perjantai 21. lokakuuta 2011

Kotona jälleen

Tampereen reissu tuli heitettyä. Hirveästi olisi tehnyt vielä mieli kierrellä ja käydä vaikka missä, mutta aika oli melko rajallinen; kamerakin oli mukana, muttei sitä missään välissä ehditty kaivaa edes laukusta! Ihan kivaa oli kuitenkin, lauantaina käytiin heti saapumisen jälkeen parin tunnin pikakierroksella Ideaparkissa, ja sittenpä olikin jo myöhä. -Vieläkin kaduttaa etten tullut ostaneeksi kotiin kilotolkulla juustoa Ideaparkin juusto&suklaapuodista, siellä oli aivan taivaallisia juustoja.

Sunnuntaina käytiin maistelemassa ne kuuluisat Pyynikin munkit ja ihastelemassa maisemia tornin huipulta. Tämän jälkeen kierreltiin vielä Koskikeskuksessa, katsastettiin Stockman (myö mualaiset kun ei olla Stockalla ikänä käytykkää) ja painuttiin syömään Nanda Deviin (oli herkkua, suosittelen!). Maanantaiaamuna ennen reipasta kuuden tunnin kotimatkaa juostiin vielä hätäpäissämme Ikeassa, mistä tarttuivat mukaan melkein koko reissun ainoat ostokset. Mutta kuten sanoin, kaikin puolin mukava reissu siis oli, vaikka vähän turhan kiireellä joutui menemään ja ei tullut juuri shoppailtua.




Ikeasta ostettiin viimein "kunnolliset" matot eteiseen edellisen vihreän tilalle. Lisäksi mukaan tarttui tämä varmasti jokaisen joskus jossain näkemä vati:



Toissapäivänä vietettiin bilsareiden fuksiaisia, joihin minäkin päätin osallistua.*
No olivathan ne ihan ok ja saatiin pientä heikotustakin aikaan aamulle, mutta en tiedä.. Suurin osa oli jakautunut taas niihin omiin kaveriporukoihinsa, joten ei sielläkään oikein saanut kehenkään kunnolla kontaktia, mitä nyt muutaman sanan satunnaisesti vaihdettua jonkun kanssa. Mutta jotain sekin, koitetaan nyt vielä jatkossakin osallistua näihin.

Tuli taas vähän aneeminen postaus, tämä miniläppäri kun ei ole oikein pätevä työkalu kuvien pyörittelyyn ja julkaisuun. Tänään pitäisi kuitenkin (toivon mukaan) pistää tietokonetilausta menemään, joten pitäkääs peukkuja että kone saapuu sitten mahdollisimman pian! ..Ja että opin käyttämään sitä kummankaan osapuolen hajoamatta (henkisesti tai fyysisesti).




* Olen taas onnistunut jäämään vähän paitsioon kaikesta ja "porukan ulkopuolelle", joten koitan epätoivoisesti säilyttää edes jonkinlaista keskusteluyhettä ihmisen kanssa ja osallistua näihin ainejärjestön juttuihin.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Huonoa tuuria

Minulla oli kivoja syksykuvia viime viikonloppuiselta mökkireissulta, mutta tietokone hajosi (ilmeisesti) lopullisesti eilen. Vanha läppäri on jo pitkän aikaa tehnyt kuolemaa, mutta nyt se jumahtaa jo käynnistysvaiheessa, tai viimeistään silloin kun yrittää tehdä jotain. Uuden koneen hankinta on ollut vireillä jo hyvän aikaa, mutta sen ei pitänyt olla tiedossa ihan vielä. Niinpä piti eilen illalla käydä hätähätää ostamassa miniläppäri;



Alkuperäinen suunnitelmahan oli siis se, että kun vanhasta Fujitsun rotjakkeesta aika jättää, niin ostetaan kunnollinen pöytäkone, ja minulle mini yliopistolla kuljeteltavaksi ja kirjoitteluun & surffailuun. Hankintajärjestys meni nyt kuitenkin ylösalaisin, sillä siihen pöytikseen ei ole varaa ennen tuon tienaavan osapuolen seuraavaa tiliä.
Nyt pitäisi sitten pärjätä suunnilleen kuukausi tämän minin kanssa ja malttaa olla asentelematta tähän mitään turhia raskaita ohjelmia. Pelaamisesta ja muustahan on turha edes puhua.. (snif, Hallow's end)
Kieltämättä ottaa vähän koteloon, mutta koitetaan pärjäillä.

