perjantai 24. helmikuuta 2012

Matikat ja minkit

Elossa ollaan, juuri ja juuri. Tuntuu että on hirveä kiireviikko takana, vaikka täysiä työpäiviä olikin vain kaksi (MUTTA kasiaamuja kolme. Hyi.). Tässä tulee nyt pientä tiivistelmää keskiviikon ja torstain ohjelmasta.

Keskiviikkona oli siis ne viimeksi mainitsemani kalabiologian harjoitukset, ja päivä alkoi sillä, että lähdettiin nostamaan talviverkkoja Pyhäselälle. Rantaan ajeltiin laitoksen autoilla, mutta jäällä jouduttiin kävelemään n.kilometrin verran muutaman kymmenen sentin lumessa. Kyllä muuten oli pohjekuolema lähellä! loppumatka päästiin kuitenkin moottorikelkalla kun ohjaajat olivat ensin käyneet tyhjentämässä kelkan ja ahkion tavaroista kalapaikalle. Päivä sattui olemaan oikein lämmin ja aurinkoinen, ja täytyy sanoa, että siinä moottorikelkan perässä istuessa ja aurinkoista jäätikköä pitkin kiitäessä pisti hymyilemään ja miettimään, että alavalinta on osunut ihan nappiin.

Kalaa tuli ihan höpelönä; kuoreita, lahnoja, särkiä, muutama ahven ja useita haukia ja mateita. Parin tunnin kuluttua päästiin lähtemään takaisin laitokselle, ja loppupäivä menikin sitten niitä kaloja leikellen (sukupuolen ja iänmääritystä varten lähinnä). Leikkelemiään kaloja sai ottaa halutessaan myös mukaansa, ja minäkin nappasin yhden mateen pakkaseen. Pitää tässä joku päivä koittaa tehdä siitä jotain, ikinä en ole madetta ennen maistanut :P Kaikenkaikkiaan siis oikein hieno ja antoisa päivä, mutta kun viiden maissa pääsi kotiin, oli kyllä ihan rättiväsynyt. Ei olisi millään meinannut jaksaa enää lähteä salsaamaan, mutta raahauduin vielä puolikahdeksalta tanssimaan sen tunnin.

Torstaina oli sitten vuorossa turkistarhareissu. Lähdettiin käymään Kesälahdella minkkitilalla, jonne ajomatkaa oli puolisentoista tuntia suuntaansa. Tästä reissusta en oikein osaa olla mitään mieltä, ei siellä ollut mitään järin yllättävää suuntaan tai toiseen. Eläimet olivat virkeitä, kesyjä ja uteliaita, ja häkit puhtaita (Haju oli tosin kyllä silti ihan karmea kun ulostetta oli häkkien alla, ja ne siivotaan vasta talven jälkeen). Mutta kyllä ne häkit vaan ovat liian pieniä, siitä ei pääse mihinkään. Emoille ja pentueille tarkoitetut "kerrostalohäkit" vaikuttivat jo vähän paremmilta, mutta ne ovatkin siis pentueille, eivät yhdelle aikuiselle minkille. Väkisinkin vertaan nuita tarhaminkkien häkkejä niihin, joita käytetään lemmikkihillereillä; jos frettiä pitäisi nuin pienessä häkissä kuin tarhaminkkejä, saisi takuulla syytteen eläinrääkkäyksestä.

Tuottajia ei kuitenkaan oletettavasti hirveästi kiinnosta kasvattaa häkkikokoa minimivaatimuksia suuremmaksi, ja ymmärtäähän sen tavallaan; se olisi pelkkä menoerä eikä lisää tuottavuutta mitenkään. -Lähinnä päinvastoin, koska eläinmäärät eivät voisi olla enää niin suuria. Turkiksethan myydään yhä nykyäänkin huutokaupoissa, joissa eläimet lajitellaan myyntilotteihin turkin laadun, värin ja muiden laatukriteerien perusteella. Eri tiloilta tulleet turkikset menevät siis sekaisin ja ostaja ei voi ostaa minkään tietyn tilan turkiksia, eli ei voi suosia vaikkapa tilaa jossa tietää eläinten olojen olevan paremmat kuin muilla tiloilla. Ei siis sinänsä ihme, ettei ketään kiinnosta tuottaa edes himpun verran eettisempiä turkiksia. Korostan nyt, että oikeasti eettistä tarhaturkiksesta ei toki saada mitenkään.

