lauantai 27. marraskuuta 2010


Huhhuh, se on sitten lopultakin viikonloppu. Arilla on huomenna syntymäpäivä ja minulla on täällä menossa operaatio juustokakku. En ole eläissäni tehnyt mokomaa, joten pitäkääs peukkuja siellä!

Odotan jo lähes epätoivoisesti lomaa, on taas nimittäin niin paljon hommaa ettei tunnu jäävän yhtään kunnollista vapaa-aikaa. (Wowimaailmakin muuttui tässä muutama päivä sitten ja ehdin käydä vain pikaisesti tsekkaamassa Orgrimmarin ja sen Barrensia halkovan rotkon) Tai siis eihän minulla varsinaisesti ole määrälliesti montaa asiaa tehtävänä (vain kolme, Tuntematon sotilas luettuna maanantaiksi, joku kirjoitelma ja Janne Kuutio -tutkielman viimeistely), mutta niitä tulee koko ajan lisää. Kun saat edellisen kirjan luettua, tyrkätään perään seuraava. Inhoan näitä suomalaisia klassikkoja.




Otan rennosti valitettavasti juuri niissä paikoissa, missä ei pitäisi. Mun pitäis joskus kuvata kunnolla teille muistiinpanojani, sivut ovat täynnä kaikkea muuta kuin asiaa :D

Lisäksi sain tilattua itselleni viimein bilsankirjan ja siihenkin tekisi mieli päästä lopulta syventymään (se on seisonut tuossa jo viikon), on nimittäin valehtelematta ihan mielenkiintoinen opus! Ainoa miinus on tietysti kansainvälisyys ja englanninkielisyys. Kieli on kyllä helppoa ja yksinkertaista rakenteeltaan, alan erikoissanasto vain ei ole vielä kovin hyvin hallussa ja perussanakirjat eivät tunne mitään "Cajal bodyjä" ja muita vastaavia.




Täällä on lisäksi jo ihan kunnolla talvi ja en voi käsittää, miten tulen selviämään parin kymmenen asteen pakkasista elossa. Harrastan jo nyt ihan järjetöntä kerrospukeutumista ja olen silti jäässä. Ja siis ihan oikeasti, miten voi kylmää jos on päällä paksu puuvillabody,lyhythihainen paita, pitkähihainen paita, pitkähihainen villapaita ja toppatakki? Sitähän minäkin. Mun elimistö varmaan jostain syystä luulee kuolevansa ihan pikkupakkasissakin ja lakkauttaa koko ääreisverenkierron heti kun pakkasta on -10C, ja keskittää kaiken huomionsa sisäelimiin?

Jokatapauksessa ymmärettävistä syistä olen pukeutunut pari viikkoa suurimpiin farkkuihini (mahtuu mukavasti välihousuja) ja vähintään kahteen tai kolmeen paitaan. Sillä välin kun odotan omaa iskevää inspiraatiota, jaan muiden mukavannäköistä talvipukeutumista;











En ole tähän asti lämmennyt tekoturkistakeille (saati oikeille), mutta näillä pakkasilla alan miltei vakavissani harkita Wanhojen tansseissa ulkotakkina käyttämäni ruskean (teko)turkisjärkytyksen käyttämistä näin muutenkin. Tai no, on siihen vielä onneksi matkaa, mutta kun lämpimyyden maksimointi on jo tässä vaiheessa talvea avaintekijä pukeutumisessa, niin mihinkähän se johtaa helmikuussa..

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kamerasta juttua

Katselin taas aikani kuluksi budjettiin sopivia kameroita ja pari aika mukavaa löytyikin;


Nikon D3000 399,90€
NetAnttila




Canon EOS 1000D 369,90€
NetAnttila


Ei pitäisi katsella näitä tarjouksia (ahdistavaa kun ei tiedä, milloin ne loppuvat), tulee vain kauhea himo päästä ostamaan. Varsinkin kun Anttila tarjoaa kuukausimaksumahdollisuuden. Minähän siis säästän rahaa viiden kympin kuukausivauhtia ja Anttila tarjoaa nuita kyseisiä kameroita neljällä kympillä kuussa. Käytännössä siis sen sijaan, että säästän kameraan rahaa 50€/kk, voisinkin ostaa kameran ja maksaa samaa vauhtia pois velkaa jo ostetusta kamerasta! Ainoana miinuksena olisi tietysti muutamaa kymppiä kalliimpi hinta. (Ja jonkinlainen huijariolo, syökö tämä nyt säästämisestä jotenkin sen idean? :D)

