keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Keskiviikko, ja parsan mahdollisuus


Joka kevät tähän aikaan ruokablogit pursuavat parsareseptejä ja ihmiset julistavat parsansyönnin ihanuutta. Päätin nyt viimein, vannoutunena parsakaalin vihaajana, antaa parsalle mahdollisuuden. Valitsin aluksi kaikkein turvallisimman (heti sosekeittojen jälkeen..) reseptin, ja päädyin tekemään elämäni ensimmäisestä parsapuntista piiraita.

parsaa

Ensivaikutelma parsoista ei oikein vakuuttanut. Kovin on kyllä esteettinen vihannes, mutta haisteleminen ja maisteleminen herätti lähinnä inhotusta. Päätin kuitenkin urheasti jatkaa. Keittämisen jälkeen parsoista tuli yllättävän pehmeitä, ja kitkerä paha maku oli suurimmaksi osaksi hävinnyt. Kun parsapalaa dippasi voirasiassa, se maistui melkein uusilta perunoilta (mutta vain melkein).

parsapiiras

Valmiit piiraat olivat, noh, ihan hyviä. Kyllä niitä muutaman söi siinä tenttiin lukiessa, mutta vähän joutui kieltämättä vielä nieleskelemään. Maku ei ollut missään nimessä paha, vaatii vaan vielä reippaasti totuttelua ennen kuin yhdyn mihinkään ylistyskuoroon. Kannatti kuitenkin kokeilla!

opiskelua


Jaksoin tänään pitkästä aikaa kaivella myös kameranjalan esiin (miten se voikin olla niin vaikeaa?) ja napata pari kuvaa, kerrankin kun oli päällä jotain muuta kuin perus kotoiluvaatteet. Totuttelin myös vähän uusiin avokkaisiini, sillä ensi viikolla niillä pitäisi jaksaa sitten oikeasti seisoa ja kävellä serkun häissä. Jalkakuolema on taattu, mutta on ne vaan muuten ihanat!

neulemekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?