lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulu

Sinne se joulu vaan hujahti. Itse olisin vielä ihan mieluusti maannut muutaman päivän tekemättä yhtään mitään, sen verran ehdin jo kyrpiintyä tuohon opiskeluun viime viikolla.. Mutta ei auta, lomaa on jäljellä enää kolme päivää ja sekin menee pakkaillessa. Puolet lukuvuoden opintopisteistäkin on vielä hankkimatta, joten Ugandareissun jälkeen ei ole paljon aikaa rentoilla ja lomailla. Aiemmin haaveilin tekeväni kandinkin tässä keväällä,  mutta taitaa jäädä haaveeksi..

Joulu meni perinteisissä merkeissä, sukuloitiin ja oltiin vaan. Kameraa en jaksanut kaivaa kovin montaa kertaa esille, mutta oli sillä näemmä joku minustakin hätäisen salamaräpsyn ottanut. Olkoon se nyt tämän postauksen ainoa kuva.

minä

Sain mieheltä muuten joululahjaksi reissua varten Tamronin 70-300mm objektiivin. Ei mikään ihmeellinen, mutta sopii aloittelijalle ja "ei hirveän paljon valokuvauksesta kiinnostuneelle" ihmiselle ihan hyvin. Tuolla aiemmalla kittiputkella ei oikein saanut kuvattua muutamaa metriä kauemmas, ja tuskin ne afrikan eläimet ihan sille etäisyydelle tulevat kuvattaviksi.. Nyt pitää vaan kiireesti opetella käyttämään tuota uutta objektiivia, haasteellisinta siinä on kuvanvakaajan puuttuminen (..ja monopodin puuttuminen, kolmijalkaakaan kun en viitsi ottaa mukaan), minä kun tuppaan aina kuvaamiseen ja paikallaan olemiseen keskittyessä huojumaan kuin heinä. Mutta jospa sitä ihan kelvollisia kuvia saisi räpsittyä joita sitten esitellä jahka palailen!


lauantai 22. joulukuuta 2012

Maailmanlopun pikkujoulut

Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas joulunviettoon vanhempien luokse, joten tänään (tai paremminkin eilen..) meillä vietettiin ennen sitä omia maailmanlopun kaupunkipikkujouluja.
Ohjelmassa oli siis siideriä, saunomista, lampaan paahtopaistia, viiniä, ja telkkaria. Ei voi valittaa!

saunaeväät

sapuskat

mimmijoulupien

koriste


Rauhallista joulunaikaa joka iikalle!

torstai 20. joulukuuta 2012

The Pearl of Africa


Ehkä tästä nyt jo uskaltaa puhua ääneen, kun lippukin on viimein kädessä. Meikäläinen lähtee nimittäin kahden viikon päästä seikkailemaan Ugandaan!

lippu

Jo silloin kun päätin ensimmäisen kerran hakea opiskelemaan biologiaa tänne, havaitsin opetustarjonnassa syventävän kurssin nimeltä "Afrikan retkeily", ja kiinnostuin. Viime keväänä kävin sitten "Trooppisen Afrikan ekologia"  -kurssin (jonka läpimenemiseen en missään vaiheessa uskaltanut uskoa, koska kurssi järjestettiin kokonaan englanniksi) ja kun se oli suoritettu, alettiin suunnittelemaan tuota retkeilykurssia.

Kyseessä on siis neljän opintopisteen opiskelumatka, retkeilemme Ugandassa vajaa kolme viikkoa ja käymme/yövymme mm. Lake Nkurubassa, Queen Elisabethin ja Lake Mburon kansallispuistoissa sekä Ssese -saarilla. Tarkoitus on tutustua metsä-, järvi- ja savanniekosysteemeihin ja kuulla lisäksi vähän mm. öljypalmun viljelystä, suolakaivoksista ja AIDS ongelmista. Yöpyminen tapahtuu välillä jonkin sortin "hotelleissa", välillä teltassa.


