perjantai 25. marraskuuta 2011

Voihan hukka.

Tulin tänään huonolle tuulelle heti erättyäni, kun luin taas vaihteeksi iltalehden susiuutisen.

"Kuka kantaa vastuun, kun ensimmäinen ihminen menee?"

Tätä mantraa on jauhettu vuosikausia aina kun suden jälkikin vilahtaa pellonreunassa. Ja viimeksihän se ihmisuhri meni oikeasti öö, reilu 130 vuotta sitten? Jolloin susikanta oli ihan oikeasti suurempi ja harvennus oli kenties paikallaankin (ja jolloin sudet sitten kuitenkin tapettiinkin melkein sukupuuttoon kun ei osattu olla kohtuullisia..).

Jos Suomessa on alle 150 sutta, niin minä en jumalauta käsitä, miten niiden kanssa ei mahduta elämään? Vasta uutisoitiin kokonaisten susilaumojen sitäpaitsi kadonneen tuhkatuuleen. Asun itse itärajalla (ja ennen Joensuuta asuin siis ihan oikeasti korvessa), missä niitä susia olevinaan ihan hirveästi on, ja meillä on ollut aina koiria ja vapaasti ulkoilevia kissoja. Yksikään ei ole kuollut suden suuhun, sen sijaan auton alle on jäänyt useampikin kissa. -Nyt onneksi ne kissatkaan eivät enää ulkoile vapaasti. Pointti on kuitenkin se, etten ole kertaakaan nähnyt sutta luonnossa, enkä kokenut, että minun tarvitsisi pelätä ulkona liikkuessani. Myös koirat uskaltaa päästää piipahtamaan tarpeillaan yksin, mutta ei niitä kuulu jättää ulos tuntikausiksi valvomatta. Olen sitä mieltä, että jos päästää lemmikkinsä juoksemaan yksin pitkin metsiä, siinä ottaa kyllä ihan tietoisen riskin, ettei se enää palaa. Tämä pätee valitettavasti myös metsästyskoiriin.



En missään nimessä vastusta metsästystä sinänsä, riista on varmasti ihan oivaa sapuskaa ja eettisempää kuin mikään tuotannollinen liha, mutta osa metsästäjistä on nykyään aivan kohtuuttomia vaatimuksineen. Kaiken metsässä elävän riistan pitäisi olla pyhitetty vain ja ainoastaan metsästäjille, kilpailevia petoja ei saisi olla, ja koirien pitäisi saada juosta yksin metsässä 100% turvassa öitä myöten. Koiria pitäisi myös saada ilmeisesti "säilyttää" ulkona narun päässä, ettei metsästäjän tarvitsisi rakentaa kallista häkkiä *.

Missä vaiheessa näiltä ulkona liikkuvilta, luonnosta nauttivilta ihmisiltä unohtui se tosiasia, että kilpailu on siellä ulkona luonnollista? Että suurpedot kuuluvat Suomen luontoon ja tarvitsevat myös elintilaa ja riistaa selvitäkseen? Tietysti koiran menettäminen on todella ikävä kokemus, onhan se monelle perheelle rakas lemmikki metsästystoverin lisäksi. Mutta ei kukaan nyt jestas sentään voi oikeasti vaatia, että kaikki sudet, karhut ja ilvekset pitäisi hävittää siksi, ettei yhdenkään metsästäjän koira nyt vaan varmasti vahingoittuisi? Riskiä voidaan tietysti aina yrittää pienentää, mutta ei uhanalaisten petojen kustannuksella.


Hyviä keinoja minimoida koirahyökkäysten riskit on, ja kehitellään kyllä. Syyskuussa avattiin esimerkiksi susipuhelin, jonne voi rimpauttaa ja tiedustella ennen jahtia, onko pantasusi liikkunut alueella. Lisäksi metsästyskoirien suojaksi jahdin ajalle on kehitetty ns. "susiliivi", joka antaa sudelle (tai muulle pedolle) napakan sähköiskun jos tämä koskee koiraan. Liivi on ihan oikeastikin hyvä ja tehokas turva rakkaalle, hyvälle ja mahdollisesti kalliille metsästyskoiralle, mutta toki sekin voi pettää. Riski on jokatapauksessa aina olemassa, vaikkei petoja olisikaan niin koira voi yhtä hyvin tulla toisen metsästäjän ampumaksi, jäädä auton alle tai syödä rotanmyrkyä. Aina on olemassa vaaroja, mutta pedoista huolimatta se metsä on turvallisempi paikka kuin vaikkapa vilkkaasti liikennöidyt meidän ihmisten käytössä olevat alueet, joilla liikkuu kaikenlaisia sekopäitä myrkyttämässä koiria ja kaappaamassa lapsia (näin kärjsitäen..).