***

Viikonloppuna lähden muuten pistäytymään Tampereella, kesällä kun kyseinen reissu jäi toteuttamatta siellä päässä sattuneen sairastapauksen takia. Ihan piristävää päästä välillä käymään Joensuun ulkopuolella, en muista milloin olisin viimeksi käynyt kunnolla edes Kuopiossa. Kuulemisiin!

torstai 6. lokakuuta 2011

Kylmää ja ahdistaa

Niin ne vaan alkaa kelit käydä sietämättömiksi. Äsken taas raahauduin sateen ja viiman saattelemana kotiin ja päätin, etten aio palata parin tunnin päästä takaisin Biologin ura ja valinnat -infoon. Vaahterat ovat hirmuisen kauniin värisiä nyt, mutta mieluummin niitäkin tuijottelee sisältä kaakaokupin kanssa.



Myös lämpöisemmät vaatteet alkavat varkain hiipiä käyttöön, myönnän parina aamuna laittaneeni jalkaani tuplahousut, ihan vain varmuuden vuoksi. Tänään vedin jo piponkin päähän kaulahuivin ja tuplalapasten ohella, ja nyt alan odotella kuumeisesti, että milloinka jo ilkiäisi vetää paksumpaa takkia niskaan. Onko kellään muulla jo oikeasti kylmä?

Kiertelin viime viikolla vähän kirppiksillä, ja siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa ja lämmintä. Hinnat olivat kuitenkin kirppishinnoiksi sen verran korkeita (siis oikeasti, 10-15€ käytetystä villapaidasta?), etten periaatteestakaan tullut ostaneeksi muita vaatteita kuin tämän ohuen hempukan.






***

Se paritanssi/kilpatanssi johon mieluilin ei muuten onnistunutkaan. Alkeisryhmään ei ollut tarpeeksi osanottajia, ja Ari taas ei voi olla parina jatkoryhmässä, koska ilman mitään tanssitaustaa tämä ei varmaankaan saisi ryhmää kiinni. Tuossa jatkoporukassa olisi kuitenkin eräs yksinäinen mies, jolle minut jo vähän niin kuin luvattiin pariksi (ja itsekin ilmoitin olevani edelleen kiinnostunut tulemaan). Jotenkin koko juttu alkoi nyt vaan ahdistaa; tämä vapaa henkilö on nimittäin yli tuplasti minua vanhempi. Periaatteessahan tällä ei pitäisi olla sinänsä väliä, mutta niin.. Latinalaistanssit ovat kuitenkin luonteeltaan mitä ovat, joten tuntuu ajatuksena jotenkin hirveän irvokkaalta tanssia omaa isäänsä vanhemman ihmisen kanssa. Nyt koitan tässä kuumeisesti pohtia, miten voisin kohteliaasti perua lupautumiseni.

Olen varmaan ihan idiootti, kyseessähän on vain tanssi! Ja minäkin tanssin vain tanssin ilosta, en vietelläkseni ketään. Silti jokin alkaa puistattaa kun mietin näiden tanssien pohjimmaista, syvintä olemusta. Esim. rumba on hyvin intensiivinen, viekotteleva, "rakkauden ja erotiikan tanssi". Tietysti kun käytännössä tanssitaan sitä pitkään hiottua koreografiaa vaikka kilpailuissa, siinä on rakkaus ja erotiikka kaukana ja kyseessä on enemmän urheilusuoritus. Mutta silti nuita tunteita pitäisi jotenkin pystyä tulkitsemaan ja ilmentämään katsojille, ja se ei ole varmasti hirveän helppoa ylipäätäänkään, niin sitten jos parinkin kanssa on ihan eri maailmasta.. Vaikea selittää, tunnen itseni ihan lapselliseksi ja typeräksi tällaisia pohtiessani. -Eihän kovaksi keitetty oikea tanssija antaisi ikäeron vaikuttaa parivalintaansa?
Ehkä tämä nyt kertoo siitä, ettei tuo kilpatanssi ole minun juttuni.

***


Mutta nyt jatkan tätä sateista syysiltaa kotoisasti lukemalla tenttiin ja juomalla jotain niin lämmintä, että tuo ulkona vellova sadeharmaus unohtuu.


Meillä on muuten uusi keittiönpöytä! Jyskistä saa/sai nyt satasella täyspuisia neljän istuttavia pöytiä, ja piti ihan kiireellä käydä hakemassa kun näin mainoksen :P