perjantai 24. helmikuuta 2012

Matikat ja minkit

Elossa ollaan, juuri ja juuri. Tuntuu että on hirveä kiireviikko takana, vaikka täysiä työpäiviä olikin vain kaksi (MUTTA kasiaamuja kolme. Hyi.). Tässä tulee nyt pientä tiivistelmää keskiviikon ja torstain ohjelmasta.

Keskiviikkona oli siis ne viimeksi mainitsemani kalabiologian harjoitukset, ja päivä alkoi sillä, että lähdettiin nostamaan talviverkkoja Pyhäselälle. Rantaan ajeltiin laitoksen autoilla, mutta jäällä jouduttiin kävelemään n.kilometrin verran muutaman kymmenen sentin lumessa. Kyllä muuten oli pohjekuolema lähellä! loppumatka päästiin kuitenkin moottorikelkalla kun ohjaajat olivat ensin käyneet tyhjentämässä kelkan ja ahkion tavaroista kalapaikalle. Päivä sattui olemaan oikein lämmin ja aurinkoinen, ja täytyy sanoa, että siinä moottorikelkan perässä istuessa ja aurinkoista jäätikköä pitkin kiitäessä pisti hymyilemään ja miettimään, että alavalinta on osunut ihan nappiin.

Kalaa tuli ihan höpelönä; kuoreita, lahnoja, särkiä, muutama ahven ja useita haukia ja mateita. Parin tunnin kuluttua päästiin lähtemään takaisin laitokselle, ja loppupäivä menikin sitten niitä kaloja leikellen (sukupuolen ja iänmääritystä varten lähinnä). Leikkelemiään kaloja sai ottaa halutessaan myös mukaansa, ja minäkin nappasin yhden mateen pakkaseen. Pitää tässä joku päivä koittaa tehdä siitä jotain, ikinä en ole madetta ennen maistanut :P Kaikenkaikkiaan siis oikein hieno ja antoisa päivä, mutta kun viiden maissa pääsi kotiin, oli kyllä ihan rättiväsynyt. Ei olisi millään meinannut jaksaa enää lähteä salsaamaan, mutta raahauduin vielä puolikahdeksalta tanssimaan sen tunnin.

Torstaina oli sitten vuorossa turkistarhareissu. Lähdettiin käymään Kesälahdella minkkitilalla, jonne ajomatkaa oli puolisentoista tuntia suuntaansa. Tästä reissusta en oikein osaa olla mitään mieltä, ei siellä ollut mitään järin yllättävää suuntaan tai toiseen. Eläimet olivat virkeitä, kesyjä ja uteliaita, ja häkit puhtaita (Haju oli tosin kyllä silti ihan karmea kun ulostetta oli häkkien alla, ja ne siivotaan vasta talven jälkeen). Mutta kyllä ne häkit vaan ovat liian pieniä, siitä ei pääse mihinkään. Emoille ja pentueille tarkoitetut "kerrostalohäkit" vaikuttivat jo vähän paremmilta, mutta ne ovatkin siis pentueille, eivät yhdelle aikuiselle minkille. Väkisinkin vertaan nuita tarhaminkkien häkkejä niihin, joita käytetään lemmikkihillereillä; jos frettiä pitäisi nuin pienessä häkissä kuin tarhaminkkejä, saisi takuulla syytteen eläinrääkkäyksestä.

Tuottajia ei kuitenkaan oletettavasti hirveästi kiinnosta kasvattaa häkkikokoa minimivaatimuksia suuremmaksi, ja ymmärtäähän sen tavallaan; se olisi pelkkä menoerä eikä lisää tuottavuutta mitenkään. -Lähinnä päinvastoin, koska eläinmäärät eivät voisi olla enää niin suuria. Turkiksethan myydään yhä nykyäänkin huutokaupoissa, joissa eläimet lajitellaan myyntilotteihin turkin laadun, värin ja muiden laatukriteerien perusteella. Eri tiloilta tulleet turkikset menevät siis sekaisin ja ostaja ei voi ostaa minkään tietyn tilan turkiksia, eli ei voi suosia vaikkapa tilaa jossa tietää eläinten olojen olevan paremmat kuin muilla tiloilla. Ei siis sinänsä ihme, ettei ketään kiinnosta tuottaa edes himpun verran eettisempiä turkiksia. Korostan nyt, että oikeasti eettistä tarhaturkiksesta ei toki saada mitenkään.

Ainut rehellisesti hyvä ja positiivisesti yllättävä puoli touhussa oli oikeastaan turkiseläinten ravinto, se on nimittäin hirveän laadukasta verrattuna lemmikkieläinten markettimössöihin. Turkiseäinten ruoka valmistetaan erilaisista lihan- ja kalanjalostuksen sivutuotteista, ja siitä mitä milloinkin on hyvin saatavilla. Viljarehun osuus sapuskasta on vain toistakymmentä prosenttia, eli eläinperäisten tuotteiden osuus nousee lähemmäs kahdeksaakymmentä prosenttia! Markettikissanruokien sisältämän lihan ja eläinperäisten tuotteiden määrä on usein n. 4%, ja kissa on luonnollisesti lähes täysin lihansyöjä. Tässä olisi lemmikkieläinruokien valmistajilla siis parantamisen varaa.


Torstai jatkui turkisreissun jälkeen 16-18 uhanalaisuuden biologia -luennoilla, ja sieltä syöksyin vielä kuudeksi Lyseolle kiinteytykseen ja venyttelyyn. Kun pääsin kahdeksan aikaan lopulta kotiin, oli totaalikuollut olo ja vitutti ankarasti (jumpissa sattui olemaan kaksi supattelevaa ja kikattavaa teiniä nuorta, yritä siinä sitten lopussa venytellä ja rentoutua kun nämä pelleilevät vieressä ja raportoivat joka ikisen ajatuksensa). Vielä tänä aamunakin tuntui, etten pääse sängystä ylös vaikka onkin vapaapäivä.

Nyt on tiedossa kolmipäiväinen viikonloppu ja sen aion ottaa löhöillen. Koittakaa te muutkin!




PS. Vähän on nyt raskas ja kuvaton tämä postaus, sillä en tullut kysyneeksi saako tarhalta otettuja kuvia julkaista. Kaloja en tullut edes kuvailleeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?