Uganda  - Victoria Nile, african skimmers
Kuva: Dario Lorenzetti


Olen tämän syksyä ottanut hirmuisen määrän rokotteita (siellä oli pari perusrokotettakin jäänyt uusimatta..) ja nostellut opintolainaa oikein urakalla. Silti koko ajan on ollut sellainen tunne, että en mä nyt oikeasti mihinkään ole menossa. Vasta nyt alkaa oikeasti tajuta olevansa lähdössä! Lento lähtee 3.1.-13 aamulla Helsingistä Lontooseen, mistä jatkamme suoraan Entebbeen.

Lentojen hinnaksi tuli reilu 800€/hlö, yöpymiset, kansallispuistomaksut, ruoat, bussit ja muut maksetaan sitten paikan päällä. Tämänhetkinen reissun kustannusarvio pyörii jossain 1300€ paikkeilla (+ lennot jotka on jo maksettu). Täytyy toivoa ettei se tuosta kauheasti ylitykään, minulla on kasassa aika tarkalleen tuon verran plus tammikuun opintotuki ;D
 Isoja rahoja siis opiskelijalle, mutta toisaalta todella halpaa verrattuna siihen, mitä tuollainen reissu maksaisi jonkun matkatoimiston toimesta järjestettynä.

Uganda, Murchison Fall National Park
Kuva: Dario Lorenzetti

Nyt ei kun odottelemaan ja aloittelemaan hissukseen pakkaamista. En ole koskaan käynyt Afrikassa tai poistunut täältä Euraasian mantereelta muutenkaan, joten olen suorastaan lapsellisen ihmeissäni ja innoissani! Varsinaisesti se retkeily, eli telttayöpyminen, päiväkausien suihkuttomuus ja epäsäännölliset ruokailuajat eivät ole minulle mitään uutta, toisin kuin ehkä osalle lähtijöistä. Tietysti kyllähän siellä on öisin teltan ulkopuolella varmasti ihan erilaista rapinaa kuin täällä Suomessa, ja paljon paljon pimeämpää kuin meillä kesällä. Eniten odotan ehdottomasti eläinten näkemistä, sillä olen monen muun tavoin jo pikkutytöstä lähtien aina Avara luontoa katsoessani haaveillut näkeväni leijonia, norsuja ja apinoita ihan luonnossa.
Nyt siihen sitten kerrankin on mahdollisuus!


Uganda, sunrise at Murchison Fall National Park 
Kuva: Dario Lorenzetti

torstai 13. joulukuuta 2012

Maaginen päivä

12.12.-12 oli ihan syvältä. Olin silloin (kello 12:12 vieläpä!) tentissä, jouduin illalla lukemaan tämänpäiväiseen tenttiin, ja sain yhden tulokset takaisin. Eikä muuten mennyt hyvin tällä kertaa, sen kerran kun tunsin jotain asiasta osaavani, ja tenttikin tuntui menevät ihan nappiin, sieltä napsahti kakkonen (asteikolla 1-5). Suututtaa ihan hirveästi! Minulle rapisee ihan kivasti nelosia ja vitosia kaikista turhanpäiväisistä ja epäkiinnostavista kasvikursseista ja hullunvaikeista ekotoksikologian kursseista joista en tajua mitään, mutta annas kun päästään sen mieluisimman, mahdollisen tulevaisuuden erikoistumisalan opintoihin.. Silloin sitä pääsee vain nipinnapin läpi!

naamoja

Tämä oli jo toinen kerta, saman opettajan eläinten käyttäytymiskurssista tuli nimittäin viime vuonna ykkönen. Eilen defenssipäissäni tulin siihen johtopäätökseen, että ongelma on nyt nimenomaan opettajassa. Jostain syystä minä en varmaan ymmärrä mitä hän kysymyksillään hakee ja/tai sitten hän ei ymmärrä minun tekstiäni. Lukion historianopettajan kanssa oli vähän samaa ongelmaa, tämä piti kirjoitustyyliäni ilmeisen sietämättömänä ja esseeni olivat aina tarkastuksen jälkeen täynnä isoja punaisia hakasulkuja ja kysymysmerkkejä. :D Ei silti en minä kyllä sitä historiaa pahemmin osannutkaan, mutta ei tullut pisteitä niistä vähistäkään tiedonmurusista joita sain kirjoitettua.