Taidan nyt kuitenkin odotella vielä jouluun, pukki kuulemma saattaisi tuoda tänä vuonna vähän rahaa jos olen kiltisti.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Deathly Hallows


Tulin justiinsa leffasta, uusinta Potteria tietysti katsomasta. Ja voi kyllä, edelleen ne jaksavat vaikuttaa (vaikken niihin avoimesti innokkaimpiin ihkuttajiin siellä enää kuulukaan) samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun WB:n synkkä logo alkoi jälleen lähestyä ja tuttu musiikki soida taustalla.

Leffateatterissa huonotkin leffat näyttävät usein paremmilta kuin koneen näytöltä tai myöhemmin kotona katsottuna (se on se tunnelma) ja koska kyse on elokuvasta, jossa minulla on erityisen paljon tunnelatausta mukana, en osaa antaa mitään objektiivista arviota. Mutta hyvä se oli, ehdottomasti! Synkintä menoa tähän mennessä ja kaikki se alkuleffojen lässyn lää oli jäänyt ihan kokonaan pois. Eivät olleet vääntäneet väkisin edes onnellista loppua; mahtavaa! Ja Dobbyn kuollessa sai kyllä räpytellä silmiään ihan toden teolla. Nyt jälkeenpäin on jotenkin todella epävarma ja häilyvä olo. Kyllä musta tuntuu, että kirjojen uudelleen lukeminen olisi taas paikallaan. Rowling, olet luonut aivan ihmeellisen maailman.





PS. Ajattelin ensiksi, että en sano tästä mitään, mutta ei pysty pidättelemään. MIKSI ei voisi järjestää eri näytöksiä ihmisille jotka aikovat supatella, kikatella ja voihkia ääneen vierustoverilaumansa kanssa? Vihaan ihmismassoja, vihaan vihaan vihaan.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Loppukuuta

Hengissä ollaan!
Viime viikko kului taas hujahtaen. Lopetin sen ÄMO:n ja olen päässyt keskittymään opiskelussakin nyt vain kiinnostaviin asioihin. Toissaviikonlopun illansitujaisetkin menivät mukavasti (tai ainakin minulla oli muistaakseni hauskaa, toivottavasti niillä kavereillakin :D), vaikkei kyllä jaksettu siellä Feverissä montaa hetkeä olla.


Kuvia ei taaskaan viikon ajalta juuri ole, kamerasta on patterit loppu ja kun laatu on samaa luokkaa kuin puhelimella, ei ole juuri inspiroinut tuo kuvaaminen. Kamerahanke on kuitenkin vireillä, minä nimittäin pidin lupaukseni ja rahasto on jo lähtenyt muutamalla kympillä kasvuun!








Marraskuu lähestyy loppuaan (no joo se on aika tarkalleen puolivälissä mutta silti) ja sisäinen joulufriikkini alkaa jo haaveilla piparipullista, piparirahkasta, piparitaikinasta ja kaikesta muusta pipareihin liittyvästä, lukuunottamatta valmiita, kovia ja kylmiä pipareita.
Joulu on ihan paras juhla minulle, joka ei osaa hyvällä omallatunnolla löhötä ilman mitään tekosyytä viikkokausia eläen karjalanpiirakoilla, suklaalla ja punaviinikastikkeella. Ja luulen että harva muukaan osaa.


Nyt aloittelen katselemaan Housea. Nelonen ei osaa näemmä esittää viidettä tuotantokautta sitten millään (eivätkä vastaa edes sähköpostipommitukseeni), joten piti hommata se sitten itse. Mitenkään suoraan viittaamatta siihen, mistä minä tuon "hommasin", niin onko se waretus tällaisessakin tapauksessa niin hirveän kauhean väärin? DVD-boksiakaan kun ei suomesta tunnu ensisurffailulla löytyvän.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Sain Marialta lapsuuteen liittyvän "ystävyyskapulahaasteen", joten nyt seuraa pieniä paljastuksia vuosien takaa. Kuvitukseksi sopisivat tietysti parhaiten vaaleanpunaiset vauvakuvat, mutta valitettavasti minulla ei ole koneella kovin vanhaa aineistoa ja saatte tyytyä vain vanhoihin luontokuviin.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”
Ihan ensimmäiseksi (<5v) ilmoitin vanhemmilleni haluavani astronautiksi, syynä tietenkin se, että pääsisi kuuhun ja saisi pomppia puolipainottomana. Sen jälkeen keksin haluavani isona eläinlääkäriksi ja se on ollut haaveena näihin päiviin saakka. Nyt kuitenkin tähtään ensitöikseen biologiin (:


