneksi tyyppi ei ilmeisesti katsonut kovin tarkkaan vastasiko kuvaus todellisuutta ja tyrkkäsi kameran vain käteen!



***

Sitten asiasta kolmanteen. Päässäni on jo jonkin aikaa muhinut haave raakasuklaan tekemisestä. En ole eläissäni edes maistanut moista herkkua, mutta kerta se on olevinaan vieläpä terveellistä, niin pakkohan sitä oli viimein kokeilla (kahden päivän ruokarahojenkin uhalla). Toisin kuin voisi luulla, kyeessä on varsin pienellä vaivalla valmistettavissa oleva nopea ja helppo makeinen. Luin netistä useampiakin ohjeita, mutta päädyin sitten tähän Eevan yksinkertaiseen reseptiin. (Minä tosin lisäsin sattumat vasta viimeisenä suklaalevyn päälle. Ja meidän superpakastimella tuo oli valmista kymmenessä minuutissa. Se todella ON superpakastin, jääpalatkin valmistuvat silmissä siinä, missä vanhempieni luona niitä sai odotella tuntikausia)

Kävin hakemassa Lifestä kookosöljyä ja pienet pussilliset kuivattua papaijaa ja cashew -pähkinöitä. En ole koskaan aiemmin syönyt papaijaa ja raakana otettu maistiaispala oli pakko sylkäistä pois, ihan tajuttoman pahaa ja imelää moskaa!

Murustelin sitä kuitenkin suklaan sekaan ja siinä se maistui itseaiassa yllättävän hyvältä.
Ja itse suklaa, se oli j ä r j e t t ö m ä n hyvää! Seuraavalla kerralla laitan sekaan ehkä himpun verran enemmän hunajaa, mutta muuten. Ah. Älkää pliis kertoko minulle, että tämäkin on epäterveellistä ja lihottaa jos sitä syö liikaa.

Kuva on harvinaisen huonolaatuinen kun kyseessä on musta lautanen ja suklaakin on tummaa.

Se on muuten sitten ihan harhaluulo, että lähes 100% suklaa hunajalla maustettuna muka veisi hetkessä makean-/suklaahimon. Uskokaa pois, tämä vain lisää sitä; huomaat ravaavasi jääkaapilla jatkuvasti hakemassa "ihan pikku palan".

tiistai 5. lokakuuta 2010

Uusi sormusrakkaus

Tänään kotona odotti iloinen yllätys, posti oli nimittäin tuonut Etsystä tilaamani sormuksen.


Ja kuten kuvasta näkyy, se on vain kertakaikkisen upea.











***


Pakollinen päivän sapuskakuva. En käsitä miksi jotkut vihaavat näitä? Mulle tulee vaan nälkä!

lauantai 2. lokakuuta 2010

Tossuja ja runonvärssyjä


Olen viikonlopun taas vanhempieni luona, kissat ovat onnessaan kun on paljon tilaa riehua ja vanhempieni Rudolf-kisu kaverina.


...Rudolfilla on myös astetta hienompi kiipeilypuu, näinköhän kotona enää kelpaa se minun ja Arin omatekoinen hökötys!


Muistin lopulta vahailla myös kenkiäni, Thelmatkin ovat taas kuin uudet jos ei kiinnitetä niin hirveästi huomiota likaiseen korkoon ja pohjaan!

Kävin tänään jälleen tanssimassa ja koulun aulassa oli menossa Alemanan tanssikenkämyynti. Minäkin ostin nyt viimein ihan oikeat ja kunnolliset tanssitossut:

Hintaa näillä kaunokaisilla oli 52€, ja jos ne useamman vuoden kestävät, niin ei se kyllä pahasti kirpaise. Opettajamme kertoi tanssineensa samoilla kengillä/tossuilla jo seitsemän vuotta ja vieläkin pelittävät. Ja hän sentään tekee sitä työkseen!


Nämä "tanssilenkkarit" eroavat normaalista sisäpelikengästä lähinnä tossumaisuudessaan. Ne ovat ultrakevyet kankaasta ja nahkasta valmistetut tossukat, joissa on vahvikeosa ainoastaan kannan ja päkiän kohdalla, joten jalkaterää on mahdollista käpristellä ja kipristellä miten mielii:

Ensimmäisten tunnin perusteella nämä ovat varsin mukavat jalassa (tuntuvat siltä, kuin olisivat osa jalkaa) ja helpottavat varinkin cha chan ja jiven kohdalla askelten tyylipuhtaudessa. Tuntuu paljon skarpimmalta kun on kunnolliset näpsäkät tossut, etkä vain tunne talsivasi sukkasillasi kuin mikäkin norsu. Näiden avulla sitä muuttuu gaselliksi.


Tyytyväinen tossujen omistaja.


Autolle kävellessäni näin muuten maahan pudonneen/pudotetun rypistyneen lapun, jossa oli seuraavanlainen värssy:

Vaikken missään nimessä nyt roskaamista kannatakkaan niin tämä oli jotenkin sympaattinen lappunen :D Toivottavati kirjoittaja ei pahastu, tuskinpa häntä tästä kukaan voi tunnistaa? Ja lappu oli tosiaan maassa.


Hyvää viikonlopunloppua vaan kaikille!