keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Hiusmöhmön tarpeessa


ARGH, nyt alkaa kärsivällisyys loppua, nimittäin talven suhteen. On ylipäätään aika hyvin, että olen selvinnyt tammikuulle asti saamatta hermoromahdusta tämän vuodenajan kanssa, varsinkin kun oli ne -30c pakkaset joulukuussa. Nyt mitta alkaa silti olla täysi, en tarkene tuolla ulkona vieläkään (vaikka on kymmenen astetta vähemmän pakkasta kuin pahimmillaan) vaikka jalassa on kolmet pitkät housut! Ihan käsittämätöntä.

Palelemiseen sinänsä melkein jo tottuu, mutta lähiaikoina olen joutunut kärsimään myös hiushelvetistä. En pysty pitämään hiuksia auki ollenkaan, ne liimaantuvat kasvoihin, ritisevät ja leijailevat kohti kattoa.. Ja voi että vihaan sitä tunnetta, kun sähköiset hiukset kiemurtelevat kiinni kaulaan ja kasvoihin! Suorastaan ahdistavaa. Nyt olen pari viikkoa pitänyt hiuksia kiinni joka päivä ja ainoa potentiaalinen kampaus näyttäisi olevan tiukka tätinuttura jos mielii säilyttää mielenterveytensä päivän aikana. Eilen erehdyin kokeilemaan vaihteen vuoksi lettejä..
IMG_1079

IMG_1076
..Mutta ihan fiaskohan se oli. Lettien päät leijailivat piikkipalloina ja etuhiukset olivat pystyssä! Tänään palattiin siis takaisin nutturaan, ja voi että minä vihaan tätä.. En tunne olevani ollenkaan oma itseni kireässä nutturassa, ennestään pieni pääni tuntuu kutistuvan vieläkin pienemmäksi ja kasvotkaan eivät ole tarpeeksi "vahvat", että niukka nutturakampaus näyttäisi upealta. -Tai edes siedettävältä.
double

Nyt olisi ihan tosissaan sähköisyyttä poistavan hoito/tms. suihkeen paikka, onko ideoita? Vaikutus saisi kestää mielellään ainakin sen 6-8 tuntia ja toimia myös ulkona pakkasessa sekä villapaita päällä. Pipon käyttö myös houkuttaisi, mutta näinköhän niin maagista tököttiä edes löytyy että moisen uskaltaisi vetää päähänsä.. Vinkkejä saa antaa!



PS. Amican kahviloista saa nykyään myös macaroneja! En ole koskaan maistanut "oikeaa" macaronia, vaan ainoat kokemukset ovat kotitekoisista. Eiväthän nuo Amicankaan varmasti kunnollisia ja täydellisiä ole maultaan, mutta ainakin niiltä löytyy jalat(pied) ja näyttävät herkullisilta. Melkein pakko vissiin siis ostaa joku päivä. ;)

torstai 20. tammikuuta 2011

Fruits Basket

sohvallaheiluennnn
Olipas muuten toissapäivänä harvinaisen krapulaisia kissoja! Leikkaus sujui molemmilla tytöillä hyvin ja nyt alkavat jo olla normaaleissa voimissaan. Tiistai-ilta oli ainoastaan kissoille vaikea, käveleminen ei sujunut lääketokkurassa ilman jatkuvaa kaatuilemista ja kumpikin oli hirveän huonovointinen. Illalla "kidutus" vielä jatkui kun molemmille piti pukea sukkapuku, alkoi se haava nimittäin kiinnostaa liikaa. Nyt on päästy kuitenkin näistä hienoista puvuistakin jo eroon;