Lisäksi on mainittava semmoinen yksinkertainen seikka, että kuollut susi ei opi. Pelkkä tappaminen ei siis ole välttämättä se tehokkain tapa ehkäistä hyökkäyksiä, vaan esimerkiksi liian tuttavallisiksi käyvien, pihapiirissä liikkuvien susien karkotukseen pätevin keino voisi olla esimerkksi kumiluodeilla ampuminen. Tällöin susi jälleen muistaisi, ettei ihmisasutusten lähelle kannata mennä ja parhaassa tapauksessa tieto siirtyisi myös jälkeläisille.

Vaihtoehtoja susien tappamiselle on, niitä ei vaan tunnuta millään otettavan vakavasti. Jos on motivaatiota huolehtia lemmikeistä ja kotieläimistä, riski suden aiheuttamiin tuhoihin ja mielipahaan on häviävän pieni (poronhoitajat ovat sitten luku sinänsä), ihmisten puolesta taas on suorastaan naurettavaa pelätä tällä nykyisellä susikannalla ja hienosti Suomesta karkotetulla rabieksella.

Kuten joku joskus sanoi; metsä ei ole mikään ihmisen leikkikenttä, vaan myös petoeläinten koti, ja niillä on oikeus asua siellä. Ihan niin kuin meilläkin on oikeus asua omissa kodeissamme.


MUR.




* Onneksi näitä narussa pitäjiä ei ole enää niin paljon kuin ennen, koirakin nauttii kun saa olla vapaasti vaikkapa edes siellä häkissä jos ei ihmisten seurassa sisällä.



3 kommenttia:

  1. Niin, lemmikkejä kuolee vuodessa varmaan aika monta tsiljoonaa enemmän auton alle kuin suden suuhun, mutta silti susi onkin se hirveä uhka.

    Ymmärrän, ettei pelossa ole kiva elää, mutta toisaalta oman pihansa voi aidata tai jos liikaa alkaa naksuun, muuttaa muualle. -.- Okeiokei, se voi olla jo kohtuutonta, mutta kyllä se nyt pitäisi olla mahdollista löytää joku tasapaino luonnon ja omana asumisen välille ilman, että se tarkoittaa tyyliin lajin hävittämistä. Miten muinaiset ihmiset ovat tulleet toimeen metsäpetojen kanssa? Tai tuolla amerikan mantereella intiaanit, joilla oli tämä vaalittu tasapaino ja harmonia luonnon kanssa? Varmaan ainakin osanneet varoa niitä ja tienneet miten voi minimoida ne kohtaamisen petojen kanssa. Se, että elukat pelkäävät riittävästi ihmistä jättääkseen näiden asumukset rauhaan on aika tehokas keino sekin.

    Mulla on aina ollut joku selittämätön kunnioitus erityisesti susia kohtaan: niissä on jotain rutinaallista, salaperäistä ja ylvästä. Toki muitakin eläimiä kohtaan, mutta jokin susissa on kovin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  2. Joo, ja ihmisiäkin kuolee ja loukkaantuu vuosittain hirvikolareissa (tosin viimevuonna tais mennä niin hyvin ettei yhtään kuollut), joka vuosi uutisoidaan huonosti kasvatetuista kotikoirista jotka hyökkäävät lasten kimppuun, hevoset heittää selästään ja potkivat ihmisiä sillon tällöin hengiltä.. Susi on aika pieni uhka kenellekkään jos katsoo mihin kaikkeen niitä ihmisiä ja lemmikkejä oikeasti kuolee :P

    Onhan se pelko tietty ikävä asia eikä kenenkään pelkoja saisi väheksyä, mutta turha pelon lietsominen muihinkin on tyhmää. Älyttömimmät susiuutiset mitä olen nähnyt ovat olleen jotain "SUSI SÖI PEURAN KUUSJÄRVELLÄ, KATSO JÄRKYTTÄVÄT KUVAT!!!" -___-
    Terve pelko on aina hyvä olla kaikkien petojen kanssa olemassa, mutta porukka vois vähän yrittää tehdä itsekin jotain asioiden eteen eikä ulkoistaa kohtaamisten minimointia yhteiskunnalle (mikä tarkoittaa usein kaatolupien kinuamista "häirikköeläimelle"). Mettään mennessä voi laittaa sen kulkusen hihansuuhun, rappusille ei kannata jättää ruoantähteitä eikä koiraa liekaan pikaruoaksi.. Lapsiakaan ei varmasti ole mikään pakko pistää ilta kymmeneltä rypemään johonkin korpeen. Voi kun ihmiset vain joskus tajuaisivat tämän..

    Sudet on kyllä hirveän upeita eläimiä, ja käsittääkseni juuri ne intiaanit ja muut alkuperäisasukkaat ovat kovasti kunnioittaneet sutta ja muita petoja. Jostain syystä kaikki on vaan mennyt nuista ajoista ihan nurinkuriseksi :P

    VastaaPoista
  3. Erittäin hyvä kirjoitus josta voi allekirjoittaa lähes joka sanan!

    Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että edelleen tietyillä tahoilla susiviha johtuu paljon muustakin kuin vain "käytännön" asioista.

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?