torstai 24. tammikuuta 2013

Uganda, osa 2

7.1


Seitsemäs päivä lähdimme kohti Kibalea ja MUBFS:ia (Makerere University Biological Field Station). Matkalla pysähdyimme katsomaan alkavia paikallisia markkinoita ja kävimme muutaman kilometrin pituisella kyläkävelyllä katsomassa Ugandan maaseutuelämää.

markkinat

kuivakalat

herkut

ankole
Ankole, paikallinen nautarotu

vuohet

willagewalk1

Maaseudun lapset olivat todella ulospäinsuuntautuneita. Kun kävelimme talojen ja viljelmien ohi, kaikki pihojen lapset juoksivat aina vimmattua vauhtia luoksemme, huutaen kurkku suorana "How are you!?". He myös halusivat heistä otettavan kuvia ja riemastuivat suuresti, kun näkivät itsensä sitten kameran näytöltä.

lionstail
Lions tail. Kukkien sisällä oleva mesi on makeaa, ja erityisesti lapset tykkäävät imeskellä sitä.

villagewalk

safarimurkut
Safarimuurahaisia. Purevat kuulemma aika lujaa!

Tutkimusasemalla saimme huoneet ja pääsimme nukkumaan sisätiloihin. Paikka oli todella viihtyisä, saimme pestyä ja pesetettyä pyykkiä, ja siellä oli paljon nähtävää. Ympäröihän paikkaa kuitenkin Kibalen sademetsä! Eläimiä liikkui myös aseman pihalla, ja huoneisiin ei esimerkiksi saanut jättää mitään ruokaa, etteivät paviaanit murtaudu sisälle.

mubfs

puuagamakoir
Koiras puuagama

jokusisi
Joku sisilisko

afrikanvästäräkki
Afrikanvästäräkki

Lämpötila oli MUBFS:illa hiukan matalampi kuin mitä se oli ollut Kampalassa ja Entebessä, olimmehan nyt korkeammalla ja lähellä Ruwenzoria. Lämpötila vastasi ehkä sellaista Suomen hellepäivää, eli kylmä ei silti missään nimessä päässyt tulemaan.

Tutkimusasemalla sattui olemaan kanssamme samaan aikaan myös kuuluisa simpanssitutkija Richard Wrangham, sekä ranskalainen simpanssien "kulttuuria" tutkiva Thibaud Gruber, joka piti meille seuraavana päivänä luennonkin tutkimuksistaan.

Meitä myös varoitettiin ensi kertaa nk."Mango fly" -kärpäsistä, jotka munivat kuivumassa oleviin vaatteisiin. Kun vaatetta käyttää, munat kuoriutuvat ja toukat tunkeutuvat ihon läpi käyttäen ihmistä ravintonaan. Kun toukat ovat tarpeeksi suuria, ne kaivautuvat ulos finnin kaltaisesta kipeästä näppylästä. Vaarattomia, mutta kiusallisia otuksia siis, ja niitä välttääkseen kaikki vaatteet oli kuivatuksen jälkeen silitettävä.

8.1


Aamulla parin simpanssi- ja perhosluennon jälkeen lähdimme kävelemään sademetsään. Se oli aivan valtava sokkelo, ilman GPS:ssää ja/tai paikallista opasta sinne eksyisi todella nopeasti.


kibalenaamuusva
Aamu-usvaa tukimusasemalla

metsää

perhosträppi
Perhosträppi

käävät

etanainen
Etanainen. Häneen ei saanut koskea, koska ulokkeissa on kuulemma jotain ärsyttävää/allergisoivaa ainetta

metsää1

Maasto oli paikoitellen melko haastavaa; hirmuisia liukkaita rinteitä ja mutavelliä. Oksista ja muusta kasvustosta ei voinut ottaa tukea, sillä pusikoissa vaanii käärmeitä.

diplopoda
Joku diplopoda.

elefantti
Elefantti oli laskenut vähän pyllymäkeä!

Metsässä asuviin elefantteihin oli kohdistunut taas lähiaikoina salametsästystä, joten niiden kohtaamista piti vältellä. Norsujen muisti on kuulemma todella pitkä, ja jos laumasta kaadetaan yksi, muut muistavat sen lopun ikäänsä ja ovat todella vihamielisiä ihmisille. Tämän vuoksi emme saaneet myöskään pimeän aikaan hiippailla kovin paljoa metsäpöluilla, sillä norsujen reitit kulkivat aivan aseman vierestä. Saimmepa pari norsua ikusitettua yöllä riistakamerallekin!

paboossit
Paviaaneja pihalla

viidakkoa

toukkasyö
Bongaamani perhosentoukka. Ties mikä hieno uusi löytö onkaan, sillä nuiden ei tiedetä syövän sieniä tai kääpiä.

redcolobus
Red colobus hyppäämässä puusta puuhun poikanen selässään.

kenttä

kukkanen

1 kommentti:

  1. Nää Uganda-kuvat ja -postaukset on kyllä niin upeita! Tosi mielenkiintoinen reissu varmasti ollut. :)

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?