tiistai 19. heinäkuuta 2011

Rok rok

Kuten ainakin P-Karjalaiset tietävät, menneenä viikonloppuna oli tämänvuotinen Ilosaarirock. Liput tuli ostettua jo talvella, vaikkei rokkiin mitään ultimaattista lemppariartistia edes ollut tulossa (hetkonen, ei minulla edes taida olla sellaista?). Nyt ollaan rokista selvitty jossain määrin, vielä eilen olin ihan varma että kuolen väsymykseen..

Kameraa ei tullut kuleteltua mukana kuin ensimmäisellä kerralla (ravasin aika reippaasti kämpän ja festarialueen välillä milloin vessan ja milloin vaatteiden perässä), joten kuvia ei hirveästi ole.














Ihan mukava rokki kaikenkaikkiaan, tosin minä en selvästikkään ole mikään kovaksi keitetty festari-ihminen; sunnuntaina oli ihan armoton väsymys joten illan artistit jäivät näkemättä, saatika että olisi voinut juoda naista väkevämpää kahtena iltana putkeen!

..Ja myönnettäköön etten muutenkaan ehkä ole niin ekstaasissa livemusiikista kuin suurin osa ihmisistä, en tiedä mitä minun pitäisi nähdä/kuulla, että alkaisin irrotella julkisesti siihen tyyliin kuin muut.





Mutta rokista aasinsiltaa pitkin mihinkäs muuhunkaan, kuin Harry Potteriin. Töiden vuoksi en päässyt viime viikolla ensi-iltaan (ellen olisi sitten halunnut siihen 00:07 alkavaan näytökseen keskellä viikkoa), joten kävin katsomassa viimeisen osan eilen. Ostin lipun 3D näytökseen koska pelkäsin jääväni jostain muuten paitsi, mutta se pelko osoittautui enemmän kuin turhaksi. Itseasiassa elokuva olisi ollut todennäköisesti parempi normaalina versiona, sillä 3D ei tuonut siihen käytännössä mitään ekstraa, eikä ko. ominaisuutta oltu yritetty mitenkään erityisesti hyödyntää. -Sinänsä kyllä ihan hyvä, en nimittäin hirveästi tykkää siitä 3D-mehustelusta, kun samaan leffaan tungetaan kaikki mahdollinen ja koko ajan jotain sinkoutuu olevinaan hienosti kohti katsojaa.

Itse leffasta en oikein osaa olla mitään mieltä, en ole missään vaiheessa ollut Potter-leffojen suurimpia faneja, sillä tietysti oma mielikuvitus on luonnollisesti aina paras ja oikeassa.
Nimim. ikuisesti katkera siitä millaisen kiharapehkoturvelon ne tekivät ihanasta liehulettisestä Siriuksesta..

Kuoleman varjelusten kakkososa oli ihan suoraa jatkoa edelliselle, eikä toimi mielestäni mitenkään itsenäisenä elokuvana. Koska 1. osan näkemisestä on jo pari kuukautta, niin kieltämättä tämä tuntui alkavan hirmuisen spontaanisti ja kesken. Mutta kärryille päästiin!
Kirjalle oltiin mukavasti uskollisia, mutta kuten sanottua, eivät nämä leffat koskaan saavuta sitä kirjojen tunnelmaa. Vaan tulipahan nähtyä, ja parissa kohtaa sai vähän naurahtaakkin.
..Tosin en tiedä oliko se Voldemortin random naurunhörähdys tarkoitettu hauskaksi, mutta ainakin pari tyyppiä minun lisäkseni meinasi revetä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?