perjantai 30. maaliskuuta 2012

Iminöitä

Kohta alkaa tosissaan itkettää, ja itseasiassa itkettää jo nyt. Minulla on takana ihan huippuviikko; suoritin hygieniaosaamiskoulutuksen ja testin, läpäisin selkärankaisten alkeislajintuntemuksen ja sain kesätöitä. Kaiken järjen mukaan tässä pitäisi olla kuin hangon keksi ja iloita olemassaolostaan, mutta saamarin Luonnonmukaisen tuotannon perusteet -kurssi pilaa tällä hetkellä elämäni mm. täysin. Kyseessä on päällisin puolin ihan tavallinen kolmen opintopisteen kurssi, siis sellainen jossa käydään luennoilla ja tekemässä tentti. Korkeintaan joku pieni kirjallinen essee ja vierailukäynti siihen päälle, kun nyt kerran soveltavista opinnoista on kyse. Mutta sepäs ei olekkaan niin yksinkertaista, sillä tällä kurssilla on luentoja, tentti, verkkotehtäviä joka luennon jälkeen, tieteellisestä artikkelista tehtävä esitelmä, viljelykiertosuunnitelman teko-tehtävä, kauppojen luomutarjontaan tutustumistehtävä ja vierailupäivä. Enää oikeastaan puuttuu monisataasivuinen tenttikirjallisuus, saiskohan vielä sellasenkin?
Kaiken lisäksi nuo verkkotehtävät eivät ole mitään simppeleitä "Tänään opin luennolla että.." -juttuja, vaan esim. edellinen tehtävänainto perustui reilu 50-sivuiseen raporttiin ja itse kysymys ei edes varsinaisesti liittynyt raportin aiheeseen (eli joutui etsimään niitä vastauksia hyvin, hyvin rivien välistä).
Nyt joku tietysti sanoo että tuo on ihan normityömäärä kolmelle opparille ja menee ihan huitasten. Noh, ei mene minulla, itseasiassa se varsinainen ongelmakohta on tuo tieteellisestä artikkelista tehtävä Powerpoint -esitelmä. Tekisin etätehtäviä vaikka joka päivä ja naaraisin läpi koko Joensuun luomutarjonnan, jos ei vaan tarvitsisi tehtä tätä..


Viisi sivua tekstiä liittyen luomututkimukseen. Sen verran usein olen marmattanut kielitaidostani täällä, ettei kenellekään liene epäselvää millainen mörkö tuo tekstinippu minulle on. Tähän asti olen pärjännyt, kalabiologian kurssilla oli lukumateriaalina pari tutkimusraporttia ja onhan tuo meidän perusteos Campbell & Reece BIOLOGY myös englanniksi. Tämä raportti kuitenkin nousee sellaisiin sfääreihin että en ihan oikeasti enää pärjää. Tiedättekö sen tilanteen, kun suomentaa jok'ikisen sanan muttei silti saa lauseeseen mitään tolkkua? Jos ette, niin kuvitelkaa. Sitten kuvitelkaa että näitä tällaisia lauseita on joka neljäs. Ja sitten kuvitelkaa, että teidän pitäisi reilun kahden viikon kuluttua esittää tästä aiheesta luennolla tiivistelmä muille opiskelijoille.

Noh, kai tämä pitää vaan ottaa oppimisen kannalta, mutta kieltämättä oppiminenkin on tässä tilanteessa vähän heikkoa kun ei voi keltään kysyä että menikö oikein. Toivotaan että saisin tähän vielä jotain tolkkua, noloin tilannehan toki olisi että käsittäisin jonkun olennaisen asian ihan _todella_ väärin ja sitten menisin siitä sitten pitämään esitelmää.


Hajottavien koulujuttujen ohella olen väkertänyt vähän muutakin. Nyt lauantaina on miehen sisarenpojan ristiäiset, ja päätin joskus pari viikkoa sitten piirtää pojasta kuvan lahjaksi (on meiltä menossa sinne toki "oikeakin" lahja). En ole piirtänyt mitään pitkään pitkään aikaan, joten ei ollut mikään helppo homma sitten tuokaan loppujen lopuksi, mutta pienellä hampaidenkiristelyllä sain aikaan sitten tämmöisen;