2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Kaukametsän pakolaiset oli paras piirretty mitä tv:stä tuli ja salaa haaveilenkin, että voisin vielä joskus katoa ko. sarjan läpi. Toinen tv-lemppari oli Taavi-tonttu. Lisäksi katsoin myös Disneyn piirrettyjä ja niistä lähinnä eläinaiheiset (leijonakuningas) olivat lemppareita. Sarjiksia en juuri Aku Ankkaa lukuunottamatta lukenut.


3. Lempileikkejäsi?
Minun ja serkkupoikani lempileikki oli "itellään leikkiminen" (lapset ovat luovia, pitäähän sitä tehdä ero sille, leikitäänkö lelulla tms. leikkivälineellä vai "näytelläänkö" itse hahmoja ;)), aiheena oli milloin mikäkin; saatettiin olla susia tai muita eläimiä, toisaalta taas jotain ihmishahmoja ja heiluttiin puisten keihäiden yms. kanssa. Polkupyörät olivat hevosia.


4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Ei voi muistaa, vietin kyllä isohkoja synttäreitä alakoulussa, mutta mitään ei ole jäänyt mieleen.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Harrastin pienenä tanhua pari vuotta, tykkäsin siitä kohtalaisen paljon ja ryhmämme nimi oli Ankeliini. Urheilusta en ole koskaan pitänyt, koska ainoa laji missä olen ollut edes keskinkertainen on pitkän matkan juoksu. Sain pienenä pronssia kahdesti koulun yleisurheilukilpailuissa 1-2km juoksusta, mutta ylemmillä luokilla ei enää järjestetty kuin maksimissaan 300m juoksuja. :P


6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
En pienenä kuunnellut oikein muuta musiikkia kuin jotakin Smurffeja ja multa meni koko Spice Girls, Backstreet boys, Tik Tak jne. vaihe kokonaan ohi ja olin vähän katkerakin kun en tajunnut muiden tyttöjen bändihömpötyksistä mitään. Sitten aloin kuunnella Gimmeliä kun pääsin ensimmäistä kertaa mihinkään yhtyeeseen "kiinni". Nyt hävettää.


7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Tämä on vaikea. Silloin kun sain ensimmäisen mp3-soittimeni olin aika tyytyväinen. Nuorempana olin (kuulemma) onnesta sekaisin kun sain puisen keinuhevosen, jonka jalat olivat liikkuvat ja kavioista kuului kopse kun koivet osuivat heilahdellessaan puuhun.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Juosta liukuportaat väärään suuntaan ja oppia soittamaan jotakin instrumenttia.





PS. Näin muuten viimeviikolla ensimmäisen Yakkay -inspiraatiotapauksen, yliopistolla tuli nimittäin vastaan pyöräilijä joka oli vetänyt suuren värikkään pipon pottakypärän peitoksi. Ei ollut pahannäköinen ollenkaan (leukahihnoista tajusin ylipäätään kypäräksi) ja huomattavasti halvempi keino kun tuo oikea Yakkay. Ottakaa vaan muutkin mallia!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

ÄMO1

Nyt se varsinainen riemu sitten alkoi, olihan se toki tiedossa jo ennestään, mutta ei siihen silti osannut varautua. Kyseessä on äänne ja muoto-opin harjoitukurssi. Tähän saakka olen ollut suorastaan ylpeä siitä, miten henkiset voimavarani ovat riittäneet kaiken tämän käsittämättömyyden keskellä rämpimiseen (Olen niiiiin jäljessä muista lähtötasoni ansiosta. Edes sijamuodot eivät löydy selkärangasta), ja olenhan päässyt tenttejäkin läpi (Kirjallisuuden lajeista peräti parhaalla arvoanalla, jee!). Tämä on onnistunut vain siten, että olen saanut pidettyä tietämättömyyteni salassa, istunut luennoilla tajuamatta noin suurin piirtein mitään ja sitten kotona opetellut perusasiat ennen tenttiä internetin avustuksella. Mutta nyt on sitten harjoituskurssi ja juuri sitä minun inhoamaani, yhteiskunnan palvomaa lähi-/pienryhmä opetusta.

