keskiviikko 3. marraskuuta 2010

ÄMO1

Nyt se varsinainen riemu sitten alkoi, olihan se toki tiedossa jo ennestään, mutta ei siihen silti osannut varautua. Kyseessä on äänne ja muoto-opin harjoitukurssi. Tähän saakka olen ollut suorastaan ylpeä siitä, miten henkiset voimavarani ovat riittäneet kaiken tämän käsittämättömyyden keskellä rämpimiseen (Olen niiiiin jäljessä muista lähtötasoni ansiosta. Edes sijamuodot eivät löydy selkärangasta), ja olenhan päässyt tenttejäkin läpi (Kirjallisuuden lajeista peräti parhaalla arvoanalla, jee!). Tämä on onnistunut vain siten, että olen saanut pidettyä tietämättömyyteni salassa, istunut luennoilla tajuamatta noin suurin piirtein mitään ja sitten kotona opetellut perusasiat ennen tenttiä internetin avustuksella. Mutta nyt on sitten harjoituskurssi ja juuri sitä minun inhoamaani, yhteiskunnan palvomaa lähi-/pienryhmä opetusta.

Heti tunnin aluksi tulvahti mieleen sarja flashbackeja lukion englannintunneilta ja se ei juuri auttanut motivoitumaan ja pysymään rauhallisena. Saimme kaikki tehtävämonisteen ja hieman aikaa sen tekemiseen, jonka jälkeen kaikilta alettiin tivaamaan vastauksia järjestyksessä. En pystynyt keskittymään ollenkaan, vaan kaikki energia meni kauhunsekaiseen panikointiin. Ja kun onnistun järjestämään itseni tuohon mielentilaan, en enää ymmärrä/muista yksinkertaisiampiakaan asioita, verbien aikamuodot ja suunnilleen sanaluokatkin alkavat yhtäkkiä kuulostaa täysin tuntemattomilta. Sitten sitä ei vain yksinkertaisesi osaa vastata yksinkertaisimpaankaan kysymykseen. Ihan noin esimerkkinä; menin lukkoon kun opettaja käski minun taivuttaa sana siitake partitiivissa. Ja tätä olivat tehneet eri sanoilla jo edelliaet 3-4 henkilöä, mutta kun se sattuu omalle kohdalle, meneekin paniikkiin eikä tajua mitä koko partitiivi tarkoittaa. Vaikeammaksi tämän kaiken tekee se, että en myöskään ihan oikeasti tajua vieläkään, mitä astevaihtelu tarkalleenottaen tarkoittaa, mikä on joku hiivatin vahva- ja heikkoaste ja oikeastaan en osaa edes erottaa sanavartaloa suffikseista. Enkä varmasti tuolla menolla niitä koskaan opikaan.

En ole ollenkaan tyyppiä, joka hyötyy siitä, että joku reaaliaikaisesti vaatii vastauksia random kysymyksiin. Voin vastata kyllä pyytämällä itse puheenvuoroa, kun saan rauhassa keksiä oikean vastauksen päässäni. Ei niin päin, että minulta vaaditaan vastausta kuin apteekin hyllyltä. Muistan ikuisesti ne alakoulun kertaustauluharjoituket, joissa kaikki joutuivat seisomaan pulpetin vieressä ja istua sai vasta, kun osasi vastata opettajan esittämään kysymykseen miettimättä. Enpä suinkaan ollut minä, joka aina seisoi siellä viimeisenä ja niin hermostuneena, ettei tiennyt paljonko on 1*2...

Harkitsen jopa vakavissani tuon koko pakollisen kurssin skippaamista ja lopettamista kesken. Vihaan koko suomen kieltä ja en halua jatkaa siellä enää ensivuonna kuitenkaan, mutta voinko laskea sen varaan, että pääsen sinne biologiaan? Ja onko se toisaalta totaalisen raukkamaista paeta niitä pahimpia kauhujaan nyt, kun siihen on viimein mahdollisuus?
***

Sitten iloisempiin aiheisiin. Olen jaksanut pitkästä aikaa selailla itsekin Huuto.netiä ja siellä on ollut myynnissä ihmeen kivoja juttuja. Pari juttua olen ostanutkin ja tässäpä niistä toinen, pari päivää sitten saapunut:

Kyseessähän on siis Just Femalen harmaa body mustalla vetoketjulla. Aivan kertakaikkisen ihana ja lämmin vaate, sopii yläosaksikin simppelin alaosan kanssa. Kuvailin tämän nyt kiireessä vain perusfarkkujen kanssa, saa nähdä mitä keksii jatkossa;



Lisäksi huusin itselleni seuraavanlaiset farkut, nekin Just Femalea, eivät ole vielä saapuneet;

***

PS. Jos joku on sattunut lukemaan Janne Kuution ja saanut siitä jotakin suuria ahaa-elämyksiä ja löytänyt elämän tarkoituksen, saa kertoa! Muukin tutkielma-aiheeksi kelpaava materiaali käy. En saa tuosta kirjasesta mitään järkevää irti ja viikon päästä pitäisi palauttaa valmis tutkielma.




Syksyn/talven parhaisiin ruokiin kuuluvat ehdottomasti kuumat sosekeitot. Vihaan normaaleja juures/kasviskeittoja joissa lilluu kirkkaassa rasvaliemessä siellä täällä lanttua, siellä täällä lihakimpaleita ja herneitä. Sen sijaan kermalla, homejuustolla ja pippurilla maustetut juuressosekeitot ovat herkkua, varsinkin vaalean leivän kanssa!

2 kommenttia:

  1. ÄMO ja panikointi kuulostavat niin tutuilta! ("Mikä hitto oli illat- eiku inessiivi? Miksi kaikki muut nyökyttelevät? Miksen tajua mitään?!") :D Ekan vuoden pakollisista kursseista ei jäänyt kauheasti kivoja muistoja, nimim. viisi kertaa syntaksin kurssin tenttinyt ja hylätyn arvosanan saanut :D Tuskastuin suomen kieleen lopulta niin paljon, että lähdin vaihtoon niin kauas kuin oli mahdollista=Hongkongiin. Suosittelen pohtimaan vaihtoa, jos opiskelu ei nappaa. Katsellaan ensi vuonna, mitä opiskelujen suhteen tapahtuu... Tsemppiä opintoihin, ei se suomen kieli mikään maailman helpoin aine ole, kokemusta on.

    VastaaPoista
  2. Ei vitsi, minäkin haluan suomea pakoon toiselle puolelle maapalloa! :D
    Tosin itsellä ei ole suunnitelmissa vaihtoon varmaan koskaan lähteä, ne vaihtoajat ovat niin pitkiä ja sinne ei voi raahata mukana puolta elämää (elukkalauma, avokki...) :/
    Ja toisaalta olen jo varma, että vaihdan huutaen tiedekuntaa jos vaan pääsen pääsykokeesta keväällä läpi! Sen verran tuo bilsa vetää puoleensa.

    Kiitos tsemppauksesta ja hienoa kuulla, että muutkin ihan oikeasti joutuu ravaamaan niissä uusinnoissa! x)

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?