keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Deathly Hallows


Tulin justiinsa leffasta, uusinta Potteria tietysti katsomasta. Ja voi kyllä, edelleen ne jaksavat vaikuttaa (vaikken niihin avoimesti innokkaimpiin ihkuttajiin siellä enää kuulukaan) samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä kun WB:n synkkä logo alkoi jälleen lähestyä ja tuttu musiikki soida taustalla.

Leffateatterissa huonotkin leffat näyttävät usein paremmilta kuin koneen näytöltä tai myöhemmin kotona katsottuna (se on se tunnelma) ja koska kyse on elokuvasta, jossa minulla on erityisen paljon tunnelatausta mukana, en osaa antaa mitään objektiivista arviota. Mutta hyvä se oli, ehdottomasti! Synkintä menoa tähän mennessä ja kaikki se alkuleffojen lässyn lää oli jäänyt ihan kokonaan pois. Eivät olleet vääntäneet väkisin edes onnellista loppua; mahtavaa! Ja Dobbyn kuollessa sai kyllä räpytellä silmiään ihan toden teolla. Nyt jälkeenpäin on jotenkin todella epävarma ja häilyvä olo. Kyllä musta tuntuu, että kirjojen uudelleen lukeminen olisi taas paikallaan. Rowling, olet luonut aivan ihmeellisen maailman.





PS. Ajattelin ensiksi, että en sano tästä mitään, mutta ei pysty pidättelemään. MIKSI ei voisi järjestää eri näytöksiä ihmisille jotka aikovat supatella, kikatella ja voihkia ääneen vierustoverilaumansa kanssa? Vihaan ihmismassoja, vihaan vihaan vihaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?