tiistai 1. marraskuuta 2011

Tää on taas tällanen "olen hengissä ja silleen" -postaus.

Nyt on Fotomaratoni vedetty, pari päivää meni tosin palautuessa. Joskus 13-kesäisenä vuorokauden-parin valvominen ei ollut vielä mitään, mutta nyt kieltämättä meinasi käydä jo kunnon päälle! Ja nukuin kuitenkin peräti 3,5h. Teen maratonkuvista erillisen postauksen jahka ehdin, tietokone nimittäin saapui tässä pari päivää sitten ja vielä puuttuu kunnollinen (helppo, ilmainen) kuvankäsittelyohjelma. Tällä hetkellä kun en saa edes kuvien kokoa muutettua muuten kuin Tinypicillä nettiin vedellessä, ja kuvat tulevat jpg:nä.

Lisäksi reilun vuoden läppäröinnin jälkeen suorastaan järkytyin, miltä tämä blogi näyttää isommalla ruudulla. Luulin esim. laittavani aika isoja kuvia, mutta nuohan ovat ihan postimerkkejä jo pelkästään 21'' näytöllä! Nyt sitten miettimään, miten saisin ne näkymään isompina isolla näytöllä, ja kohtuullisina pienellä..

Mutta se kone sitten. Muuan nettikaverin parin vuoden systemattisen aivopesun ja käännytyksen johdosta meillekin tuli nyt sitten omppu:



Hirveästi en ole vielä ehtinyt tämän kanssa räpeltää nuista viikonlopun himinöistä johtuen, mutta varsin simppeliltä vaikuttaa. Koko ajan tosin on vähän sellainen "Eihän tässä ole mitään" -tunne, kun kaikki tarvittava on hyvin niukasti siinä nenän edessä ja se tuttu kansioviidakko ja ohjelma/tavarapaljous puuttuu. Mutta eiköhän tähän pikkuhiljaa totu, ja varsinkin pelaaminen nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin läppäriltä tihrustamisen jälkeen!

Mutta noh, kai se pitäisi palata sorvin ääreen, huomenna on eläinfysiologian & histologian tentti ja en ole tehnyt vielä edes muistiinpanoja loppuun (en tykkää lukea tenttiin "oikeasti" kirjoista tai prujuista, vaan pyrin vääntämään niiden pohjalta omat selkeät, suppeat ja loogiset muistiinpanot, jotka voin sitten vilkaista pari kertaa ennen tenttiä). Onneksi minullakin on viimein sellainen karkkipurkki, joka vähän piristää siinä vieressä.





PS. Tuo fysiologia on muuten hitsin mielenkiintoista (ja vaikeaa) ja olen ylipäätäänkin hirveän fiiliksissä tästä opiskelusta! Myönnetään, että koko ajan on sellainen "musta ei oo tähän" -pelko persuksissa, mutta kaikki on vaan niin hirveän jännää ja kiinnostavaa, ja etenkin harjoituksissa tulee sellainen "tätä haluan tehdä" -olo. Nyt kun vaan saisi itsensä uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. - En ole ikinä ollut mikään kiitettävän oppilas ja niimpä vaitomaisesti odotan, että jossain vaiheessa tulee seinä vastaan ehkä enää tajuakkaan mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?