perjantai 19. elokuuta 2011

Aikansa kutakin



Aamupäivällä lähtivät viimeiset rottani paremmille juustomaille. Molemmat pojat alkoivat olla jo vanhuudenheikkoja, ja nyt toinen ei enää jaksanut peseytyä eikä liikkua kunnolla. Olen tässä muutaman tunnin tyhjentänyt ja putsannut häkkiä ja kärrännyt keppejä, kiviä ja muuta rottatavaraa roskiin. -Näillä näkymin meille ei nimittäin ole tulossa enää lisää rottia.

Ensimmäisen rottani sain vuonna 2007, ja siitä lähtien niitä on aina tähän päivään saakka ollut vaihteleva määrä. - Parhaimmillaan kaksi häkillistä ja toista kymmentä jyrsijää.
Matkan varrelle on mahtunut häkinrakennusprojekteja, eläinlääkärireissuja, yksi poikue, antibioottikuuria, ruiskuja&neuloja, mycoa, nisäkasvimia, hiilihapotusta, lisää mycoa, siivousta, paiseita, haavoja, nutriplussaa, korvatulppia, valvottuja öitä, sanomalehteä ja vielä vähän hiilihapotusta. Rotat ovat noin miljoona kertaa työläämpiä lemmikkejä kuin vaikkapa kissat, mutta silti hurmaavia ja palkitsevia.






Nyt kuitenkin tuntuu, että toistaiseksi jyrsijäkiintiöni on täynnä juuri tuon työläyden takia. Talttahampaiden elämä on hirvittävän lyhyt (vain 2-3v) ja se harvemmin loppuu kauniisti ja "luonnollisesti" nukahtaen. Jatkuva stressaaminen rohinoista, mycosta, kasvaimista, lopettamisesta sun muusta kaiken sen siivoamisen lisäksi vie aikaa, rahaa ja energiaa, mitä ei opiskeluaikana hirveästi ole muutenkaan.



Vaikka tämä rotta-ajanjakso nyt toistaiseksi elämässäni loppuukin, en aio hävittää ihan kaikkea muutaman vuoden aikana kertynyttä roinaa. -Jokusen vuoden päästä saatan nimittäin saada kuitenkin päähäni aloittaa rottailun uudestaan, ja niinpä dunat, kupit, juomapullot ja muut oleelliset jäävät visusti talteen. Nyt keskityn kuitenkin näihin kissoihin ja opiskeluun, ja tyydyn vain muistelemaan näitä kaikkia ihania rottamuksia vuosien varrelta..







Ikuinen mamman lempilapsi Kuutsi. Tätä ihanaa nahkapalleroa on ikävä!






4 kommenttia:

  1. Aika kultaa muistot.. ;) Kannattaa ehkä ekana palata sitten tähän postaukseen, kun alkaa rottakuume iskeä taas :) Lemmikit on ihania, ja haikeana poismenneitä sitten muistelee... Itte en tosin tällä hetkellä yks.kert. pystyis ottamaan vastuuta edes kaktuksesta. Onneks miehen äidin ihanin kissaneiti on sit aika ajoin rapsuteltavana ^^

    VastaaPoista
  2. Olisi ehkä pitänyt ottaa muutama kuva oikein likaisesta häkistä, sitten kun alkaa taas rotat houkuttaa niin olisi voinut niitä vilkaista. Söpöilykuvat kun ei ainakaan auta asiaa :P

    Lähipiirin lemmikit on kyllä käteviä, ei tarvitse itse ottaa stressiä niiden hoidosta, saa vain käydä paapomassa :D

    VastaaPoista
  3. Itselläkin ollut n. 30 rottaa, nyt on 2 jätkää röhisemässä tuolla vieressä. Mitäs rotua tämä karvaton mahtaa olla, paljon rexiä vai joku ihan oma karvaton sukunsa? Vai sairasko vain? Oon kyllä samaa mieltä tosta kuinka paljon vaivaa rottiin menee ja sydänsuruja oon kärsinyt nyt niin paljon, että oon kanssa miettinyt otanko enää rottia kun näistä kahdesta aika jättää..

    VastaaPoista
  4. Karvaton muunnos Fuzz oli hän, vaikka viikset kyllä olivat kiharat ihan kuin tuplarexillä :D
    Ei kuulu standardiin, resessiivisesti periytyy ja ihan normaaleissa sileäkarvaisissa suvuissa ilmestyy joskus yllärinä :)

    Se on kyllä tosissaan rassaavaa kun joutuu murehtimaan nuiden terveyttä, mikä alkaa reistailla hirveän äkkiä kun elinikä on niin lyhyt :/

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?