Alkuperäistä mallikuvaa en viitsi näyttää kun on toisten lapsesta kyse (ja ehkä on parempi ettei kukaan pääse vertaamaan :D). Siihen nähden etten kauheasti ole viime aikoina mitään tuherrellut olen ihan tyytyväinen.
..Pakko nyt kuitenkin perisuomalaiseen tyyliin vielä vakuutella, että ei, en todellakaan luule olevani mikään oikea piirtäjä, en edes minkään sortin harrastaja. Kertoo muuten yleensäki jotain meistä ihmisistä tällainen perustelun perustelu ja kaikenlaisten omien juttujen puolustelu. Heti on joku nimittäin kritisoimassa jos et alenna itseäsi tarpeeksi maanrakoon.
Mutta nyt syömään perjantairanskiksia ja tanssimaan!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Buzzador - Lipton pyramiditee

Liityin jokin aika sitten Buzzador -palveluun Buzzadoriksi. Buzzadorina oleminen tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että sinulle tarjotaan mahdollisuutta osallistua erilaisiin kampanjoihin joissa pääsee kokeilemaan jotakin tuotetta/palvelua, ja antamaan siitä arvionsa sekä jakamaan näytepakkauksia tuotteesta myös muille. Minä aion kirjoitella näistä mahdollisista testituotteista täällä blogissa, joten aina kun postauksen otsikon edessä lukee Buzzador, kirjoitan arviota tai kommenttia ilmaiseksi saamastani tuotteesta. Niinpä jokainen sitten voi halutessaan välttyä tältä mainonnalta. Tuotteita on tarkoitus arvioida rehellisesti, joten mitään turhia ylisanoja ette tule kuulemaan.

***

Pääsin tässä joku aika sitten mukaan ensimmäiseen kampanjaani, nimittäin testaamaan Liptonin uusia pyramiditee -makuja. Alustukseksi mainitsen omista teenjuontitavoistani sen verran, että olen sekä teen-, että kahvinjuoja. Teen kanssa on tosin aina ollut vähän ongelmana se, että minusta kaikki teet maistuvat aina samalta; tuoksu voi olla vaikka kuinka huumaava, mutta maussa ei huomaa suurensuurta eroa kuin ääritapauksissa (=sitruuna, minttu yms. voimakkaat maut). Niinpä teearsenaaliini on valikoitunut lähinnä muutamia irtoteemakuja ja Yogi tea -pusseja, sekä satunnaisesti Liptonin minttuteetä. Juon teetä sekä mustana että hopeateenä, lantraan maidolla lähinnä niitä ei-minkään makuisia kitkeriä pussiteitä joihin yleensä muunmuassa ruokaloissa törmää.





Torstaina sitten sain postissa Buzzadorilta pienen laatikollisen Liptonin uusia pyramiditee -pakkauksia, kolmea eri makua; Earl Grey, Forest fruit ja Green tea mandarin-orange.
Kaksi ensiksimainittua ovat teelaadultaan mustia, ja mandarin-orange nimensä mukaisesti vihreä. Joku onkin varmaan nähnyt tv:ssä mainoksia näistä uusista Liptonin pyramidipusseista, niiden juju on kuulemma se, että pyramidipussissa teen maku vapautuu parhaiten ja teenlehdet ovat pitkiä kuten irtoteessä. Mene tiedä sitten.

Mauista mandarin-orange kuullosti parhaalta, Earl Greystä taas en ole pitänyt koskaan joten sen suhteen olin vähän skeptinen. Mutta ei kun kokeilemaan..


EARL GREY




Avasin Earl grey pakkauksen ensimmäiseksi heti paketin saatuani. Makua kuvaillaan seuraavasti;

"Earl Grey on yksi tunnetuimpia ja suosituimpia teelaatuja. Nimen takana on Charles Grey (1764–1845), joka oli Ison-Britannian pääministeri. Tee on perinteinen sekoitus ceylonialaista ja kiinalaista teetä, joka on maustettu bergamottihedelmästä saatavalla bergamottiöljyllä."

Olen joskus aiemminkin juonut jotain Earl grey -teetä, ja valitettavasti se on hyvä esimerkki juuri siitä, mistä minä en pidä. Tämä Liptonin pyramidiuutuus ei tehnyt poikkeusta, vaan se maistuu ja tuoksuu melko samalta kuin muutkin Earl Greyt; kitkerältä. Kyllähän tätä juo paremman puutteessa, ja hopeateenä maistuu vähän paremmin. Ei silti vakuuta.


FOREST FRUIT




"Forest Fruit on maustettu musta tee, jossa on hedelmäisiä makuja ja aitoja hedelmäpaloja. Aurinkoinen, luonnosta makunsa ammentava Lipton Fruit -tuoteperhe tarjoaa virkistävää elinvoimaa runsaan hedelmäisissä ja marjaisissa makuvaihtoehdoissaan. Tee on Rainforest Alliance -sertifioitua."

