maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kreeta


Lojuinpa viime viikon Kreetalla. Oli mukavaa, sää suloisen lämmin ja kohtalaisen vähän muita turisteja.


2


3



4


6


7


5


8

9

10

11


12

13

14

15


16

17

18


Matka meni oikein kivasti, mutta päättyi vielä kuitenkin sairaalareissuun viime yönä. Saavuimme Joensuuhun yhdentoista jälkeen illalla ja ehdin nukkua ehkä tunnin, kunnes heräsin jäätävään pahoinvointiin, kylmänhikeen ja siihen, että rintaa puristaa enkä saa kunnolla henkeä. Päivystykseenhän se piti tietysti lähteä, ja siellä sitten otettiin sydänkäyrää ja verikoetta. Luonnollisesti siinä tuloksia ja lääkärin luo pääsyä odotellessa olo alkoi jo parantua, ja neljän-viiden aikaan aamuyöstä sain fidd-tuloksen joka sulki pois syvät laskimotukokset ja keuhkoembolian, ja pääsin viimein kotiin. Närästykseksi tuota omituista kohtausta lopulta arveltiin, ei olisi pitänyt taas ottaa sitä huoltoaseman kanaa ja kahvia.. Mutta kaikki hyvin siis loppujen lopuksi!


torstai 18. huhtikuuta 2013

Eläinkokeet

Nyt on Eläinten käyttö tutkimuksessa -kurssi (tai noh, ensimmäinen kahdesta kurssista) tenttiä vaille ohi! Kirjoittelen vähän tännekin ajatuksia mitä harkoissa ja luennoilla heräsi.

Harjoituksissa oli paljon ihmisiä, jotka eivät olleet ennen käsitelleet hiiriä ja rottia. Kerrankin minulla oli kohtuullisen helppoa, yleensä olen nimittäin se, jolla menee labrahommissa ekana sormi suuhun ja joka ravaa koko ajan kyselemässä, että mitä pitää tehdä. Rottien kanssa varsinkin oli hyvin luontevaa työskennellä, ne eivät eronneet lemmikkirotista kovinkaan paljoa. I.c-pistoksiahan (nahan alle) minä olin jo aiemmin tehnyt, mutta nyt pääsi sitten kokeilemaan myös i.p:tä (vatsaonteloon), i-v:tä (laskimoon) ja verinäytteiden ottoa. NaClia ja nukutusainetta injektoitiin, ei mitään kamalia myrkkyjä jos joku siellä jo huolestuu ;)

Labrarottien kanssa pärjäsi vallan mainiosti samoilla varmoilla otteilla kuin kesyrottienkin kanssa. Siksi minua vähän harmitti, kun meitä neuvottiin nostamaan rotat hännästä ja laittamaan sitten kainaloon rauhoittumaan. Monilla eläimet alkoivat nimittäin tällä tekniikalla kiljua ja riuhtoa, ja meinasipa yksi karatakin punnituksen aikana. Minulla ei ollut moisia ongelmia, ja olisi tehnyt melkein mieli neuvoa muitakin, että nostakaa vaan hellästi ja määrätietoisesti keskiruumiista syliin ja rapsutelkaa vähän korvan takaa..

Hiiret olivat sitten oma lukunsa. Ne olivat todella vilkkaita ja paljon pelokkaampia kuin lemmikkivastaavat. Ei toivoakaan että olisivat tulleet itse kädelle, tai että niitä olisi voinut pitää sylissä/kädellä kiinni pitämättä. Labrahiiret yrittivät myös purra (ja purivat) joka välissä. Onhan se sinällään ymmärrettävää, hiiri vaatii pidempää totuttelua ihmisiin kuin rotta, ja kenelläkään ei ole aikaa lelliä tuhansia hiiriä koe-eläinkeskuksessa. Nuo meidän kesyhiiremme ovat asuneet meillä nyt pian kaksi viikkoa, ja jokapäiväisen todella kärsivällisen totuttelun jälkeen ne kiipeävät jo vapaaehtoisesti kädelle. Purra ei ole yrittänyt kukaan kertaakaan.
Noh, saatiin näille koehiirillekin toimenpiteet tehtyä, vaikka paljon vaikeampaahan se pienen koon vuoksi oli.