***
lähikuvaa


Sitten elukoista ihmisiin. Lupailin uutenavuotena yrittää syödä terveellisemmin tänä vuonna, ja toisin kuin näitä uv-lupauksia yleensä, tätä on lähdetty jopa toteuttamaan! Minun kohdallani "terveellisempi" tarkoittaa ihan pikku juttuja, mihinkään karppaukseen, raakaravintoon tai muihin kummallisuuksiin minusta ei ole.
oooomena
Minun syömisissäni on tähän asti ollut suurimpana ongelmana se, etten kauheasti syö vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä. Enkä myöskään ikinä muista syödä vitamiini-, kalaöljy yms. tabletteja joita äiti minulle auliisti lahjoittaa. Ylipäätäänkin olen melko nirso ja en esimerkiksi pidä keitetyistä kasviksista, porkkanoista ja vastaavista; ne menettävät keitettäessä kokonaan hyvän makunsa ja muuttuvat etoviksi löllöiksi. Esimerkiksi herneistä pidän kovasti tuoreena, mutta keitettynä ne ovat ihan järkyttävän pahoja. Tomaatti on oikeastaan ainut vihannes jota käytän rohkeasti ja se onkin minulle suorastaan obessio; voisin syödä sitä varmaan joka päivä kyllästymättä.
hejelmät
Hedelmien suhteen tilanne on sinänsä toinen; pidän lähes kaikista mahdollisista hedelmistä, mutta olen aina ajatellut niiden olevan jotenkin hirveän kalliita ja ostanut vain turvallisesti silloin tällöin harvakseltaan pari omenaa ja viinirypäleitä. Niinpä olenkin nyt tässä kuussa ostellut ennätysmäärän hedelmiä ja löytänyt monia sellaisiakin, joiden olemassa olon olen suunnilleen unohtanut. -Esimerkiksi kiivin! Ihan käsittämätöntä, olin syönyt sitä viimeksi joskus lapsena. Muita "uusia" tuttavuuksia pitkän tauon (ja pääasiassa säilykeananaksen vetämisen..) jälkeen ovat olleet verigreippi, klementiinit ja banaani.

Hedelmien kalleudesta kokemukseni on vähän niin ja näin. Ne eivät ole kalliita, jos tyytyy siihen Pirkkaan ja muihin halvimpiin versioihin. Esimerkiksi kuvissa näkyvät klementiinit (ihan järjetön pussi) maksoivat alle 2€, mutta eiväthän ne tietysti mitään luomua tai reilun kaupan tuotteita ole. Samoin halvimmat ei-luomu/reilu kauppa kiivit maksoivat vain reilun euron (500g). Kukin tekee tietysti itse päätöksensä, minun rahatilanteeni opiskelijana on sellainen, että on lähes pakko olla itsekäs ja jättää ne eettisemmät vaihtoehdot sinne hyllylle. -Eihän toki ole kyse monista kymmenistä senteistä tai monista euroista, mutta kyllä niistäkin vain kertyy kuukautta kohden sen verran, että mieluummin säästän nekin rahat "pahan päivän varalle". Kissojen ruokaan meillä panostetaan täysillä ja siihen uppoaa keskimääräistä enemmän rahaa, joten valintoja joutuu tekemään ja nipistämään sitten muualta. Jotkut toimivat päinvastoin, minulle eläimet vain ovat tärkeämpiä.
klementiinit
Vihannes&kasvis"ongelmaa" olen koittanut myös lähestyä turvallisen välimatkan päästä. Paprikasta esimerkiksi pidän kovasti ja nyt olen rohkaistunut laittamaan sitä ihan perus kotiruokienkin sekaan, kun aikaisemmin käytin sitäkin melko rajallisesti. Seuraavaa askelta en ole vielä edes ajatellut, ainoa harkitsemisen arvoinen juttu tällä hetkellä on maissi. Bambunversot ovat myös ihan hyviä, niiden saaminen on vaan aina vähän niin ja näin. Mutta tämä on jo todella hyvä alku minulle!

Muita pikkujuttuja mitä olen tehnyt on pastan vaihtaminen tummempaan versioon ja yritys syödä ennemmin ruisleipää kuin vaaleaa.

Asiaanhan kuuluisi nyt vielä tietysti kommentoda yleistä olotilaa. En aio ruveta valehtelemaan että olisin jotenkin virkeämpi, energisempi tai tuntisin oloani muutenkaan erilaiseksi. Olo on ihan samanlainen kuin ennenkin, mikä johtuu varmasti lähinnä siitä, etten ole ajatellut tätä asiaa tietoisesti kovinkaan paljon (jos ajattelisin, alkaisi varmaan heti tuntua kummasti paremmalta, terveemmältä jne jne. Ja tällaisiin tuntemuksiin ei ole luottaminen, saan niitä halutessani mistä vain) ja toisekseen kyseessä ei ole mikään kovin suuri muutos. En ole ennenkään ollut sellainen pitsoilla ja hampurilaisilla eläjä, jolle nämä pienetkin muutokset olisivat jättimäisiä elämänmuutoksia. En kuitenkaan pidä tätä mitenkään turhana juttuna ja koitan ehdottomasti jatkaa samaa linjaa jatkossakin!

