maanantai 19. joulukuuta 2011

Pikkujoulu

Koska miehen kanssa lähdetään jo torstaina maalle vanhempieni luo joulun viettoon, päätettiin nyt viikonloppuna juhlia vähän etukäteisjoulua täällä kaupungissakin. Eli pistettiin kuusi jo pystyyn ja syötiin jouluruokaa. Taka-ajatuksena oli vähän sekin, että minä likipitäen vihaan perinteistä karjalanpaistia; mikään ei ole kuvottavampaa kuin ne sitkeät läskiset lihapalat, keitetty lanttu, sipuli ja niin edelleen. Sitten keksin, että karjalanpaististakin voisi tehdä yrttisen punaviiniliemessä lilluvan version, josta jättää pois yökötykset ja laittaa tilalle mm. tomaattia ja paprikaa (älkää kysykö, että onko se sitten enää karjalanpaisti..). Tätähän piti tietysti saada kokeilla, ja vaikka itse sanonkin, niin tuli muuten maailman parasta karjalanpaistia! Myönnetään, ei ole paljon vaadittu kun ottaa huomioon mitä se paisti yleensä on..











Sitten vielä pikkiriikkisen iminää opiskelujutuista,
perjantaina minulla oli nimittäin vähän paha mieli. Tai "vähän" on vähättelyä, sillä oikeastaan minulla oli ihan tosi, tosi paha mieli. Homma alkoi siitä kun eräs vanhempi opiskelija valitteli facebookissa, ettei päässyt ruotsin suullista osiota läpi. Minä sitten siitä muistin taas näiden pakollisten kielten olemassaolon, ja aloin surffailla yliopiston sivuilla ja oodissa lueskelemassa vähän infoa kyseisistä kursseista. Ja tajusin, etten täytä edes kurssille osallistumiseen suositeltavia lähtötasovaatimuksia, eikä todennäköisyys ole puolellani ylipäätäänkään näistä kursseista selviytymisen suhteen.

Suurin ongelma tulee todennäköisesti olemaan suullinen osuus, sillä en ole puhunut oppitunnilla ääneen ruotsia enkä englantia sitten alakoulun. Tai oikeammin sanottuna, en koskaan. Lukiossa selvisin ryhmäkeskustelutöistä lähinnä siten, että olin aina samassa ryhmässä kahden kaverin kanssa, jotka eivät (luojan kiitos) pakottaneet puhumaan. En tiedä mikä siinä on, mutta en ole vaan koskaan oppinut kieliä, ja kun on sieltä alakoulun ensimmäiseltä englannin tunnilta lähtien jäänyt jälkeen, on vähän hankalaa oppia asioita enää lukiossa, saati yliopistossa. Vielä vaikeampaa on osallistua niihin älyvapaisiin "co-työskentelyihin" (=kaverin kanssa keskustelu vieraalla kielellä), kun ei vaan uskalla, ja pahimmassa tapauksessa ei ymmärrä sanaakaan siitä mitä se pari sanoo. Keskustele siinä sitten.

Tätä kuviota siis pyörittelin perjantai-iltana mielessäni ja masistelin sohvalla ankeaa kohtaloani ja opiskelujen todennäköistä loppumista ensi vuonna. Sitten kävin kaupungilla vähän happihyppelemässä, piristyin, ja päätin jättää homman sen ajan murheeksi. Lisäksi sain kummasti motivaatiota lukea lajitentteihin (Tärkeimpien eläinten pääjaksojen, luokkien, lahkojen, heimojen ja lajien määrittäminen niille ominaisten ryhmätuntomerkkien perusteella. Ja vieläpä pelkillä tieteellisillä nimillä). Muutaman sadan hyönteisen ja jyrsijän tunnistaminen on loppujen lopuksi helppo nakki, kun vertaa yhteenkään akateemiseen englannin tai ruotsin kurssiin!

Niinpä otan nyt kissoista mallia..





Ja keskityn vain löhöilyyn ja muihin mukaviin asioihin, ja opiskelen niitä ötököitä puolet stressittömämmin!





2 kommenttia:

  1. löysin blogisi sattumalta ja ajattelin rustatakin :p eiköhän ne kielet läpi mene, työtä varmaan vaatii mutta kuitenkin. En tiedä yliopistosta, mutta ainakin meidän ammattikorkeakoulussa saa kursseja korvattua toisilla, jos tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeilta. Lycka till. Ja on muuten Kauniita kissoja :)

    Meilläkin on tapana viettää oma pieni joulumme sen lisäksi että pitää raahautua sukulaisten luona käymässä joulun vietossa...

    VastaaPoista
  2. Toivotaan että menee, vähän vaan pistää epäilemään :P
    Täälläkin on mahdollisuus "kuitata" nuo pakolliset kiellet ns. ahot-näyttökokeilla, eli jos kokee että omaa jo kursseilla opittavan kielitaidon niin voi käydä tenttimässä ne suoraan. Tuo ahot-tentti on kuitenkin paaaaljon tiukempi kuin normitentti, ja se pitää päästä läpi kerralla (eli ei saa yrittää uusiksi).

    Nimenomaan raahautua, hirveän raskasta aina kun joutuu ravaamaan monessa paikassa joulun aikaan! Meillä miehen vanhemmat ovat eronneet joten näiden kummankin luona pitää käydä vielä erikseen, ja siihen vielä kaikenmaailman mummolat ja siskot päälle niin avot xP

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?