maanantai 28. tammikuuta 2013

Uganda, osa 4

10. -11.1


Kymmenes päivä oli käytännössä lähes kokonaan vapaata, käytiin vain aamulla vähän kävelemäsä metsässä ja läheisessä kylässä.

Seuraavana päivänä sen sijaan lähdimme käymään Bigodissa "swamp walkilla". Kävelymatkaa oli vain nelisen kilometriä, mutta siihenkin sai bilsariporukka uppoamaan kevyesti pari tuntia! Näimme muun muassa mangabeyjä ja etelänkruunukurkia.

papyrukset
Papyrus

paboon1
Paviaani akaasiassa

redtailmonkey
Red-tailed monkey

haikarainen 
Etelänkruunukurki, Ugandan kansallislintu

haikarat

Bigodin jälkeen lähdimme kuulemaan pientä luentoa "reforestationista", jolla tässä tapauksessa tarkoitettiin sademetsien (ja paikallisten metsien yleensä) ennallistamista ja puiden istuttamista. Syystä tai toisesta kyseinen info pidettiin keskellä sitä itseään, eli metsää, ja tien huonosta kunnosta johtuen paikalle piti mennä pickupeilla. Oli kieltämättä melko ahdasta, kun parinkymmenen hengen opiskelijaporukkamme ahtautui kahden pikkuisen pickupin lavalle. Ja kyytikään ei ollut mikään pehmoisin mahdollinen!

12.1

Lauantaina jätimme MUBFSin viimein taaksemme ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Queen Elisabethin kansallispuistoa. Majoituimme Bush Lodge -nimiselle leirintäalueelle, joka oli nimensä veroisesti keskellä lantana camara -pusikkoa. Koska paikka oli aivan rannalla, virtahevot vaeltelivat yöllä leirissä laiduntamassa, ja niiden rouskutuksen saattoi kuulla välillä aivan korvansa juuresta.

iltasapuska

equator
Matkalla Elisabethiin pysähdyimme Ekvaattorilla

13.1

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Katwe -nimisessä kalastajakylässä, se oli kovin surullinen paikka. Ensinnäkin jo vastaanotto oli melko kylmä; bussillemme heiluteltiin keskisormea ja ihmiset huutelivat. Paikan päällä taas muuan vanha mies tarrasi kiinni käteeni ja alkoi haukkua huoraksi, varkaaksi ja ties miksi. Ihmisistä paistoi viha ja katkeruus, lähinnä kai meidän elintasoamme kohtaan. Toisaalta ei noita ihmisiä voinut siitä syyttääkkään, suurin osa kyläläisistä on hiv -positiivisia vailla hoitoa (puhumattakaan muista taudeista), useimmilla ei minkäänlaista koulutusta eikä penniäkään rahaa. Eli ei toivoakaan paremmasta elämästä.

kalastajakylä


kalastajat

Lisäksi kalastajien elämäntapa on kaikkea muuta kuin kestävä ja terveellinen. Miehet lähtevät aamuyöllä kalaan ja palaavat aamupäivällä. He lähtevät suoraan veneestä ryyppäämään, kalojen ja verkkojen selvittely jää nuoremmille pojille jotka eivät vielä itse kalasta. Naiset taas vastaavat kalojen myynnistä. Aikansa juotuaan kalastajat lähtevät tyypillisesti naisiin ja hiv leviää kulovalkean tavoin. Sama meno jatkuu vuodesta toiseen, kunnes kuolo korjaa ennen neljääkymmentä ikävuotta. Lisäongelmia tuottaa ylikalastus ja sitä kautta tuleva kalastuksen säätely, ja kaikenlaisten lupien kanssa vehtaaminen.

tilapia
Tilapiaa

kalastus

ranta

marabu
Marabu

Kylävierailun jälkeen lähdimme kävelemään läheisille suolakaivoksille. Aurinko paistoi ja oli todella kuuma! Matkalla näimme taas eläimiä, esimerkiksi matkamme ensimmäisen käärmeen.

boomslang

 Pikkuinen vihreä otus tunnistettiin mahdolliseksi boomslangiksi, joka on tappavan myrkyllinen.

pyhäiibikset
Pyhä iibis

hipporaato
Kuollut virtahepo. Virtahepojen iho kuulemma kovettuu niiden kuollessa, ja niiden sanotaan lopulta vain poksahtavan halki, räjähtelevien valaiden tavoin.

varjohaikara
Varjohaikara

flamingo
Flamingoparvi

maa

suolakaivos
Suolakaivosta

Suolakaivoksella/järvellä selvisi myös, mihin paikalliset käyttävät niitä länsimaisten kovasti tyrkyttämiä kondomeja. - Suolankeruuseen! Suolajärven suolapitoisuus on korkea, ja kun miehet kahlaavat siellä onkimassa pohjasta suolakiveä, sukuelimiä alkaa helposti kirvellä ja limakalvotkaan eivät tykkää jatkuvasta suolakylvystä. Kondomit ovat kuulemma olleet tehokas ratkaisu ongelmaan.

Illaksi palasimme takaisin Bush Lodgelle. Olimme ostaneet Katwesta mukaamme ihka oikean keuhkokalan, ja leirissä aloimmekin metsästää niitä kuuluisia keuhkoja. Ja löytyiväthän ne lopulta (eivät tosin näy nyt kuvassa)! Preparoinnin jälkeen paistoimme sen mitä kalasta oli jäljellä. Liha oli todella hyvää!

keuhkokala

nuotio

norsuset
Bussimatkalla näimme norsulauman ruokailemassa. Nämä norsut olivat savanniporukkaa, eli eivät niin aggressiivisia kuin Kibalen sademetsäpopulaation yksilöt.

naamiainen

2 kommenttia:

  1. Todella vaikuttavaa, ihmeellinen luonto, raaka luonto, raaka maailma, traagiset ihmiskohtalot... Huh, mahtaa olla ollut rikas ja myös henkisesti raskas matka, kaikkien niiden kokemustulvien myötä?

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä monessa kohtaa tunteet olivat melko ristiriitaisia. Lisäksi kaikki asiat on niin hirveän monimutkaisia, hyviä ratkaisuja ei vaan kertakaikkiaan ole ja ainoa vaihtoehto on valita se vähiten huono. Esimerkiksi sademetsien häviäminen, jotta metsiä voitaisiin säästää hakkuilta, joudutaan maahan istuttamaan eukalyptusta (mikä ei sinne ensinnäkään luonnostaan kuulu) ihmisten käyttöpuuksi. Tämä taas vie tietysti tilaa niiltä sademetsiltä ja köyhdyttää maata, ja ongelmat ei kun kiertää kehää :/ Ja sitten nuo väestön sosiaaliset ja terveyteen liittyvät ongelmat vasta hankalia ovatkin!

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?