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kissoista pohdintaa

IMG_0929

Olipa muuten harvinaisen järkyttävä ilma tänään! Lunta satoi kun esterin p:stä ja tuuli oli ihan mieletön! Kyllä alkoi kommandopipo ja toppahousut kieltämättä kummitella mielessä.

Huomenna minulla on tiedossa lintsauspäivä, kissaneidit Mimosa ja Paju pääsevät nimittäin steriloitaviksi. Vähän kyllä jänskättää. Ei tosin niinkään itse leikkaus (ihan rutiiniahan se on), vaan se, miten ihmeessä saan kisut pysymään rauhallisina ja varomaan sitä mahaansa jahka heräävät? Meidän tytöt ovat hirmuisen eloisia ja näen jo kauhukuvia siitä miten haavat repeilevät auki kun neidit alkavat leikkiä (=tapella) ja monottavat toisiaan takajaloilla vatsaan. Toinen juttu on kiipeilypuu, ei liene terveellistä hyppiä ja riekkua siinä kun on läpi vatsapeitteiden menevä avohaava alavatsassa?

IMG_0936adfjj

Minulle kissojen steriloiminen ja kastroiminen on itsestäänselvyys ja kieltämättä järkytyin kun ensimmäistä kertaa jossain törmäsin tätä vastustaviin tyyppeihin. Ymmärrän jotenkin sen, että ennen vanhaan niitä navettakisoja ei ole leikattu, eihän niillä samanlaista statusta seura- ja lemmikkieläimenä edes ole tuona aikana ollut. Mutta että vielä nykyaikana on niitä ihmisiä, jotka jättävät lemmikkinsä neutraloimatta perustellen asiaa muunmuassa sillä, miten "surettaa jos se ei koskaan saa edes kokeilla.." tai miten "eläimelle on luonnollista saada pentuja!" ja niin edelleen. Ihmiset ilmeisesti kuvittelevat, että lemmikki on surullinen jos se ei saa vauvoja.

Ylipäätään olen huolissani tästä eläinten inhimillistämisestä; kuvitellaan, että eläimet tuntevat ja kokevat asiat samoin kuin me ihmiset. -Eli osaavat olevinaan kaivata perheenlisäystä ja surra kyvyttömyyttään lisääntyä. (Ja toiset taas pitävät rottia ja muita pieniä laumaeläimiä yksin koska luulevat, että ihmisen seura on niille sama kuin lajitoverin -__-)
Ja ei, näinhän ei todellakaan ole; alati kiimainen ja kantavana oleva kissa ei varmasti nauti elämästään ja äitiydestään, jatkuva rakaus käy fysiikan päälle ihan kuten ihmisilläkin.



Eläin toimii vaistojensa varassa, koska sen on pakko. Ei koirakaan nylkytä ihmisen jalkaa siksi, että se haluaa tehdä niin, vaan jokin isäinen malli ja avainärsyke vain ohjaa ja "pakottaa" sen toimimaan tällä tavalla. Niinpä lemmikille on lähinnä palvelus ja helpotus että se pääsee eroon sukupuolihormooneistaan jos sitä ei meinata jalostukseen käyttää. Tietenkään äänekkäät ja rankat kiimat tai hormonihuuruinen machoilu eivät kuulu jokaisen lemmikin arkeen, mutta joillakin ne voivat olla hirveän stressaavia ja ongelmallisia. -Ja jäädä jopa päälle muunakin aikana.

asdfgthj

Itse en siis ole hetkeäkään epäillyt, ettenkö leikkauttaisi omia kissojani. Pentutehtaita on Suomessa jo ihan tarpeeksi ja kissanpennuista ylitarjontaa, joten lisää maatiaisia ei ole järkeä tietoisesti tuottaa. Vaikka toisaalta saattaisi olla ihan hyväkin, että useampi vatuuntuntoinen ja asiantunteva henkilö lähtisi "kasvattamaan" myös maatiaisia rotukissojen lisäksi. Näin halukkaille olisi turvallinen ja luotettava väylä hankkia ei-rotukissa ja rahanhimoisille pentutehtailijoille olisi taas edes vähän vähemmän tienestiä. Minusta tuskin suurempaan kasvattajatoimintaan on, maatiaisten ainakaan. Olen nimittäin haaveillut hankkivani joskus pari siamilaista ja mahdollisesti sfinxin ja saa nähdä miten sitten hurahdan näihin..




