perjantai 7. tammikuuta 2011

Days of our Lives

Olen joutunut olemaan tämän viikon ilman tietokonetta, sillä kannettavan virtapiuha sanoi sopimukensa irti ja vanha pöytis on sekaisin kuin seinäkello. Tänään lopulta soittivat huoltoliikkeestä, että uusi piuha on tullut, luojan kiitos tämä kone nyt toimii sillä! Ehdin jo pelätä että koko akku on sökönä ja pelkästään tuo virtajohto maksoi jo 70€.

Tässä on sitten ilman nettiä saanut harrastaa jos jonkinmoista sijaistoimintaa..

Aloitin mm. Death Noten lukemisen uudelleen ajatuksen kanssa. Pari vuotta sitten jäi hirveästi juttuja joita en ihan täysin tajunnut, nyt vain parissa kohdassa on tuntunut, että logiikka kusee. (Ja nekin L:n kuoleman jälkeen, siis miten Light voi rennosti yhtäkkiä saada selville rikollisten olinpaikan jne, eikä koko muu yksikkö edes ihmettele tätä? Ovatko ne todella niin tyhmiä vai eikö tätä ole vain ajateltu?)


Myös joululahjaksi saamani susipalapeli on koottu viikossa melkein kokonaan! Melkein tarkoittaa tässä tosin määrällistä arvoa, käytännössä en varmaan koskaan saa sitä valmiiksi, koska koko loppuosa on pelkkää mustaa.

Eilen käytiin ajan kuluksi elokuvissa, päädyttiin Rare exportsiin Napapiirin sankarien sijaan. Ja kyllä muuten kannatti, uskallan jopa väittää tätä parhaaksi näkemäkseni 2000-luvun suomalaiseksi elokuvaksi! (Mikä ei ole kovin suuri saavutus sinänsä koska en ole kauheasti suomileffoja nähnyt..) Elokuva oli hyvällä tavalla outo ja epälooginen, ehdottomasti parempi kuin Sauna ja Jadesoturi, joista jotenkin haisi läpi se maailmankartalle pyrkiminen. Toisaalta kaipa tämän Rare exportsinkin voisi nähdä samassa valossa, ainakin mainonnan määrästä päätellen.. Mutta minä jokatapauksessa tykkäsin paljon, paljon enemmän kuin nuista kahdesta mainitsemastani!

Mainitsin yhdessä aiemmassa postauksessani parista postin tuomasta jutusta ja lupasin kertoa tarkemmin. Ari sai joululahjaksi äidiltään toiseksi pienimmän Pentikin poron ja se näytti niin käsittämättömän orvolta yksin, että minun oli pakko tilata sille kaveri. Nämä ovat siis juuri niitä hävyttömän kalliita poroja, joista suurimmilla on kynttilöitä sarvissaan ja joita jokaisella itseäänkunnioittavalla marimekko/pentik/finalyson/yms.Suomidesign fanilla on takan päällä.

Kahdenkymmenen sentin Petra-poro maksoi hurjat 40€, mikä on sinällään vähän niihin 150€ maksaviin sarvikynttiläyksilöihin verrattuna.. En varmaan ilman tuota lahjaksi tullutta pikkuporoa olisi koskenut pitkällä tikullakaan näihin joka suomifanin sarvekkaisiin, mutta kauniita ne kyllä ovat. Mikäs siinä jos itse tykkää? Mutta unikkoverhoja meillä ei nähdä.*



Toinen juttu oli sitten Etsystä saapunut koru, uhosinhan silloin joulukuussa hankkivani susisormukselle kaverin. Sen kanssa kävi kuitenkin vähän ikävämmin, se on nimittäin väärän värinen;

Susisormusta ei ollut enää myynnissä ja enhän minä enää muistanut mitä materiaalia se sattui olemaan, tai ylipäätään muutenkaan tuotekuvausta (Eikä tullut mieleenkään kysyä ennen kaulaketjun tilausta..). Niinpä vertailin vain Etsyn tuotekuvan väriä livenä olevaan sormukseen. Riipussusia oli tarjolla joko kirkkaamman hopeisina tai tummempana metallina ja päädyin vertailevan tutkimuksen perusteella siihen tummempaan. Ja vikapäinhän se sitten meni.



*Samaa sanoin muuten joskus Mariskooleista, mutta tuo lahjaksi saatu läpinäkyvä on kyllä ihan kiva..

2 kommenttia:

  1. Meillä oli häälahjaksi saatu Pentikin lahjakortti ja vähän aikaa olin kahden vaiheilla lähtisikö poroja meille asumaan, mutta kun totesin, etten saa niitä vielä mihinkään nätisti istumaan sisustukseen (tai "sisustukseen" kun on miehen laittamasta kämpästä kyse), joten jäivät ostamatta.

    Rare Exportista olen ihan samaa mieltä, että jhuippuleffa ja kaikkea! Ja onhan se nyt hienoa että edes joskus suomalaiset tekee leffan joka maailmalla voidaan vakavasti ottaa vastaan.

    Tuo tummempikin susi näyttää tosi hienolta, melkein itse tykkään tuosta väristä enemmän. :)

    VastaaPoista
  2. Noissa lahjakorteissa on kyllä se hyvä puoli että saa valita ihan itse sellaista mikä omaan kotiin sopii. Hirveän usein ihmiset ostavat nuista liikkeistä suoraan itse jotain ja sitten se ei mahdollisesti ole vastaanottajan mieleen.

    Olen kuullut näitä tarinoita että lakkiaisissa/rippijuhlissa/yms. on saatu tyyliin viisi mariskoolia eri ihmisiltä.. Hyväähän ihmiset tietysti tarkoittaa, ei siinä mitään, mutta silti aika jäätävää :D
    -Varsinkin jos ei niistä edes pidä.

    Joo, ei tuossa tummemmassa tosiaan mitään vikaa ole ja nyt kun kuvia katsoo, niin eivät ne niiiin hirvän erilaisilta näytä yhdessä (:

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?