Perjantaina vietin vapaapäivää ja testasin Forest fruittia pienellä välipalapäiväteellä. Tämä olikin sitten jo positiivisempi yllätys, ei juurikaan kitkerää, tuoksuu hyvältä ja jopa maistuu joltain!
Ehdottomasti paras näistä kolmesta mausta, mutta ei kuitenkaan niin säväyttävä että tulisin tätä varmastikkaan koskaan ostamaan.



GEAN TEA MANDARIN-ORANGE




"Maustettua vihreää teetä ilman kitkerää jälkimakua, joka tarjoaa luonnon omaa energiaa, terveyttä ja elinvoimaa. Tämän ansiosta tee on mielen ja kehon virkeydestä kiinnostuneille ihanteellinen valinta. Vihreä tee tuo rentoutusta, mielenrauhaa ja tasapainoa. Tee on Rainforest Alliance -sertifioitua."

Tämä tee oli jälleen kerran näitä jotka tuoksuvat huumaavalta, mutta maku tuottaa pettymyksen. Parilla ensimmäisellä siemauksella se appelsiini pääsi sieltä esille, mutta sitten siihen jotenkin turtui ja loppu kupillinen oli sitä perus ei-oikein-minkään-makuista teetä. Liekkö vika sitten minun makunystyröissäni.

Sellaisia olivat siis nämä, minä taidan jatkossakin pitäytyä nuissa hyviksi toteamissani laaduissa ja merkeissä, mutta sitähän ei tiedä jos näistä joku muu tykkää. Taidan viedä nuita teepaketteja ainakin yliopistolle ainejärjestön kopille, siellä varmasti on menekkiä ilmaisille teemaistiaisille! Ja jos joku teistä haluaa testata niin voin myös pistää postilla nuita pusseja tulemaan!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Minullakin haalari!

..Ei tosin OnePiece, Jumpin tai Ziperal, vaan opiskelijahaalari. Lähdin syksyllä mukaan haalarien kimppatilaukseen, ja eilen ne sai sitten viimein noutaa ainejärjestön kopilta. Tottapuhuen en näillä sosiaalisuusnäkymilläni usko tälle tulevan käyttöä mm. koskaan, mutta onpahan se kuitenkin olemassa ja muistona opiskeluajoista sitten joskus.


Kuten kuvasta näkyy, haalari on melko iso. Pienin saatavilla oleva koko oli 52, ja testattiin eilen että tuo sopii jopa miehelle (joka on minua monta kymmentä senttiä pidempi).



Sitten muita sekalaisia kuulumisia. Vältin onnekseni sen pirun mahataudin *kop kop* ja sunnuntaina oli mieskin jo rakennuskunnossa, joten lähdettiin askartelemaan sitä mainitsemaani uutta tietokonepöytää. Entisessäkään ei tosin ollut mitään varsinaista vikaa, se oli vain väärän värinen ja halusin välttämättä kulmamallin. Kaupoista ei löytynyt mieleistä, ja muutenkin tuli jälleen halvemmaksi rakentaa itse. Tässäpä on lopputulos;



Malli on (tietysti) minun suunnittelemani, Ari hoiti porailun ja minä neuvoin ja pädin vieressä.
Kuvat on vähän huonoja, makkari on melko hämärä ja en älynnyt kuvaita pöytää ennen kuin tavarat oli siirrelty jo paikoilleen, joten kuvaustilakin oli vähän ahdas. Pöytä on jokatapauksessa tehty ylijäämäpöytälevystä jota saatiin ilmaiseksi eräästä yrityksestä. Kallein osa oli takakulman rautajalka, joka maksoi 22€. Olisi vissiin kannattanut ostaa vaan ihan tavallista rautaputkea.. Koko homma onnistui yllättävän hyvin ja tykkään tuloksesta kovasti! Mitähän sitä keksisikään taas seuraavaksi projektiksi.




Olin muuten tänään elämäni huonoimmalla zumbatunnilla. Ok, minulla harvemmin on zumbasta mitään kovin hyvää sanottavaa ja käyn siellä lähinnä liikunnan takia, mutta nyt oli kyllä jo oikeasti kaikki päin prinkkalaa. Tanssittiin mm. useampi biisi "salsaa", ja en onnistunut löytämään sieltä mitään, mikä olisi etäistäkään sukua salsalle; musiikki ei ollut salsaa, tanssimamme rytmi ei ollut salsaa, ja sekaan ei oltu ujutettu edes salsan perusaskelta. -Tai edes sitä sivuaskelta joka yleensä vähintäänkin löytyy. Eräs biisi taas oli kuulemma sambaa, mutta jopa minä tunnistin kappaleen cumbiaksi. Lisäksi opettaja tanssi koko ajan meihin päin (sitten pyynnöstä näytti pari juttua myös selin).