Mutta pitäkäähän peukkuja että nämä meidän nykyiset tytöt selviävät huomenna hengissä takaisin kotiin! Ja että ovat kuitenkin ainakin tämän viikkoa sen verran kipeitä, ettei riehuminen maistu ;)

torstai 13. tammikuuta 2011

Hyvä viikko


Alkuviikko on kulunut hujahtaen, klassikkokurssilla saatiin ensimmäiselle kirjalle lukuaikaa kokonaiset kaksi viikkoa (!!), lauseopin harjoituskurssi alkaa vasta kuun lopussa ja tänään ja huomenna on vapaapäivä. Tätä voisi jo kutsua pehmeäksi laskuksi!
Lisäksi kävin toissapäivänä ensimmäistä kertaa YTHS:llä ja tapasin elämäni ensimmäisen oikeasti mukavan ja empaattisen lääkärin.

Ajattelin kirjoitella teille vähän tuosta klassikkokurssista, jonka suomiosuutta kirosin syksyllä pariin otteeseen. Nyt ovat siis vuorossa länsimaisen kirjallisuuden klassikot ja kirjalista näyttää jo paljon kiinnostavammalta;

HOMEROS, Odysseia
SOFOKLES, Kuningas Oidipus
RAAMATUSTA Genesis, Jobin kirja, Matteuksen evankeliumi ja Ilmestyskirja
DANTE, Jumalainen näytelmä, osa I eli Helvetti
SHAKESPEARE, Hamlet
MOLIÉRE, Tartuffe
SWIFT, Gulliverin matkat
GOETHE, Nuoren Wertherin kärsimykset
BAUDELAIRE, Pahan kukkia
FLAUBERT, Madame Bovary
DOSTOJEVSKI, Rikos ja rangaistus
WOOLF, Orlando
CAMUS, Sivullinen
BECKETT, Leikin loppu
GARCIA MARQUEZ, Sadan vuoden yksinäisyys.


Olen lukenut teoksista kokonaan vain Hamletin ja odotan ainakin Woolfia ja Danten helvettiä innolla. Becketiltä olen lukenut teoksen "Huomenna hän tulee", ja siitä ainakin pidin kovasti, joten eiköhän tuo Leikin loppukin mene. Myös Raamatun käsittely kiinnostaa, ei niinkään lukukokemuksena, vaan itse seminaarissa. Meille nimittäin korostettiin, että sitä (kuten muitakin teoksia) tullaan käsittelemään kaunokirjallisuutena ottamatta kantaa uskonnolliseen funktioon. Mitenhän mahtaa onnistua?

Raamattua luetaan kuitenkin aina enemmän tai vähemmän uskonnollisessa kontekstissa ja tulkintoihin vaikuttaa todella paljon se, uskooko lukija jutut todeksi vai ei. Myös Raamatun kirjoittajien motiivit ovat olleet (ainakin oletettavati, olisi kyllä aika vinhaa jos ei :D) jotakin muuta kuin kaunokirjallisen fiktiivisen teoksen luominen. Siinä tuskin on mietitty kauheasti sitä, millainen on hyvä kirja tai tarina, vaan tavoitteena on ollut lähinnä saada lukija omaksumaan teksti sellaisenaan kummempia pureskelematta ja miettimättä. -Tuskin siellä muuten olisi niin räikeitä ristiriitojakaan. Näin ollen seminaarista voi tulla aika mielenkiintoinen, moni ei varmasti koe mielekkäänä puhua Raamatun juonesta, päähenkilöstä tai kertojasta samasta näkökulmasta kuin muussa kirjallisuudessa.


Sisäistin eilen, ettei täällä ole abaut koskaan ketään potentiaalista hovikuvaajaa paikalla (ja toisaalta tykkään muutenkin kuvailla yksin) ja tarkentaminen johonkin muuhun kohteeseen kuin itseensä ja juokseminen sitten kameran eteen ennen itselaukaisimen räpsymistä ei "oikein" ole toimiva tekniikka.