Ainut rehellisesti hyvä ja positiivisesti yllättävä puoli touhussa oli oikeastaan turkiseläinten ravinto, se on nimittäin hirveän laadukasta verrattuna lemmikkieläinten markettimössöihin. Turkiseäinten ruoka valmistetaan erilaisista lihan- ja kalanjalostuksen sivutuotteista, ja siitä mitä milloinkin on hyvin saatavilla. Viljarehun osuus sapuskasta on vain toistakymmentä prosenttia, eli eläinperäisten tuotteiden osuus nousee lähemmäs kahdeksaakymmentä prosenttia! Markettikissanruokien sisältämän lihan ja eläinperäisten tuotteiden määrä on usein n. 4%, ja kissa on luonnollisesti lähes täysin lihansyöjä. Tässä olisi lemmikkieläinruokien valmistajilla siis parantamisen varaa.


Torstai jatkui turkisreissun jälkeen 16-18 uhanalaisuuden biologia -luennoilla, ja sieltä syöksyin vielä kuudeksi Lyseolle kiinteytykseen ja venyttelyyn. Kun pääsin kahdeksan aikaan lopulta kotiin, oli totaalikuollut olo ja vitutti ankarasti (jumpissa sattui olemaan kaksi supattelevaa ja kikattavaa teiniä nuorta, yritä siinä sitten lopussa venytellä ja rentoutua kun nämä pelleilevät vieressä ja raportoivat joka ikisen ajatuksensa). Vielä tänä aamunakin tuntui, etten pääse sängystä ylös vaikka onkin vapaapäivä.

Nyt on tiedossa kolmipäiväinen viikonloppu ja sen aion ottaa löhöillen. Koittakaa te muutkin!




PS. Vähän on nyt raskas ja kuvaton tämä postaus, sillä en tullut kysyneeksi saako tarhalta otettuja kuvia julkaista. Kaloja en tullut edes kuvailleeksi.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivän jormailut

Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille, oli niitä ystäviä sitten tai ei!
Jos päivästä ei saa muuta iloa revittyä, niin ainakin se on hirveän hyvä tekosyy herkutella jollain överimakealla..





Mutta oli minulla muutakin, tulin nimittäin kehumaan, että ostin eilen ihka oikeita talvivaatteita. Meillä on ensi viikon keskiviikkona kalabiologian harjoituspäivä ja kurssin vetäjältä tuli viime viikolla sähköpostia, että tuolloin ollaan menossa jäälle. Harjoituksiin ohjeistettiin pukeutumaan todella lämpimästi ja vetämään jalkaan "Huopakumisaappaat tai pitkävartiset Gore-tex -kengät". No voitte vaan arvata löytyykö talvea vihaavan ihmisen komerosta mitään edellämainituista, ja löytyykö opiskelijalta rahoja ostella eräjormailuvaatteita reilun viikon varoajalla.

Äiti rakas antoi minulle sitten rahaa ja komensi Erätukkuun ostamaan kunnon kenkiä ja lämpimiä vaatteita, tämä kun tuskin on näiden opintojen ensimmäinen ja viimeinen kerta kun joutuu ulos rypemään, joten kaipa ne talviulkoilukamat pitäisi oikeasti omistaa. Eli tässä ne nyt ovat, kenkäkaappini uusimmat ja virallisesti rumimmat yksilöt;


Lämpökengät kustansivat 40€ (alennuksessa), ja ihan laadukkailta vaikuttaisivat. Ulkopinta on kumia ja vedenpitävää kangasta, ja sisällä on irrotettavat ihmefoliomikäliehuopatossut. Todella kömpelöt kengät jalassa, mutta kaipa ne asiansa ajavat.