Mikään ei kyllä syö motivaatiota paremmin kuin tällainen, että joku asia jonka luuli osaavansa, menee pieleen. Itse olen varsinkin vähän sellaista "No antaa sitten olla ihan kaikki, kun en kerta osaa!" -ihmistyyppiä, eilenkin lopetin nuo tulokset nähtyäni oikein uhallani tämän päivän hydrobiologian tenttiin lukemisen. Todella fiksua ja rakentavaa.. Luojan kiitos se on viimeinen tentti, ehkä sitä joululomalla saisi rentouduttua.  Ja elukkakurssit jatkuvat kuitenkin taas keväällä, ehkä pitää vaan alkaa viilaamaan uutta vastaustekniikkaa!

piparimökki
Tässä muuten se upea piparkakkutalo jonka viimeksi ohimennen mainitsin! Piirustukset ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijan käsialaa (tämä näkyy mm. savupiipun puuttumisena), ja minä toimin raksamiehenä.


piparikatto


mimmi


kynttilä


Mutta kai se pitää lähteä sinne tämän vuoden viimeiselle tentille. Kamat niskaan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni.. Pitäkäähän peukkuja!


alpakkapaita


sumea


perjantai 7. joulukuuta 2012

6-7.12

Hyvää myöhästynyttä itsenäisyyspäivää vaan!


soihtu

Minun itsenäisyyspäiväni meni perinteikkäissä merkeissä partiolaisten soihtukulkueessa. Historiallista oli se, että pakkasta oli -23 astetta ja minua ei kylmänyt tippaakaan. Sitten kun tänä aamulla oli jälleen leudot miinus seitsemän astetta, hytisin kuin horkassa. Niin että Kroppa mitä ihmeen sekoilua tämä taas on?!

Linnassahan oli muuten tänä vuonna Suomen partiolaisten puheenjohtaja Heidi Jokinen, ja aika alleviivaavassa asussa vieläpä. Onhan tuollainen iso järjestön logo ehkä hieman liikaa, mutta toisaalta nähtiinhän niissä bileissä viime vuonna Angry Birds -aiheinenkin puku.

kulkue


Keskiviikkona kävimme Arin kanssa kaupunginteatterilla katsomassa Varietee Magicaa, ja oikein hieno esitys oli! Jotenkin se on ihan erilaista nähdä taikatemppuja livenä ja lähietäisyydeltä, mietin edelleen että mistä ihmeestä se Marko Karvo repi niitä kyyhkyjään, undulaattejaan ja papukaijojaan..

dfghjk


didididid

Oli muutenkin hirrrveen hieno olo kun sai lopulta syyn värjätä kamalan juurikasvun piiloon ja laittaa vähän punaista huulipunaa! Viimeisen pari kuuakutta kun olen möhninyt lähinnä tämännäköisenä;

onepiece

Illalla maisteltiin vielä tämän vuoden Blossaa. Yllättävän tujakan makuista tavaraa, mutta pullo on kaunis!

blossaa


kerroskissat
Kissat kahdessa kerroksessa

Kauheasti rientää tämä aika, eihän siihen jouluun ole enää kuin pari viikkoa! Pitänee mennä tekemään piparkakkutalo valmiiksi.

maanantai 3. joulukuuta 2012

EEEEEEEE

Nyt kun muuan kääretorttukohun kautta päästiin taas tähän E-koodikeskusteluun, päätin toissapäivänä aamuni ratoksi selvittää vähän mustikan tuoteselostetta. Läteinäni olivat Fineli ja Ekoodit.fi . Ai miksi? Koska huvitti ja kiinnosti. Suluissa ensimmäisenä on aine jota mikäkin koodi merkitsee, ja perässä lisäaineryhmä johon kyseinen aine kuuluu.

