keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Uganda, osa 1

Nyt on lopultakin kotiuduttu ja ehjin nahoin! Lontoon lumikaaos sotki vähän paluulentoja, mutta muuten kaikki meni hyvin. Ja mikä mahtavinta, en sairastanut matkan aikana päivääkään! Aika monella oli vuorollaan oksentelua ja vatsa sekaisin, mutta minä olin niiden parin muun onnekkaan joukossa, joilla ei ollut mitään ongelmia. Kyllä saa siis toden teolla olla ylpeä omasta immuunipuolustuksestaan! Tosin kuten saattoikin jo arvata, nyt Suomessa se sitten laski suojauksensa kokonaan ja sain heti pienen kurkkukivun. Toisekseen kaikki ikävät loistaudit ilmenevät vasta viikkojen päästä, joten ei nyt kannata vielä hurrata!

Kuvia on jumalaton läjä ja kerrottavaa valtavasti, joten saahan nähdä monellako postauksella tästä selvitään. Paras siis hoitaa pari ensimmäistä päivää pois alta heti! En ole jaksanut mitenkään muokkailla kaikkia kuvia, ja laatu on välillä mitä on. Ymmärrettävistä syistä minulla ei myöskään ole juuri kuvia itsestäni, olisi tuntunut vähän oudolta patistaa joku muu kuvaamaan minua minun kamerallani :P
Pahoittelen myös mahdollisia kirjoitusvirheitä, saavuin kotiin eilen melkein neljäkymmentä tuntia kestäneen matkustuksen jälkeen, ja vieläkin vähän väsyttää.

2. - 3.1.2013 


 Lähdin tosiaan toinen päivä kuuden jälkeen illalla junalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka sujui mukavasti ja yö kentällä nopeasti. En nukkunut lainkaan, istuin erään toisen opiskelijan kanssa terminaalissa BA:n lähtöselvitystiskin vieressä. Muut reissulaiset ilmaantuivat kentälle kuuden aikaan aamulla, ja kone lähti Lontooseen vaille kahdeksan. Heathrow'lla meillä oli reilun parin tunnin vaihtoaika ja se riitti hyvin. Kentän suuruutta ei oikein osannut käsittää yksittäisissä terminaaleissa liikkuessaan, mutta jotain kertoi se, että terminaalia vaihtaessa sai kulkea sekä jalan, bussilla että metrolla, ja että porteille käveleminen saattoi kestää kaksikin kymmentä minuuttia.

Kahdeksan tunnin unettoman lennon jälkeen saavuimme Entebbeen ydentoista jälkeen paikallista aikaa. Vaikka oli yö, koneesta astuessa kuumuus yllätti totaalisesti; aivan kuin olisi kasvihuoneeseen astunut, hajukin oli sama! Viisumien oston ja matkatavaroiden saamisen jälkeen lähdimme leirintäalueelle, pystytimme teltat ja kävimme nukkumaan.

eka yöpaikka
Kuva napattu aamulla. Hyvin nukutti teltassa yli vuorokauden valvomisen jälkeen! 
 

4.1 


Osa opiskelijoista oli tullut Ugandaan joitakin päiviä aiemmin ja vuokrannut meille bussin reissun ajaksi. Olivat varmaan löytäneet sen koko Kampalan ainoan vaaleanpunaisen linja-auton! Oli lähestulkoon kornia kun me pinkit länkkärituristitt ajelimme isolla pinkillä bussilla kalliit kamerat kaulassamme kuvaamassa ympäristöä ja vilkuttelemassa ihmisille. Mutta noin muuten Pink-Ladymme kuskeineen olivat taivaanlahja; auto oli pienikulutuksinen, siinä oli hieman tilaa tavaroille, ja kuskimme oli helvetin hyvä ajamaan.

bussi

Lähdimme siis aamulla tuolla bussillamme Entebestä Kampalaan Makereren yliopistolle, jonka metsätieteiden- ja biologian laitoksen professori Philip Nyeko oli käynyt luennoimassa meille jo viime keväänä. Kampala oli melko erilainen kuin olin kuvitellut. Maan pääkaupunkina oletin sen olevan kohtalaisen länsimaistunut ja siisti, mutta suurin osa rakennuksista olikin aikamoisia murjuja. Liikenne taas on aivan oma lukunsa, sääntöjä ei juuri ole ja teiden ylitys varsinkin jalan on melko haastavaa ja vaarallista.

kampalaa2
kampalaa
Vihreät banaanit ovat matokea
 
hedelmämyyjä

Tutustuimme kävellen yliopiston kampukseen ja kävimme lounaalla paikallisen ravintolan noutopöydässä, saaden ensikosketuksemme Ugandalaiseen ruokaan. Se oli juuri sellaista, millaiseksi sitä oli peloteltukin; täysin mautonta. Koko settiin kuuluu tyypillisesti keitettyä riisiä, iso kikkare matokea (vihreistä keitetyistä banaaneista tuleva mauton mössö), poshoa (vaalea mauton maissimössö), jamssia ja kassavaa. Edellämainitut syödään joko liha- tai papukastikkeet kanssa. Liha on jumalattoman sitkeää, palat jäätävän isoja ja täynnä pieniä luumurusia. Papukastike on hieman parempi vaihtoehto, mutta siinäkään ei yleensä juuri mausteita ole. Lisäksi se maistuu samalta kaikkialla, joten kyllästyminen tapahtuu todella nopeasti.

matoke

Yliopistovierailun jälkeen menimme seuraavaan majapaikkaamme Red Chiliin, missä saimme tilata illalliseksi kuka mitäkin. Itse maistoin ensimmäistä kertaa tilapiaa, ja se oli todella hyvää!

vervetti
Red Chilin pihalla kipitti vervettejä
 
tunkio
Ugandassa on tajuttoman vaikeaa löytää roskiksia. Red Chilinkin pihassa oli vain epämääräinen tunkio jonne kaikki dumppasivat roskansa. Jätteitä näki poltettavan pihoilla melko usein.
 

5.1


Kolmantena päivänä pakkasimme jälleen kamppeemme ja lähdimme kohti Lake Nkurubaa. Pysähdyimme myös matkalla Fort Portalissa ostoksilla ja nostamassa rahaa. Lake Nkuruban leirintäalue oli hieno paikka, se oli mäen päällä aivan kraaterijärven vieressä, ja sitä ympäröi pieni sademetsä. Puissa keikkui paljon Black&White colobuksia, jotka olivat ensimmäiset näkemämme kädelliset vervettien jälkeen. -Vervettejähän aika moni on nähnyt muuallakin matkaillessaan.

colobukset
Black-and-White Colobukset


volobus


blackandwhite

6.1


Seuraavana päivänä Nkuruballa kävimme kävelemässä itse järvellä ja paikkaa ympäröivässä sademetsässä. Kuvat puhukoot puolestaan.


nkuruba

nkurubaa

bee-eater
Bee-eater

nkuruba

villibanaani
Villibanaani. Maistui kirpeältä!

aurinkonousee

metsää

Illalla läheisestä kylästä tuli paikallinen tanssiryhmä esittämään meille perinteistä afrikkalaista tanssia. Todella taitavia nuoria!

tanssia

tanssiaa


Jatketaan kertomusta taas huomenna.  Kirjoittelen tänne matkareittiä ja paikkojen ja lajien nimiä muistiin lähinnä itselleni, joten jos selostukseni tuntuvat tylsiltä, hyppikää toki rauhassa niiden yli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?