Niinpä kameran kaukosäädin menee ostoslistalle. Onko vinkkejä mistä saisi halvalla Canonille sopivia kaukkareita? En näe hirveästi järkeä ostaa mitään kuuden kympin systeemiä kun ei niin suuri se tarve ole.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Night is all you need to wear

Tänään palattiin taas arkeen ja itseasiassa minusta jopa tuntuu, että nyt jaksaa taas ihan hyvin pari kuukautta eteenpäin!

Olen jo pitkän aikaa aina Anttilassa tai Citymarketissa käydessäni sännännyt asiakseni hajuvesihyllylle supsuttelemaan yhtä tiettyä tuoksua. Nyt joulun jälkeen lopulta varmistuin olevani tarpeeksi varma siitä, että todella pidän tästä tuoksusta. Niinpä kävin hakemassa sen kotiini.

Christina Aguileran By Night on minun nenääni kertakaikkisen lumoava; hennon ja leikkisän kukkaistuokun alta puskee pehmeä vanilja. Olen hirveän huono tunnistamaan tuoksujen taustalla olevat lähteet ja monesti nämä "tuoksusisällöt" eivät kerro minulle vielä mitään siitä, tykkäänkö mahdollisesti vai en. Itse on päästävä nuuskimaan.

Tuoksu rakentuu jokatapauksessa pikagoogletuksen perusteella seuraavasti;

Ensituoksu: Mandariini, freesia, punainen omena, raparperi, ananas
Sydäntuoksu: Persikankukka, heliotrooppi, kataja
Pohjatuoksu: Vanilja, sammal, santelipuu, amber


En ole jaksanut käyttää aiemmin omistamiani hajuvesiä juuri lainkaan arkena, mutta tätä on tullut kulutettua päivittäin vaikkei olisi edes menossa mihinkään. Tätä kun osaisi soveltaa pukeutumisenkin suhteen. -Aina ei tarvitse olla menossa minnekkään ja voi silti näyttää hyvältä ja panostaa edes vähän. Noh, toistaiseksi vain tuoksun hyvältä.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Days of our Lives

Olen joutunut olemaan tämän viikon ilman tietokonetta, sillä kannettavan virtapiuha sanoi sopimukensa irti ja vanha pöytis on sekaisin kuin seinäkello. Tänään lopulta soittivat huoltoliikkeestä, että uusi piuha on tullut, luojan kiitos tämä kone nyt toimii sillä! Ehdin jo pelätä että koko akku on sökönä ja pelkästään tuo virtajohto maksoi jo 70€.

Tässä on sitten ilman nettiä saanut harrastaa jos jonkinmoista sijaistoimintaa..

Aloitin mm. Death Noten lukemisen uudelleen ajatuksen kanssa. Pari vuotta sitten jäi hirveästi juttuja joita en ihan täysin tajunnut, nyt vain parissa kohdassa on tuntunut, että logiikka kusee. (Ja nekin L:n kuoleman jälkeen, siis miten Light voi rennosti yhtäkkiä saada selville rikollisten olinpaikan jne, eikä koko muu yksikkö edes ihmettele tätä? Ovatko ne todella niin tyhmiä vai eikö tätä ole vain ajateltu?)


Myös joululahjaksi saamani susipalapeli on koottu viikossa melkein kokonaan! Melkein tarkoittaa tässä tosin määrällistä arvoa, käytännössä en varmaan koskaan saa sitä valmiiksi, koska koko loppuosa on pelkkää mustaa.

Eilen käytiin ajan kuluksi elokuvissa, päädyttiin Rare exportsiin Napapiirin sankarien sijaan. Ja kyllä muuten kannatti, uskallan jopa väittää tätä parhaaksi näkemäkseni 2000-luvun suomalaiseksi elokuvaksi! (Mikä ei ole kovin suuri saavutus sinänsä koska en ole kauheasti suomileffoja nähnyt..) Elokuva oli hyvällä tavalla outo ja epälooginen, ehdottomasti parempi kuin Sauna ja Jadesoturi, joista jotenkin haisi läpi se maailmankartalle pyrkiminen. Toisaalta kaipa tämän Rare exportsinkin voisi nähdä samassa valossa, ainakin mainonnan määrästä päätellen.. Mutta minä jokatapauksessa tykkäsin paljon, paljon enemmän kuin nuista kahdesta mainitsemastani!