Mustikka sisältää:
E570 (Rasvahapot, happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet)
E300 (Aksorbiinihappo, Hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet)
E307 (Alfatokoferoli, hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet)
E101 (Riboflaviini, väriaineet)
E106 (karotenoidit, väriaineet)


Kannattaa huomata, että tässä ovat vain ne "lisäaineet" joita osasin varmasti kääntää, kannattaa melkein jokaisen itse käydä lukemassa mitä kaikkea pelottavalta kuulostavia aineita siinä kovin palvotussa metsämustikassakin on. Tapasin viime keväänä hygieniaosaamiskoulutuksessa naisen joka ylpeänä ilmoitti, ettei syö mitään missä on yli kolme E-koodia; sellainen ruoka ei enää ole kuulemma hyvää ravintoa. Taitaa tädiltä jäädä sitten mustikatkin syömättä?

Älkää käsittäkö väärin, mielestäni lisäaineisiin kannattaa suhtautua kriittisesti, vaikkapa jotkin atsovärit ovat melko kiistanalaisia. Koko homma on vaan lähtenyt ihan naurettavalle linjalle, porukka kauhistelee tiettyjen aineiden sijaan itse merkkijärjestelmää ja laskee, montako koodia missäkin tuotteessa on. Hällä väliä mitä ne aineet sitten ovat, tuote jossa on vain yksi E-koodi (oli se sitten vaikka rotanmyrkkyä) on parempi kuin toinen jossa niitä on 4 (joista kaikki jotain vitamiineja ja rasvahappoja). Haloo ihmiset, nyt järki käteen jo!

Mutta turha kai tästä on vauhkota, todistettavasti se porukka kuuntelee minua tai ketään tässä asiassa ihan yhtä paljon kuin kreationistit evoluutiokeskustelussa. Samaa sarjaa ovat myös ne ihmiset, joiden mielestä pastörointi tekee maidosta suorastaan myrkkyä ja se pitäisi lopettaa, hällä väliä jos välillä saattaakin sitten tulla  koko maan laajuisia ehec-, listeria-, salmonella- ja ties vaikka polioepidemioita...

Nyt on tullut ylipäätään enemmän taas Eläintuotannon perusteet -kurssin myötä mietittyä näitä ruoka-asioita ja koko elintarviketuotantoa yleensä. Samalla kurssilla oli pari ihmistä jotka ovat työskennelleet useammassa navetassa ja teurastamoilla, joten on saatu oikein mukavia keskusteluja aikaan, lähinnä eläintuotantoon liittyen. Sain kuulla esimerkiksi minulle aivan uusia asioita luomutuotannosta, ja ne kieltämättä alentavat luomun arvoa minun silmissäni. Ei näistä tietyistä negatiivisista puolista vaan kerrottu siellä luomukurssilla. Luomuasioista ehkä kuitenkin lisää joku toinen kerta. Nämä jutut vaatisivat ihan kunnollista paneutumista jotta niistä saisi kaiken ihan oikean asiatiedon seulottua, ja siksi sitä soisikin, että ihmiset tutustuisivat asioihin kunnolla ennen kuin lähtevät julistamaan mitään täydestä sydämestään. Tiedän syyllistyneeni tähän monta kertaa itsekin, mutta aina voi kehittyä!

glögi
Valion Glögi. E-koodeja nolla. ..Koska ne kaikki on kirjoitettu auki.