Heti tunnin aluksi tulvahti mieleen sarja flashbackeja lukion englannintunneilta ja se ei juuri auttanut motivoitumaan ja pysymään rauhallisena. Saimme kaikki tehtävämonisteen ja hieman aikaa sen tekemiseen, jonka jälkeen kaikilta alettiin tivaamaan vastauksia järjestyksessä. En pystynyt keskittymään ollenkaan, vaan kaikki energia meni kauhunsekaiseen panikointiin. Ja kun onnistun järjestämään itseni tuohon mielentilaan, en enää ymmärrä/muista yksinkertaisiampiakaan asioita, verbien aikamuodot ja suunnilleen sanaluokatkin alkavat yhtäkkiä kuulostaa täysin tuntemattomilta. Sitten sitä ei vain yksinkertaisesi osaa vastata yksinkertaisimpaankaan kysymykseen. Ihan noin esimerkkinä; menin lukkoon kun opettaja käski minun taivuttaa sana siitake partitiivissa. Ja tätä olivat tehneet eri sanoilla jo edelliaet 3-4 henkilöä, mutta kun se sattuu omalle kohdalle, meneekin paniikkiin eikä tajua mitä koko partitiivi tarkoittaa. Vaikeammaksi tämän kaiken tekee se, että en myöskään ihan oikeasti tajua vieläkään, mitä astevaihtelu tarkalleenottaen tarkoittaa, mikä on joku hiivatin vahva- ja heikkoaste ja oikeastaan en osaa edes erottaa sanavartaloa suffikseista. Enkä varmasti tuolla menolla niitä koskaan opikaan.

En ole ollenkaan tyyppiä, joka hyötyy siitä, että joku reaaliaikaisesti vaatii vastauksia random kysymyksiin. Voin vastata kyllä pyytämällä itse puheenvuoroa, kun saan rauhassa keksiä oikean vastauksen päässäni. Ei niin päin, että minulta vaaditaan vastausta kuin apteekin hyllyltä. Muistan ikuisesti ne alakoulun kertaustauluharjoituket, joissa kaikki joutuivat seisomaan pulpetin vieressä ja istua sai vasta, kun osasi vastata opettajan esittämään kysymykseen miettimättä. Enpä suinkaan ollut minä, joka aina seisoi siellä viimeisenä ja niin hermostuneena, ettei tiennyt paljonko on 1*2...

Harkitsen jopa vakavissani tuon koko pakollisen kurssin skippaamista ja lopettamista kesken. Vihaan koko suomen kieltä ja en halua jatkaa siellä enää ensivuonna kuitenkaan, mutta voinko laskea sen varaan, että pääsen sinne biologiaan? Ja onko se toisaalta totaalisen raukkamaista paeta niitä pahimpia kauhujaan nyt, kun siihen on viimein mahdollisuus?
***

Sitten iloisempiin aiheisiin. Olen jaksanut pitkästä aikaa selailla itsekin Huuto.netiä ja siellä on ollut myynnissä ihmeen kivoja juttuja. Pari juttua olen ostanutkin ja tässäpä niistä toinen, pari päivää sitten saapunut:

Kyseessähän on siis Just Femalen harmaa body mustalla vetoketjulla. Aivan kertakaikkisen ihana ja lämmin vaate, sopii yläosaksikin simppelin alaosan kanssa. Kuvailin tämän nyt kiireessä vain perusfarkkujen kanssa, saa nähdä mitä keksii jatkossa;



Lisäksi huusin itselleni seuraavanlaiset farkut, nekin Just Femalea, eivät ole vielä saapuneet;

***

PS. Jos joku on sattunut lukemaan Janne Kuution ja saanut siitä jotakin suuria ahaa-elämyksiä ja löytänyt elämän tarkoituksen, saa kertoa! Muukin tutkielma-aiheeksi kelpaava materiaali käy. En saa tuosta kirjasesta mitään järkevää irti ja viikon päästä pitäisi palauttaa valmis tutkielma.




Syksyn/talven parhaisiin ruokiin kuuluvat ehdottomasti kuumat sosekeitot. Vihaan normaaleja juures/kasviskeittoja joissa lilluu kirkkaassa rasvaliemessä siellä täällä lanttua, siellä täällä lihakimpaleita ja herneitä. Sen sijaan kermalla, homejuustolla ja pippurilla maustetut juuressosekeitot ovat herkkua, varsinkin vaalean leivän kanssa!