Mainitsin yhdessä aiemmassa postauksessani parista postin tuomasta jutusta ja lupasin kertoa tarkemmin. Ari sai joululahjaksi äidiltään toiseksi pienimmän Pentikin poron ja se näytti niin käsittämättömän orvolta yksin, että minun oli pakko tilata sille kaveri. Nämä ovat siis juuri niitä hävyttömän kalliita poroja, joista suurimmilla on kynttilöitä sarvissaan ja joita jokaisella itseäänkunnioittavalla marimekko/pentik/finalyson/yms.Suomidesign fanilla on takan päällä.

Kahdenkymmenen sentin Petra-poro maksoi hurjat 40€, mikä on sinällään vähän niihin 150€ maksaviin sarvikynttiläyksilöihin verrattuna.. En varmaan ilman tuota lahjaksi tullutta pikkuporoa olisi koskenut pitkällä tikullakaan näihin joka suomifanin sarvekkaisiin, mutta kauniita ne kyllä ovat. Mikäs siinä jos itse tykkää? Mutta unikkoverhoja meillä ei nähdä.*



Toinen juttu oli sitten Etsystä saapunut koru, uhosinhan silloin joulukuussa hankkivani susisormukselle kaverin. Sen kanssa kävi kuitenkin vähän ikävämmin, se on nimittäin väärän värinen;

Susisormusta ei ollut enää myynnissä ja enhän minä enää muistanut mitä materiaalia se sattui olemaan, tai ylipäätään muutenkaan tuotekuvausta (Eikä tullut mieleenkään kysyä ennen kaulaketjun tilausta..). Niinpä vertailin vain Etsyn tuotekuvan väriä livenä olevaan sormukseen. Riipussusia oli tarjolla joko kirkkaamman hopeisina tai tummempana metallina ja päädyin vertailevan tutkimuksen perusteella siihen tummempaan. Ja vikapäinhän se sitten meni.



*Samaa sanoin muuten joskus Mariskooleista, mutta tuo lahjaksi saatu läpinäkyvä on kyllä ihan kiva..

lauantai 1. tammikuuta 2011

2010

Mennyt vuosi on ollut minulla melko vauhdikas. Tein vanhojen postausten pohjalta pientä koostetta siitä, mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut! Linkit johtavat itse "tapahtumista" kertoviin postauksiini.


Vietin luokan kanssa Abipäivää Helmikuun puolivälissä, pukeuduin Geishaksi




Abipäivän jälkeen käytiin luokan kanssa Abiristeilemässä M/S Gabriellalla, linja-auto oli myöhässä, laiva oli myöhässä ja perillä laivassa lähinnä väsytti, oli huutava nälkä ja "armoton abitus" ei olisi voinut vähempää kiinostaa.


Selvisin alkukevättalvella hengissä YO-kirjoituksista ja lähdettiin heti maaliskuun lopussa miehen, mummon ja siskojen kanssa lomailemaan Turkkiin, kauas lukiosta ja kirjoista!







Loma oli nappiosuma sen lukiolukuhelvetin päätteeksi ja rentoiltiin ihan kunnolla.
Turkissa ammattivalokuvaaja otti pikkurahaa vastaan lomakuvia ja päädyin aika.. järkyttäviin bikinikuviin.. En ottanut niitä kuvia yhtään, mutta pari kivaa yhteiskuvaa Arin kanssa säilytettiin.


Pääsin keväällä ylioppilaaksi ja vietettiin lakkiaisia.

Ennen lakkiaisia saatiin muuten Paju, Arin ja minun ensimmäinen kissa. Myöhemmin hankittiin pajulle kaveriksi myös Mimmi.

yläosaasi

Kuuma kesä meni hujauksessa, en päässyt opiskelemaan biologiaa, mutta sen sijaan sain paikan suomen kielestä ja kirjallisuudesta.

Kesällä alettiin laitella syksyä varten kuntoon tulevaa kämppää, maalattiin ja tapetoitiin.