***
Seuraava ei liity mitenkään aiheeseen, mutta kerronpa nyt silti tässä samaan syssyyn.
Huomasin nimittäin toissapäivänä, että joku oli hakkeroinut meikäläisen Battle.net accountin (=WoW tilin). Tunnukselle oli murtauduttu ja vaihdettu sekä minun salasanani, että "salainen kysymykseni", sekä ilmeisesti esitetty ylläpidolle että minä olen hakkeroinut tuon tilin joltakulta muulta (mitä nyt siitä saksankielisestä ylläpidolle nimissäni lähetetystä ticketistä ymmärsin..). Ihmeen kivuttomasti sain kuitenkin tunnukseni takaisin (tosin jouduin todistamaan henkilöllisyyteni skannaamalla heille kuvan ajokortistani, mikä tuntuu vähän..väärältä.), ja mikä parasta, tämä hakkerikaveri ei ollut edes pöllinyt pelistä rahoja tai kamoja, vaan päinvastoin pelannut hahmollani ja unohtanut slotit täyteen kamaa jota minulla ei ollut. Ja vieläpä ihan rahanarvoista kamaa, olen nyt eilen ja tänään tienannut AH:ssa jo useamman tonnin wowikultaa niillä romuilla! Hämmentävää, mutta en valita!

kranssi

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Marraskuun valot

Olen kuullut yhden jos toisenkin valittelevan tästä pimeydestä tyyliin "Kun on niin pimeetä töihin mennessä ja sieltä tullessa, tulis edes lunta..". Väärin, se on vaan asenteesta kiinni!

Kukaan ei katso tässä pimeydessä esimerkiksi kieroon sitä, että laittaa joulutähden ikkunaan jo marraskuussa..

tähtönen

Tähtönen2

Tai pari muutakin joulukoristetta..

olkitähti

reindeer
No tämä tulee oikeasti vasta kuuseen. -Sitä en sentään ole ihan lähiaikoina pystyttämässä!

Kaiken synkkyyden keskellä on myös mitä mukavinta vetelehtiä sisätiloissa. Kissat osaavat rentoilun erityisen hyvin;

paju


mimminukkuu

porotokka

Ensi viikolla voisikin sitten jo tehdä parit joulutortut miehen synttäreille.. Pitää kyllä sen verran paljastaa, että ei tämä aikainen intoilu johdu pelkästä hörhöydestä, sillä jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, "oikean" joulun viettoni jää hieman normaalia lyhyemmäksi ja lähden heti uudenvuoden jälkeen pienelle reissulle. Mutta tästä lisää kunhan se on 100% varmaa! Tiedän, tällainen vihjailu on tositosi ärsyttävää.

naamikset
Pitää nyt vähän kompensoida tuota eilistä, melkein alkoi jo ahdistamaan kun sitä naamaa oli käynyt katsomassa yli 70 ihmistä! Miten te isompien blogien pitäjät oikein pystytte elämään sen kanssa, että lukijoita on tuhansia? :D

Mutta loppuu se pimeydestä napiseminen nyt! Juokaa glögiä ja polttakaa kynttilöitä siellä!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Nakunassu

Bongailin tuossa eilen useammastakin blogista Naked Truth -postauksia, eli kuvia bloggaajien meikittömistä naamoista. Idea lähti ilmeisesti liikkeelle Tyyliä metsästämässä -blogista, jonka kirjoittelija Veera haluaa (jonkun älykkään kommentoijan inspiroimana) ottaa kantaa vääristyneisiin käsityksiin siitä, miltä ihminen saa ja ei saa näyttää julkisesti. Hän myös haastaa muut bloggaajat julkaisemaan itsestään muokkaamattomia, meikittömiä kuvia.