Mitä me sitten teimme? Opettelimme i.c, i.p ja i.v injektioita, nukutusta, verinäytteen ottoa, eläinten merkitsemistä, sydänpunktiota ja kuoleman varmistamista. Kaikkien ei ollut pakko tehdä kaikkea jos ei halunnut. Itse käytin tilaisuuden hyväkseni ja kokeilin tietysti kaikkea mahdollista, myös kuoleman varmistamista niskamurrolla. -Todella kätevää jos tarvitsee joskus tehdä hätälopetus vaikkapa lemmikkijyrsijälle. Lopuksi myös avasimme eläimet.

Kaikenkaikkiaan todella mukava kurssi, ja erityisesti eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneena herätti paljon ajatuksia ja kehittämisideoita. Luennoilla hiiristä ja rotista puhuttaessa huomasi hyvin sen, miten erilaista tietoutta lääketieteen, biologian ja pelkkien harrastajaihmisten välillä on hiiristä ja rotista. Ja minun täytyy melkeinpä myöntää, ainakin rottien kohdalla, että kyllä ne Kesiksen rottaharrastajat pesevät useissa asioissa tietotaidoillaan sekä biologit että eläinlääkärit! Monessa kohtaa tuli luennoilla sellainen olo, että tekisi mieli vähän lisäillä ja selittää asioita paremmin. Ja kuten sanoin, siinä eläinten käsittelyssä voitaisiin petrata! Koe-eläinhoitajat kyllä käsittelivät rottia hyvin tottuneesti ja varmoin ottein hännästä roikottelematta, mutta minun mielestäni sitä häntähommaa ei tarvitsisi tuputtaa kovin tiukkaan edes aloittelijoille.

Eläinkokeet itsessään eivät herättäneet kurssilla suurempia tunteita, mielikuvani niistä näyttäisi vastaavan aika hyvin todellisuutta. Eläinkokeet eivät ole mitään sairaalloista rääkkäämistä, niitä koskeva laki on kohtuullisen tiukka, ja oikeasti todella kivuliaita toimenpiteitä tehdään todella vähän (7% kaikista eläinkokeista). Sitä paitsi kivunlievitystä ja anestesiaa on käytettävä ellei ole ehdottoman pakko olla käyttämättä. Lisäksi eläinkokeen raja on alhainen; eläinkoelupa (tai nykyinen hankelupa) tarvitaan, jos aiheutetaan neulanpistoa vastaavaa kipua/tuskaa/kärsimystä tieteellisin tarkoitusperin. Käytännössä jo joku uinti- tai muu käyttäytymiskoe on jo eläinkoe, jos voidaan arvella sen olevan kovin stressaavaa/kärsimystä aiheuttavaa, ja tarkoituksena on tieteellinen tutkimus.

Eikä neulanpistokaan mielestäni kovin suuri kipukokemus ole kun miettii, mitä meidän tuotantoeläimillemme saa tehdä ilman mitän lupia; edelleen Suomessa kastroidaan pikkuporsaita ja nupoutetaan nautoja ilman anestesiaa tai kivunlievitystä. Ja nämä toimenpiteet ihan oikeasti sattuvat. Neulanpistoa sen sijaan hiiri tai rotta ei useinkaan edes huomaa. Mutta nämä ovat toki mielipideasioita, ja ymmärrän hyvin jos joku eläinkokeita vastustaa. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että vielä(kään) ei ole keinoja tehdä biolääketieteellistä tutkimusta ilman eläimiä. Itse olen sen verran skeptinen, että tokko ihan heti pystytäänkään; kudosviljelmät ovat ihan hyvä juttu, mutta se ei yksin kerro miten joku aine tai toimenpide vaikuttaa kokonaiseen organismiin joka koostuu monista erilaisista toisiinsa vaikuttavista kudoksista, jolla on aineenvaihdunta, immuunipuolustus, hormonaalinen säätelyjärjestelmä, ja joka on altis ympäristön muutoksille.

