tiistai 15. maaliskuuta 2011

Zebra stripes

miimii

Heräsin ja raahauduin tänään taas vaihteeksi turhaan yliopistolle. -Tällä kertaa tosin ihan omaa tyhmyyttäni, kielenhuollon kurssiin ei näemmä kuulunutkaan kuin yksi luento joka oli viimeviikolla. Eli nyt minulla on sitten tiistait(kin) vapaata! Vähän kismittää, mutta ei tuo aikainen herätys tänään sinänsä ollut turha ja haittaa, ehtiipähän siivota, lukea tenttiin ja lukea Dostojevskia. Tosin tuon "elämyksen" elosteluarvoa pienentänee roimasti se, että kyseessä on klassikkoseminaarin pakollinen kirja, D'oh..

dostojevski

Uhkaavasti alkaa lukujärjestys tyhjenemään, kaksi kurssia tulee nimittäin loppumaan jo nyt maaliskuussa ja minulla on jo tälläkin hetkellä kaksi kokonaista vapaapäivää viikossa, ja perjantaina vain yksi luento. Pitänee yrittää katsella Oodista jotain viimehetken kursseja viimeisille kuukausille.

kuivahejelmät

pajuuujamie


***


Viimeviikolla mainitsinkin ohimennen epäonnisesta hyllykönmaalauksestani. Kyllästyin siis lopullisesti näihin kaikkiin olohuoneen "vääränvärisiin" huonekaluihin ja pienen pientä sisustusneuroosia on ilmassa. Aloitin projektin tämän kamalan puunvärisen lokerohyllykön mustaksi maalaamisella ja akvaarion heivaamisella makuuhuoneeseen;

rumahylly

Mutta kuten aiemmin mainitsin, maalaushomma ei mennyt ihan putkeen. Tarkoitus oli maalata kyllykkö mustalla spraymaalilla, ilman sen kummempia hiomisia tai muita (toki hinkattiin pinta ensin tinnerillä puhtaaksi), mutta maalatessa sitten huomattiin, että spraymaali ei tarttunut juuri ollenkaan vaan lähti valumaan, kuultamaan läpi ja tekemään ties mitä jännää. Aikomukena oli jo ostaa kokonaan uusi hylly, mutta isältä löytyi sitten kunnollista pensselimaalia ja päätettiin yrittää vielä sillä. Lopputulos ei loppujen lopuksi ollutkaan niin karmea, vaikka läheltä tiiraillen siinä useita pikkuvikoja onkin;

hyllykkönenmusta

Maalia jäi vielä kivasti jäljelle ja kun kävin viikonloppuna pienellä kirpparikierroksella, löysin Uusiotorilta olohuoneeseen sopivan pikkupöydän. Pienellä pintaremontilla siitäkin tuli varsin mukavannäköinen:

olkkarinpöytä
Pikkupöytä maksoi huimat 5€.

Seuraavana projektina on uuden tv-tason kunnostaminen, kävimme nimittäin Arin kanssa vielä viime viikonloppuna uudestaan Uusiotorilla ja löysimme malliltaan täydellisen tason kymmenellä eurolla. Se kaipaa kuitenkin maalin lisäksi vielä vähän muutakin laittoa, ja on tällä hetkellä vanhempien autotallissa, mutta voisin yrittää muistaa ottaa ennen-ja jälkeen kuvia jos jotakuta kiinnostaa.

Tällä hetkellä olkkari näyttää siis tältä, raikastui ainakin minun mielestäni huomattavasti. Vielä kun saa sen pitkän, matalanmallisen tv-tason niin alkaa olla feng shuit kohdallaan! ;

olkkari



uula

Kirppiksiltä löytyi muuten huonekalujen lisäksi muutakin. Joku huima oli tuonut myyntiin ylläolevan Pentikin Uula-poron kolmella eurolla! Tosin tätä Uulaa on vähän kaltoinkohdeltu, sen sarvissa on epämääräistä mustaa väriä jota sai hinkata pois kynsin ja hampain ja sen hopeapinnoitus on haalistunut ja "suttaantunut". Veikkaisin, että joku äidin pikku prinssi tai prinsessa on käynyt vähän värittämässä poroa sen entisessä kodissa, ja sitä on jouduttu puhdistamaan ja hinkkaamaan kovin ottein.. (Näitähän kun ei saisi varsinaisesti hangata juuri tuon hopeoinnin vuoksi). Mutta eipä tuo minua haittaa, ero ei ole muihin poroihin nähden niin suuren suuri, etteikö sitä kehtaisi esillä pitää;

tokka
Nyt on komia tokka.

tokka2

Jotta halvaksi tulee tämä minun sisustaminen! Käykää tekin hyvät ihmiset oikeasti niillä kirppareilla :) Harvemmin sieltä ihan just sitä täydellistä yksilöä löytyy, mutta jos pensseli, vasara, saha ja porakone pysyvät yhtään kädessä, niin se ei ole ongelma.


basilikamaatti
Tämänhetkinen kunnianhimoinen kasviyritykseni on ruukkubasilika. Edelliset basilikan taimet (ne, joita sain siemeninä isältäni ja joista yksi lähti itämään) kuolivat (yllättäen) ja nyt kokeilen valmiiksi kasvatetun taimen taktiikalla. Tämä on siitäkin hyvä idea, että heti kun kasvi alkaa osoittaa kuolemisen merkkejä, voin ihan hyvin syödä sen. ;) Saa nähdä tepsiikö uhkailu.

Viikon kynnet:
zebranails

4 kommenttia:

  1. Se on kumma miten kaikki muut aina tekevät niitä löytöjä kirpparilta, mutten minä. Paitsi sellaisia millä ei vielä olisi käyttöä: kuten vauan vaatteita :D(ne kun on aina söpöjä).

    Tosi paljon muuttui ihan pienellä tekemisellä. Ja vitsit mä haluan meidänkin kissoille tuollaisen kattoon asti olevan kiipeilypuun.

    VastaaPoista
  2. Kummasti rauhottui olohuoneen väritys. :) Itellä on paljon koivuisia huonekaluja olohuone-keittiökompleksissa, vaikken niin puupinnasta sisustuksessa välitäkään. Sopivat kuitenkin yhteen kun ovat samaa puuta, joten menköön. Välillä haaveilen jostain rauhallisen värisestä musta- tai valkosävyisestä asunnosta, mutta kaipa tää monivärinen on enemmän mua.

    VastaaPoista
  3. Laura; Minä taas en käsitä miten jotkut ihmiset löytää kirpparilta vaatteita! Jaksan aina ihmetellä monien bloggaajien kirppislöytökasoja, joissa on vaikka minkälaista vaatetta :D Vika on varmaan tosin paikkakunnassa, täällä vaatteet ovat jotain markettien alelaareista 100v sitten ostettuja kauhtanoita ja niiden sijaan löytyy sitten enemmän astiaa, huonekalua ja muuta tarve-esinettä.

    Suosittelen ehdottomasti tuollaista kattoon kiinnitettävää puuta, täällä on ainakin meno aina sellainen, että ei pysyisi lyhyempi pystyssä millään :) Tuo meidän puu on itseasiassa itse tehty kun ei raaskittu tilata "oikeaa".

    Johanna: Kiitos, niin minustakin! :)
    Puunväri ja -kuviokin on ihan ok kunhan ovat tosiaan edes samaa sävyä! Ja sellainen tumma puu näyttää mun mielestä todella kivalta, harmi vaan, että se väri tuo yleensä hintaan lisää useita kymppejä xP

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?