Tällaisista haasteista minä tykkään! Onhan täällä nähty meikittömiä kuvia pari kertaa, mutta ne on tietysti valittu hirvittävän tarkkaan, otettu kaukaa ja muokattu ja ties mitä. Hassua kainostelua sinänsä, sillä en pidä itseäni minään himomeikkaajana, ja meikkaan oikeastaan vain jos olen lähdössä jonnekkin kauppaa pidemmälle. ..Tosin sunnuntaina kävin katsomassa Joensuun joulunavaustakin meikittä. Kukapa siellä iltapimeässä minun naamaani olisi tiiraillut?

Kaikkihan saavat tehdä naamalleen ja kropalleen tasan tarkkaan mitä haluavat tai olla yhtä lailla tekemättä.  Harvemmin niitä luomunaamoja kuitenkaan tuolla kadulla näkee, ja tuntuu että ihan kaikki (erityisesti nuorempi miesväki, anteeksi yleistys) eivät aina tunnu edes erottavan sitä meikatun ja meikkaamattoman eroa. Siksi on ihan kiva, että välillä voidaan muistutella siitä, miltä me Homo sapiensit näytettiinkään ilman naamamaaleja ja Photaria.


 
  Kuva täältä

Kaikki kyllä varmaan tietävät että kaikennäköisillä kikoilla voidaan antaa itsestä nätimpi ja "parempi" kuva, mutta kaikki eivät aina tunnu muistavan, että varsinkin valokuvassa ihminen saadaan helposti näyttämään myös todella epäedustavalta. Esimerkiksi minusta on todella helppo saada huonoja kuvia, kasvoillani pyörii hirveästi jotain epämääräisiä "mikroilmeitä" jotka näkyvät vain pysäytyskuvissa. Saatan joskus ottaa/otattaa itsestäni satakin kuvaa ja poistaa kaikki, kun ilme on jotain ihan muuta mitä piti! Toki varmaan 50% on pelkkää omaa itsekriittisyyttä ja sellaisten vikojen syynäämistä joita muut eivät edes huomaa, mutta kuitenkin. Päätinkin nyt itse osallistua haasteeseen julkaisemalla meikittömiä, ja mahdollisimman (iiihan pakko oli pari poistaa) vähän seulottuja ja valikoituja naamakuvia;

meikiton meikiton1

Olenko koskaan maininnut, miksen muuten koskaan hymyile valokuvissa? Nyt tiedätte syyn siihenkin; 
moehymy
:D

Joten älkäätten uskoko ihmiset kaikkea mitä näette. Meikin alla voi olla (ja todennäköisesti onkin) ihan samanlainen kaveri kuin kuka tahansa. Ja toisaalta huononkin kuvan takaa voi paljastua ihan näpsäkännäköinen ihminen.


torstai 15. marraskuuta 2012

Kun odottaa pahinta, voi yllättyä positiivisesti

midway

Olen selvinnyt hengissä jo puolet koko English Academic Reading and Study Skills -kurssista, pienet sille! Enkä ole lintsannut kertaakaan, sille toiset!

Vakavasti ottaen, nyt kun kurssista on enää puolet jäljellä, uskallan ehkä jo kertoa siitä vähän. Viimeiset kaksi vuotta olen odottanut tätä kurssia kauhunsekaisin tuntein ja itkenyt useammankin kerran sitä, miten en todellakaan tule koskaan pääsemään sitä läpi. Menin ensimmäiselle tunnille murheen murtamana, ja kun opettaja alkoi kertoa lähtötasovaatimuksista (englanniksi tietenkin, kurssilla ei saa puhua suomea..), kurkkua alkoi kuristaa ja sain oikein pinnistellä etten purskahda itkuun siinä kaikkien nähden. Parituntinen vierähti kuitenkin nopeasti, tehtiin vähän tehtäviä, esiteltiin itsemme vieruskaverille ja niin pois päin.