Mutta hankalia juttujahan nämä ovat. Tykkään eläimistä ihan hirveästi, mutta toisaalta tykkään myös elämästä ja minulle rakkaista ihmisistä. Nöyrä kiitos niille kaikille hiirille, rotille ja sioille, joiden ansiosta meillä on nykyään lääkkeitä, syöpähoitoja, elinsiirtoja ja monimutkaisia leikkauksia. Toivottavasti me voimme vastapainoksi yrittää vähentää käyttöänne tutkimuksissa ja parantaa elinolojanne.


Kuva täältä 


Voisin höpistä näistä jutuista loputtomasti, varsinkin nyt kun olen alkanut jo lueskella ja etsiä nuita kandin lähdetekstejäni. Minusta tuntuu, että nyt olen juuri niiden asioiden ytimessä, joita oikeasti haluan tehdä. Tälle tielle jäämisen hinta on kuitenkin eläinrakkaalle kova; ei enää jyrsijöitä lemmikkinä. Onneksi sitä päätöstä ei tarvitse vielä ihan heti olla tekemässä.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Hiiret

Tällaisia söpöläisiä meille viikonloppuna muutti;

hiiret2


salaattipallossa
Kolme kappaletta niitä on yhteensä. Yksi kiharakarvainen.


leipää


jalka


Hiiri1


hiiret


hiiri2

Hirmuisen hauskoja otuksia seurailla! Ensi viikolla pääsenkin sitten koe-eläinkeskukselle piikittämään ja leikkelemään muita samanlaisia..

torstai 4. huhtikuuta 2013

Kyllä se kesä sieltä tulee..

..Vai mitä ihmettä te inisette? Kaikkialla uutisoidaan, miten on kylmä kevät ja kaikki on myöhässä. En tiedä missä te ihmiset asutte, mutta täällä ainakin on paistanut aurinko joka päivä ja tiet ovat päivä päivältä enemmän sulana. Autoakaan ei ole jaksanut enää pahemmin läämitellä.

Tämä minun flunssani ei sen sijaan aio talven lailla hellittää. Viime viikon loikoilin käytännössä kokonaan sohvalla ja välttelin suurempaa liikkumista (no itämaisessa piti käydä tiistaina, etten jää ihan jälkeen). Tämän viikon on ollut ihan normaali olo, joten kävinpä sitten eilen zumbaamassa. Ja eikös se iskenyt taas kurkun kipeäksi, aamuyö meni unettomana pyörien, buranaa ja strepsilsejä vedellen ja nieleskelyä vältellen. Nostaisi nyt edes kuumeen, niin kehtaisi mennä lääkäriin (..koska mistä vetoa niin mulla on joku harvinainen kuumeeton malaria, denguekuume ja miljoona sisäloista. Ja syöpä.)

Noh jospa se tästä, huomenna pitäisi nimittäin lähteä pariksi yöksi Tampereelle miehen kummitädin luokse kyläilemään. Sunnuntaina olisi lisäksi tarkoitus kipaista Hervannasta hakemassa hiiriä! Täällä on matkustusdunakin siimahännille jo varusteltuna;


duna

Lisäksi Treelta olisi tarkoitus metsästää miehelle tummaa pukua. Kesällä on tiedossa parit häät, ja kai se puku nyt muutenkin pitäisi miesihmiseltä löytyä. Koska puvut yksinään tuppaavat olemaan aika tylsiä, minä kerkisin jo hommaamaan siihen taskuliinan!

musashi

Minä itse taidan olla tuosta rätistä enemmän kiinnostunut, erilaisten taitteluohjeiden googlaaminen ja kokeileminen on nimittäin yllättävän hauskaa. Vähän kuin origameja tekisi, ilman sitä jatkuvaa epäonnistumista.

naasma


Tämän vuoden Kinder-munissa oli muuten oikeasti hauskoja yllätyksiä! Melkein harkitsin pääsiäisten jatkamista vielä viikolla, että saisin kerättyä kaikki pohjoisen elukat;

eläimet


eläimet1  
Nämä isosilmäiset eivät olleet niin kivoja..