Elokuun alussa muutettiin sitten Arin kanssa Joensuuhun, vihdoin! "Yksinasuminen" on ihanaa.

hllo

on the bridge 2mini

Syyskuussa aloitin opiskelut Itä-Suomen yliopistossa pääaineenani suomen kieli.
Ahdisti ja jänskätti ihan järjettömästi! Olin jo alusta lähtien sitä mieltä, että tämä ei ole mun juttu tämä.



Angstitti ja harmitti koko opiskelu, yksinäisyys ja elämä yleensä.


Mutta eteenpäin mentiin, sain mahdutettua biologiaa lukujärjestyksieni piristeeksi. Kurssitkin sain kunnialla läpi (myös fennistiikan!), ÄMOsta sen sijaan luovuin heti alkuunsa. Päätin, että haluan ehdottomasti biologiksi ja jaksoin kuin jaksoinkin opiskella molemmat periodit sen kummempia enää depistelemättä.

Joululoma minulla alkoi superaikaisin, ja kaiken sen lukemisen jälkeen se tuntui oikeastaan pirun hyvältä!


Vietin joulun ja uudenvuoden vanhempieni luona, sain kivoja lahjoja ja ostettiin Arin kanssa uusi kamera.



Kaikenkaikkiaan takana on muutoksentäyteinen, mutta todella hyvä vuosi! Edessä tulee olemaan varmasti toinen samanlainen, osallistun taas yhteishakuun ja yritän vaihtaa sitäkautta pääainetta. Mikäli se menee jälleen pipariksi, voi sanoa olevansa jo lirissä (koska jätin sen pirun ÄMOn pois, en voi osallistua monille kursseille), mutta toivotaan parasta. Sen suurempaa jännättävää näillänäkymin ei ole, mutta eiköhän tuossa ole jo ihan tarpeeksi.

Blogiin on tulossa uusi ulkoasu tässä lähiaikoina, mutta muuten meininki jatkunee samanlaisena.
Tosin siihen uudenvuodenlupauslistaan voisi vielä lisätä, että YRITÄN panostaa vähän enemmän näihin juttuihin, kuviin ja pukeutumiseen ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille!


Vihdoin on vuosi 2011. Olen koko edellisvuoden kärsinyt satunnaisesti ilmenevästä päähänpinttymästä tuon luvun suhteen. Oikeasti, jos joku olisi kysynyt minulta, että mikä vuosi on, olisin vastannut 2011.

Vuodenvaihde meni meillä rauhallisissa merkeissä, olen edelleen vanhempieni luona ja kotiudun takaisin Joensuuhun näillänäkymin sunnuntaina. Tänään (tai siis eilen) on mm.

..Räiskitty Angry Birdsiä..



(Huomatkaa ergonominen peliasento)

..Syöty tietysti nakkeja..

(Minä tosin söin soijanakkeja. En pidä nakkien ja makkaroiden mausta, mutta soijanakit ovat ihan hyviä)

..Valettu tinoja..


..Ja minun tinani oli taas vain epämääräinen möykky.


Tinoja kyylättiin myös varjokuvina, äidin merenneito;


Mitenkäs nämä uudenvuoden ilmeet? :D


Ja Mimmikin pistää parastaan..


Yhdeksän jälkeen lähdettiin ulos ammuskelemaan ekat raketit ja aioin vakaasti yrittää ottaa niistä kuvia.

Pihalla paloi isäni omatekoinen "jäteöljynpolttoastia" joka näytti jättimäiseltä raketilta. Jäteöljy palaa tuossa systeemissä kuulemma puhtaasti ja ei saastuta. En ole varmaan ainoa joka "hieman" epäilee tätä..

No voitte uskoa että se suuruudenhullu ilotulitteiden kuvaamisinnostus päätyi aika onnettomaan räpellykseen;



Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa edes siitä, millaisia kuvia haluaisin, ja sähelsin säätöjen kanssa miten sattuun.



Lopulta sain kuin sainkin muutaman "hyvän" räpsyn kun älysin käyttää Bulbia ja peitin aina tulitteiden välissä linssin kädellä;




Vaan vielä on paljon matkaa tähän.

"Virallisia" uudenvuodenlupauksia minulla ei ole ollut tapana tehdä, mutta tämä perinteinen lista on varmaan aika hyvä;
-Koitan kiukutella vähemmän
-Yritän elää (=syödä) terveellisemmin
-Yritän "säästää" enemmän ja käyttää rahaa hillitymmin.


Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!