torstai 6. lokakuuta 2011

Kylmää ja ahdistaa

Niin ne vaan alkaa kelit käydä sietämättömiksi. Äsken taas raahauduin sateen ja viiman saattelemana kotiin ja päätin, etten aio palata parin tunnin päästä takaisin Biologin ura ja valinnat -infoon. Vaahterat ovat hirmuisen kauniin värisiä nyt, mutta mieluummin niitäkin tuijottelee sisältä kaakaokupin kanssa.



Myös lämpöisemmät vaatteet alkavat varkain hiipiä käyttöön, myönnän parina aamuna laittaneeni jalkaani tuplahousut, ihan vain varmuuden vuoksi. Tänään vedin jo piponkin päähän kaulahuivin ja tuplalapasten ohella, ja nyt alan odotella kuumeisesti, että milloinka jo ilkiäisi vetää paksumpaa takkia niskaan. Onko kellään muulla jo oikeasti kylmä?

Kiertelin viime viikolla vähän kirppiksillä, ja siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa ja lämmintä. Hinnat olivat kuitenkin kirppishinnoiksi sen verran korkeita (siis oikeasti, 10-15€ käytetystä villapaidasta?), etten periaatteestakaan tullut ostaneeksi muita vaatteita kuin tämän ohuen hempukan.






***

Se paritanssi/kilpatanssi johon mieluilin ei muuten onnistunutkaan. Alkeisryhmään ei ollut tarpeeksi osanottajia, ja Ari taas ei voi olla parina jatkoryhmässä, koska ilman mitään tanssitaustaa tämä ei varmaankaan saisi ryhmää kiinni. Tuossa jatkoporukassa olisi kuitenkin eräs yksinäinen mies, jolle minut jo vähän niin kuin luvattiin pariksi (ja itsekin ilmoitin olevani edelleen kiinnostunut tulemaan). Jotenkin koko juttu alkoi nyt vaan ahdistaa; tämä vapaa henkilö on nimittäin yli tuplasti minua vanhempi. Periaatteessahan tällä ei pitäisi olla sinänsä väliä, mutta niin.. Latinalaistanssit ovat kuitenkin luonteeltaan mitä ovat, joten tuntuu ajatuksena jotenkin hirveän irvokkaalta tanssia omaa isäänsä vanhemman ihmisen kanssa. Nyt koitan tässä kuumeisesti pohtia, miten voisin kohteliaasti perua lupautumiseni.

Olen varmaan ihan idiootti, kyseessähän on vain tanssi! Ja minäkin tanssin vain tanssin ilosta, en vietelläkseni ketään. Silti jokin alkaa puistattaa kun mietin näiden tanssien pohjimmaista, syvintä olemusta. Esim. rumba on hyvin intensiivinen, viekotteleva, "rakkauden ja erotiikan tanssi". Tietysti kun käytännössä tanssitaan sitä pitkään hiottua koreografiaa vaikka kilpailuissa, siinä on rakkaus ja erotiikka kaukana ja kyseessä on enemmän urheilusuoritus. Mutta silti nuita tunteita pitäisi jotenkin pystyä tulkitsemaan ja ilmentämään katsojille, ja se ei ole varmasti hirveän helppoa ylipäätäänkään, niin sitten jos parinkin kanssa on ihan eri maailmasta.. Vaikea selittää, tunnen itseni ihan lapselliseksi ja typeräksi tällaisia pohtiessani. -Eihän kovaksi keitetty oikea tanssija antaisi ikäeron vaikuttaa parivalintaansa?
Ehkä tämä nyt kertoo siitä, ettei tuo kilpatanssi ole minun juttuni.

***


Mutta nyt jatkan tätä sateista syysiltaa kotoisasti lukemalla tenttiin ja juomalla jotain niin lämmintä, että tuo ulkona vellova sadeharmaus unohtuu.


Meillä on muuten uusi keittiönpöytä! Jyskistä saa/sai nyt satasella täyspuisia neljän istuttavia pöytiä, ja piti ihan kiireellä käydä hakemassa kun näin mainoksen :P

3 kommenttia:

  1. Aivan mahtava villapaita. Tuollainen kelpaisi mullekin heti jos vastaan sattuisi tulemaan!

    VastaaPoista
  2. Tuommoinen ei varmaan olisi edes mahdotonta tehdä itse, jos yhtään käsityötaitoa löytyy :D Minun kärsivällisyyteni ei tosin mahtaisi ihan riittää

    VastaaPoista
  3. Käsitaitoja löytyy, kyllä joo, mutta koskaan en ole sukkaa suurempaa tehnyt. Ja tosiaan tuo käyrsivällisyyden puute on aika iso este :D. Välillä kun jää pienemmätkin jutut jo puolitiehen...

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?