Tuli toinen ja kolmas englannintunti, ja odotin joka kerta että "no, koska se kauheus oikein alkaa?"
Mutta tiedättekö mitä, se ei ole alkanut vieläkään! Itse asiassa en keksi opettajastamme mitään pahaa sanottavaa, kertaakaan ketään ei ole arvosteltu julkisesti tunneilla tai pakotettu mihinkään; jos joku ei ole esimerkiksi halunnut puhua, ei ole tarvinnut (Ja hei, minä en edes ole kertaakaan ollut se joku! Mitä edistystä!). Pääpaino on myös ensimmäistä kertaa koko kielten opiskeluni aikana viestinnällisyydessä ja ymmärrettävyydessä 100% täydellisen kieliopin sijaan. –Älkää ymmärtäkö väärin, minusta kielioppi on tärkeää ja natseilen suomen kielessä itsekin usein. Vieraan kielen opiskelussa turha nillittäminen ei kuitenkaan ole se paras lähtökohta, siinä käy helposti juuri kuten minulle; oppilas saa kuvan, että parempi pitää päänsä kiinni jos ei osaa hyvin. Jännästi sitä motivaatiokin sitten katoaa ja ei ainakaan opi mitään.

face


Tänään meillä oli lyhyen lyhyt palautekeskustelu opettajan kanssa kahden kesken, samalla vilkaisiin nopeasti paria aiemmin palauttamaamme kirjoitusharjoitusta. Yllättäen paperi ei ollutkaan täynnä punakynää. Toki pari prepositiovirhettä ja what-that –sekaannusta löytyi, mutta ei sen vakavampaa. Englantini on kuulemma ihan hyvää ja sujuvaa. Jotkut sanavalinnat ovat vähän liian puhekielisiä muodolliseen tekstiin, ja niihin pariin kielioppijuttuun kannattaa kiinnittää huomiota, ei sen kummempaa. Lisäksi puheeni on kuulemma varsin ok ja sitä ei kannata pelätä.

Ei tämä keskustelu tietenkään kertaheitolla kiskonut ylös jo siellä jossain alakoulun ensimmäisillä kielten tunneilla alas poljettua itsetuntoa, mutta täytyy myöntää, että sai se aika tosi hyvät fiilikset aikaan! Toisaalta heräsi myös pieni ihmetys, sillä en todennäköisesti ole onnistunut parantamaan kielipäätäni kovin merkittävästi sitten lukioaikojen. Miksi nyt olen yhtäkkiä ihan ok, ja pari vuotta sitten olin täysi nolla joka ei osannut kirjoittaa tai puhua opettajan mielestä mitään? Joko ne aiemmat, vanhahkot englannin opettajatädit ovat olleet ihan tolkuttomia natseja, tai sitten tämä nuori yliopiton kaveri on tavattoman lepsu. Niin tai näin, nyt on hyvä mieli ja sanotaanko, että 35% englantikauhusta selätetty! Ehkä minusta sittenkin tulee vielä biologi!

sohvailua
Iso merkitys on myös pienillä elämän nautinnoilla opiskeluraadannan ohessa. Mikään ei rentouta paremmin kuin (joulu!)suklaa, tee ja nättien sisustuskuvien aivottomana selailu!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Taas valkeata jou..TALVEA

Noni, se on joulu nyt, täälläkin on lunta maassa!

talvi
kyntteli3
lehti
Jos jotain olen  äidiltäni perinyt, se taitaa olla joulufriikkeys. Silloin kun asuin vanhempieni luona, tämä ei näkynyt mitenkään ja kuvittelin olevani kuten kaikki coolit nuoret ("lol joku Joulu"), mutta nyt kun kukaan ei kotona olekaan aloittamassa jouluhössötystä jo syyskuussa, olen alkanut itse oireilla pakkomielteisesti. Koitan nyt odottaa kuitenkin vielä marraskuuhun ennen niitä torttuja ja jouluvaloja.. Nyt on sentään vasta halloween!