Ja joo, zumban idea on vain saada porukka liikkumaan ja tehdä siitä liikkumisesta hauskaa, on se toki minustakin ihan kivaa kun vaan malttaa olla vaivaamatta päätään näillä "pikku seikoilla". Jotenkin sitä silti soisi, että jos väitetään jonkun olevan jotakin oikeaa tanssia, se myös olisi edes vähän sinne päin.


Aamupäivällä pidettiin vähän picniciä olkkarissa ja katsottiin Il capo dei capia. En yleensä pahemmin perusta näistä mafialeffoista ja -sarjoista, sillä en ole koskaan jaksanu tarkemmin tutusua siihen, mistä koko mafiatouhussa ylipäätään pohjimmiltaan on kyse. Tätä olen nyt kuitenkin yrittänyt katsoa, vaikka monta kertaa jutut menee yli hilseen ja en pysy perässä kuka kukin on, ja miksi joku tekee jotakin. Pitänee tutustua oikeasti siihen tarinaan sarjan takana.

Nyt jälleen viikonlopun viettoon, kyllä tämä aika vaan kuluu ihan hirvittävän nopeasti.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Koiruuksia

Kävin siis alkuviikosta tosiaan vanhempien kanssa Reinokaupan tehtaanyymälässä. Pitkän aikaa olen kaipaillut jotain kovapohjaisia sisätossuja, joilla voi tarvittaessa kipaista viemässä vaikka roskat ulos ilman, että tarvitsee alkaa ahtaa kenkiä jalkaan. Reinot ovat tähän tarkoitukseen aika ideaaliset.
..Paitsi että en sitten kuitenkaan ostanut Reinoja, koska kaikilla on sellaiset. On eri värisiä, strasselein ja erilaisin tekstein koristeltuja Reinoja, Reinoissa on ripaus asennetta ja maskuliinisuutta. Mutta minäpä ostin sitten kuitenkin Ainot, ja vieläpä vaaleanpunaiset. Ha haa, siitäs saitte Reinot! Halvat on huvit.


Ihanat mummotossut.


Nyt viikonlopuksi meillä oli Arin kanssa tarkoitus mennä minun porukoilleni rakentelemaan uutta tietokonepöytää. No ehdittiinhän me jopa pari tuntia siellä ollakkin, kunnes Arille tuli huono olo ja päätettiin lähteä takaisin kaupunkiin jottei tarvitse anoppilassa sairastaa. Kerittiin kuitenkin tuolla lyhyellä visiitillä leikkiä vähän Bertan kanssa ulkona, joten nyt vaihteeksi kissakuvien sijaan seuraa koirakuvia..





















Ari alkaa olla jo tervehtymään päin, ja minä jännitän täällä että iskeekö tuo perhanan virus minuunkin. Mikään maailman tauti ei ole kamalampaa kuin oksutauti, ja ajatuskin pöntön halailusta ahdistaa. Koitas nyt vaan immuniteetti rakas pysyä skarppina..

Tervettä viikonloppua teille muille!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Joko talvi loppuu?

Se olis sitten maaliskuu, eli kevät on virallisesti ihan hetikohta! Minulla on todisteitakin; talitintit laulaa (täällä "korvessa"osa muuten laulaa edelleen "ti ti tyy") ja aurinkokin paistaa sillä tavalla. En ole varsinaisesti mikään kaamosmasennuksesta kärsivä auringonpalvoja eikä mielialani riipu siitä sataako vai paistaako, mutta aurinko+lämpö -> kesä. Ja kesähän on se ainut kunnon vuodenaika eikös vaan. Saatan kohta siis jopa innostua jälleen pukeutumaan niin kuin oikeat ihmiset, eli muuhunkin kuin villapaitaan & collegeihin ja keskiverto naparetkeilijän tamineisiin. Tässä kuitenkin sitä kevätaurinkoa..









Synttäritkin käyvät kevään merkistä, eilen täytettiin taas vuosia. Ei alettu sen kummemmin juhlimaan, mutta kivan lahjan sain Arilta, nimittäin lahjakortin EcoBeautyyn. Pitää vähän säästellä tuota ja painella rentoutumaan sitten seuraavan kunnon stressipesäkkeen keskellä!









Huomenna olisi tarkoitus lähteä porukoiden kanssa Lieksaan käymään Reinokaupan tehtaanmyymälässä, ja pyörähtää samalla reissulla myös Nurmeksessa Bomban kylpylässä. Mullahan ei varsinaisesti lomaa ole, mutta sattui olemaan huomenna vapaapäivä ja päätin tuppautua mukaan.
Kuulemisiin!