Lisäksi ostin merinovillasukat ja loppurahalla suunnittelin ostavani vielä merinoväli-/sukkahousut. Homma jäi kuitenkin sille suunnitteluasteelle, sillä ne perhanan "kerrastot" maksoivat 70€ kappale! Yritin udella että eikö saisi pelkkiä housuja ostaa, mutta myynnissä oli vain housut+aluspaita -pakkauksia. Kiertelin siinä sitten vähän aikaa ja huomasin alennuksessa toppatakkeja. Koska en omista edes sitä toppatakkia, päätin mieluummin työntää ne rahat siihen, sillä vilumpi varmaan tulee huonossa takissa kuin huonoissa välihousuissa. Sain sitten sillä seitsemällä kympillä seuraavan "kaunokaisen";


Kyseessä on veden ja tuulenpitävä, ilmeisesti lasketteluun tarkoitettu takki. Normaalihinta oli 150€, eli aika hyvässä alennuksessa vieläpä.

Että nyt on sitten ne paljon puhutut asianmukaiset vehkeet olemassa, uskaltakaas vielä tulla kitisemään, että "kylmyys on vain pukeutumiskysymys!". Ensi viikollahan se nähdään.

Nyt tämä menee yliopistolle lueskelemaan selkärankaisia, ja sen jälkeen zumbaan sulattelemaan donitseja. Hyvää illanjatkoa vaan kaikille!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Aamukahvilla

Taisin joskus mainita, että minulla on menossa eräänlaisena pitkäaikaisprojektina kunnollisen astiaston haaliminen. Tarkoitus on löytää sellaiset kipot ja kupit jotka ovat mieleisiä vielä vuosienkin päästä, ja jotka sopivat yks yhteen toistensa kanssa. Tähän asti on keräilty Iittalan valkoista Teemaa ja musta-valkoista Taikaa, eli ei siis mitään järisyttävän persoonallisia ratkaisuja, mutta ei kai sitä aina tarvitsekkaan? Tällä hetkellä saadaan tarjottua kahvit kuudelle ja iltapalajogurtit kolmelle hengelle, eli vielä on siis reilusti kerättävää.

Seuraavaksi haluaisin kuitenkin hankkia aamukahvikupit, nehän kun ovat tietysti ihan eri asia kuin "vieraskahvikupit". Ongelma on nyt vain siinä, etten millään osaa päättää mitä haluaisin. Kokoa saisi olla, mutta ei mitkään saavit kuitenkaan. Joku erikoinen juttu, väri tai muotoilu tai kuviointi, olisi myös kiva. Merkillä ei varsinaisesti ole väliä, mutta laadukkaat pitäisi olla, aika usein nämä kolmen euron mukit lähtevät halkeilemaan ennen aikojaan..
Tässä jotain, mitä olen harkinnut;



Marimekko siirtolapuutarha -muki


Mustavalkoinen, kahvallinen siirtolapuutarha -kuppi on ollut tähän asti vaihtoehdoista mieluisin, mutta kun kävin Marimekon liikkeessä katsomassa sitä livenä, se osoittautui yllättävän pieneksi. Ari oli sitä mieltä, että erityisesti korva on ihan liian pikkuruinen. Kuviointi on kyllä kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Myös Marimekon Räsymatto ja Silkkikuikka -mukit ovat nättejä, mutta niissä on sama koko-ongelma.





Iittala Teema -muki
Valkoinen Teema olisi tietysti helppo ja ihan hyvännäköinen ratkaisu, varsinkin kun sitä nyt muutenkin keräillään, mutta toivottoman tylsä. Aamukahvikupissa pitää olla jotain piristävää ja jännää.




Iittala Ego -kuppi

Egoa en ollut edes ajatellut, ennen kuin kopaisin sitä Sokkarin astiaosastolla. Ihan mielettömän mukavan tuntuinen kädessä! 0,4l muki on tosin melko kookas, ja vierastan vähän tuota muotoiluakin.