 Mutta kyllä tämä tilanne nyt jo talveksi ainakin lasketaan, eilen totestin että trenssikausi taitaa totisesti olla ohi kun meinasin jäätyä kotimatkalla. Kissatkaan eivät hinkuneet parvekkeelle, kun spraymaalasin siellä käpyjä aamulla (kävyt ei ole mikään varsinainen joulukoriste, niitä voi jo laittaa esille lokakuussa!!).
pajunukkuu
mimminukkuu
kävyt
Löysin komeroa kaivellessani myös vanhan ties mistä saadun hirvensarven, ja nyt kun nämä sarvenkäkkärät näyttävät olevan kovasti sisustusmuodissa niin löytyipä tällekin viimein paikka hyllynpäältä. Kaikkea sitä kannattaa säästää, koskahan miljoonille reiällisille sukkahousuille löytyy jokin hirmuisen fäshiööööni käyttötapa?
sarvi


Pakkomielteisiin palatakseni, olen aika tylsä tyyppi ja minulla ei juuri ole mitään kummia tapoja tai ruokaperversioita, mutta nyt on pakko esitellä yksi kun tuli mieleen. Ari toi toissailtana kaupasta muuan karkkipussin, joka vaatii oman syömisrituaalinsa ja tarkkaan suunnitellun kolmiportaisen lajitteluprosessin, jonka lopputuloksen näette tässä;
namit

Todella tyydyttävää puuhaa, järjestely on näissä paljon itse nameja palkitsevampaa!

Onko teillä muilla mitään kummia tai vähemmän kummia tapoja liittyen syömiseen tai elämään yleensä?

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kiireistä syksyä

Ai niin, mulahan oli joku blogikin! Hiljaisuuden syynä on tällä(kin) kertaa se, että mitään erityisen mullistavaa tai kirjoittamisen arvoista ei ole elämässä nyt viimeisen kuukauden aikana oikeastaan tapahtunut. Opiskelu on pyörähtänyt käyntiin taas täydellä teholla, ja illat on saanut viettää aika tehokkaasti koneen ääressä. Parhaimmillaan sai tehdä kolmea eri kouluhommaa samaan aikaan (puheviestinnän esitys, referaatti tästä, ja joku pienen "tutkielman" tapainen 6-10 sivun juttu fullereenista), ja siinä samalla selvitä tenteistä.

fullerene

Kaiken varsinaisen vapaa-ajan olen käyttänyt tehokkaasti ihanalla uudella sohvalla. En käsitä miten olen voinut elää ilman sitä! Mikään ei ole rentouttavampaa kuin syödä vähän iltapalaa ja lukea Tiede -lehteä sohvannurkassa. – Se on taas tällä hetkellä keveintä painettua tekstiä mitä sallin itselleni. Kaunokirjallisuus kyllä rentouttaa ja lepuuttaa hermoja, mutta jostain syystä kuvittelen, että se kuitenkin salakavalasti tyhjentää minulta aivot kokonaan, ja että en enää jaksa/osaa palata kouluhommien pariin innostuessani jostain dekkarista.

sohvaelämää

iltatee

Vaihtoehtoisesti sohvalla voi illalla kymmenen jälkeen maratoonata The Big Bang Theorya. Meinaa muuten ihan kohta ahdistaa, tyypit syövät kiinalaista keskimäärin joka toisessa jasossa, ja Joensuun ainoassa käymisen arvoisessa kiinalaisessa on vesivahinko. Pistäkäähän vauhtia siihen remonttiin siellä!

bigbang

Mutta niin, kun tuota ulkoilmaa katsoo, ei tämä sisällä kouluhommien ja sohvan välillä vetelehtiminen tunnu ollenkaan niin ikävältä vaihtoehdolta.

ikkunasta

ulkonasyksy

syksepelto

.. Tosin jotkut ne jaksaa nauttia siitä sateesta ja kurastakin;
bertajuoksu

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, koittakaahan muutkin jaksaa sen kaiken raadannan keskellä!