New Wave muki

Erikoisenmuotoinen on myös Villeroy&Bochin New Wave -kahvimuki. Tätäkin olen tapaillut pari kertaa kädessä ja ihan mukavaltahan se tuntui, mutta jälleen epäilyttää vähän tuo ulkonäkö.




Sitten Pentikiä. Koko Saaga -astiasto on periaatteessa upea, mutta jotenkin talvinen tai jopa jouluinen. Vähän sama mietityttää sitten perus kahvikuppikäytössäkin, ja ei tuo muotoilukaan oikein nappaa; liian pehmeää ja alas päin suippenevaa. Mutta printti on nätti! Näitä samoja mietteitä on myös Tempo mukin suhteen.




Bono-kupit

Bonot olisivat ihan täydellinen eri mielihalujen kompromissi, sopivan modernit mutteivät kuitenkaan tylsät, sillä settiin kuuluu neljä eri näköistä mukia! Olisin varmaan jo ostaa höyräyttänyt nämä, ellei niitä kaikkia neljää olisi pakko ostaa kerralla. Tähän asti olen tosiaan ostanut astiat noin yksi kippo tai kuppi per/kk tahdissa, joten neljä kerralla on vähän kallista. Tosin nyt kun näistä tuli puhetta, niin huomasinpa justiinsa, että ne ovat itseasiassa tällä hetkellä aika huimassa alennuksessa.



Onko teillä jotain tiettyä mukia, jolla päivä lähtee käyntiin? Vai onko ihan sama, mistä se kahvi/tee/tuoremehu kurkkuun kaadetaan?

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ripsarikokeilua jälleen

Taas alkoi olla uuden ripsivärin paikka, edellinen mascarani oli L'orealin Lash architect 4D josta kirjoittelinkin viime vuonna. (Kristus, kestääkö minulla ripsiväri tosiaan melkein vuoden? Olin ihan varma että ostin tuon joskus syksyllä, mutta postaus näyttäisi olevan huhtikuulta.) Tykkäsin tuosta L'orealista loppujen lopuksi yllättävän paljon, vaikka aluksi napisinkin mainoskuvien harhaanjohtavuudesta ja ei-niin irtoripsimäisestä ilmeestä mitä luvattiin. Olin jopa valmis ostamaan saman ripsarin uudelleen, mutta altistuin jälleen mainonnalle ja minun oli ihan pakko päästä kokeilemaan Lancômen Hypnôse Doll Eyesiä. Niinpä odottelin Kelapäivää ja painelin Sokkarille ostamaan elämäni kalleimman ripsivärin.




Kun hintaa on puolet enemmän kuin edellisessä L'orealin tuotteessa, odotin tietysti vähintäänkin puolet massiivisempia ripsiä. Ja miettiää nyt, Doll eyes, sellaiset ihanan tuuheat, pitkät ja kaartuvat nukkeripset. Myönnän, etten olisi varmasti ikinä edes vilkaissut yli kolmenkympin ripsivärin suuntaan ellei sillä olisi nuin vetovoimainen nimi. Aloin tietysti heti kotiin päästyäni innoissani testaamaan, eli ensin kuvaa ilman ripsiväriä;



Ja sitten ripsarin kanssa;



No näyttikö se sitten tältä? Tai ylipäätään yhtään nukkemaiselta? No ei tietenkään. Ajaa toki asiansa, mutta en huomaa pituudessa ja tuuheudessa juuri eroa Lash architectiin. Lisäksi Hypnôse haisee omituiselta, vielä levityksen jälkeenkin ripsistä leijailee ihmeellinen tuoksu.
Koostumus on hyvä, levittyy helposti ja harjakaan ei ole pahin mahdollinen sotkija käsissäni.
-Mutta kehtaako pelkästään sen takia maksaa tuotteesta puolta enemmän, kun suunnilleen vastaavan saa halvemmallakin? Noh, katsellaan nyt mikä on pidemmän aikavälin tuomio, tykästyinhän minä tuohon Lash architectiinkin kun aikani sen kanssa kikkailin.