torstai 11. heinäkuuta 2013

Sekundäärilähteet, plagiointi, yleinen ahdistus ja pari hupikuvaa



Kandin teko on osoittautunut erään asian osalta luultua työläämmäksi, nimittäin lähteiden. Nyt kun ensimmäistä kertaa ihan oikeasti on tarkoitus opetella olemaan tarkkana asianmukaisten viittausten ja alkuperäisten lähteiden käytön kanssa, olen yllättäen törmännyt seuraavaan ongelmaan; suuri osa alan oikeista tutkijoista ei suinkaan noudata näitä sääntöjä! Törmään jatkuvasti sekundäärilähteisiin, ja pahimmillaan kolmannen tai neljännenkin käden lähteisiin. Turhauttavaa tässä on se, että tekstissä ei tietenkään vitisitä mainita kyseessä olevan ns. "toisen käden lähde" ja että alkuperäistä artikkelia ei ole luettu. Usein vieläpä käy niin, että kun viimein löytää sen (oletettavasti) alkuperäisen lähteen, se on maksumuurin takana. Todella raivostuttavaa, ja hidastaa kirjoittamista todella paljon.

Toinen asia mitä olen paljon miettinyt on plagiointi. On joitain asioita, jotka tuntuvat suorastaan itsestäänselvyyksiltä tai yleistiedolta, mutta joita en suinkaan ole täysin itse keksinyt. Voinko kirjoittaa tekstiini asian, jotka nyt vaan satun tietämään todeksi, vai pitääkö minun etsiä aina jokin "lähde" josta mukamas olen tiedon saanut? Voin vain kuvitella, miten vaikeaa on lähteä etsimään alkuperäislähdettä jollekin "Hiiri on nisäkäs." -tyyppiselle tiedolle..

Toinen mikä huolettaa on se, että joitakin asioita on tapana ilmaista aika pelkistetysti ja yksiselitteisesti. Voinko siis vahingossa plagioida jotakuta kun kirjoitan tietämättäni saman asian lähes täysin samoin sanankääntein? Pari kertaa olen myös törmännyt siihen, että olen ensin kirjoittanut hienosti omasta päästäni jotain miten transgeenisten eläinten hyvinvointia pitäisi tarkkailla tehostetusti ja blaa blaa, ja sitten kappas. Seuraavassa lukemassani artikkelissa onkin suositeltu aivan samaa ja lähes samoilla sanoin, joskin tietysti englanniksi! Niinpä jos siteeraan tätä artikkelia jonkun muun asian osalta, näyttää helposti siltä, että olen kopioinut sieltä myös tuon oman "oivallukseni". Ja vaikkein kyseistä lähdettä mihinkään käyttäisikään, silti tiedän, että joku muu on sanonut tämän ennen minua.

Loppujen lopuksi kaikki menee siihen, että minulla ei ole mitään omaa sanottavaa mistään, koska jokaisesta asiasta löytyy aina joku muukin joka on näin sanonut. Niinpä tekstini on aivan täynnä viitteitä ja ne omatkin oivallukseni menevät jonkun muun nimiin, koska en uskalla sanoa puolikasta sanaa heittämättä heti jotain lähdettä perään. Aina tietysti neuvotaan, että "jos asiaa tarvitsee yhtään edes miettiä, niin silloin lähde on mainittava".  Entä jos on tällainen hullu neurootikko joka etsii omille ajatuksilleenkin lähteet jälkikäteen, ihan vaan varmuuden vuoksi?


Loppukevennyksenä Trust me, I'm a "Biologist" Facebook-sivulta poimittuja hauskoja kuvajaisia. Tuolta on poimittu myös postauksen ensimmäinen kuva. (Ja ei, en edes yritä etsiä alkuperäislähteitä näille!)
 Samalla pitää myös suositella sateisten iltojen ratoksi sivua WTF, Evolution?. Hauskoja kuvia ja oivalluksia evoluution hulluista luomuksista!












Being alone too long?













Not sure I want Iridium in my cereal!




4 kommenttia:

  1. Ymmärrän tunteesi, tuo on tosi yleistä pohdintaa kyllä! Itsekin painin samojen asioiden kanssa kandiani tehdessä. Mutta sitten jossain kohtaa rentouduin ja tajusin, että tää tekstihän kulkee 1) seminaarissa kaikkien osallistujien ja ohjaajan tarkastavan silmän kautta, sekä 2) ohjaaja tarkastaa sen ennen hyväksymistä ja voi tarpeen vaatiessa esittää korjauksia, ja näissä kaikissa kohdissa on ohjaajan ensisijainen vastuu bongata kohdat, joissa on tehty virheitä, ja auttaa sinua korjaamaan ne. Hän on sitä varten. :)

    Kandi on kuitenkin "vain" kandi, sen tarkoitus on osoittaa kykyä tuottaa tieteellisen näköistä tekstiä, eikä gradukaan nyt ihan niin kovin paljoa ihmeellisempi tekele ole, että kannattaa ottaa se niin että tässä on tarkoitus oppia, miten näitä asioita tehdään. :) Ja vasta kun se on lopullisesti hyväksytty työ, sitten sulta voi oikeasti jo odottaa sen osaamista. Käyks tää yhtään järkeen? Siis että kukaan ei odotakaan, että sä jo NYT tekisit just nyt kaiken täydellisesti, vaan tää on vasta se kun sä opettelet sitä. :) Eli huoli pois!

    Voithan sä imho myös komppailla niitä tutkijoita, joiden kanssa päädyt samoihin päätelmiin, tyyliin "päättelin että näin, ja tätä tukee myös tuo ja tuo ja tuo tyyppi, jotka ovat todenneet näin että *insert*". Ja jos menee liialliseks komppailuks, heitä mukaan vähän konfliktia ja tyyppejä, jotka on ihan eri mieltä, ja laita tutkimukset ja tulokset keskustelemaan toinen toisensa kanssa. "Keskusteluttaminen" on se termi, mitä meille hoettiin. :D

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. En edes tullut oikeastaan ajatelleeksi, että saattaahan se ohjaajakin jotain neuvoa ja asiallisesti vihjaista näidenkin asioiden suhteen! Olen vaan omissa painajaisunissani miettinyt, miten koko roska vedetään jonkun Turnitin läpi ja sitten tulee tylytystä, että olen kopioinut kaiken ja kaikki lähteetkin on viidennen käden lähteitä :D

    Ja opettelustahan tässä tosiaan vain on kyse, ehkä siellä nyt ei lynkata vielä tässä vaiheessa ketään jos joku moka sattuukin! Jostain syystä tuo plagiointihomma on vaan mulle ihan ihme mörkö, niitä syytöksiä kun tuntuu välillä saavan hiton herkästi ties mistä ginkgon lehtien piirtelemisestä..

    Tuokaan mulle ei tullut oikeastaan edes mieleen, että voisin jotenkin kierosti ilmaista ihan itse päätyneeni samaan johtopäätökseen jonkun muun kanssa. Ylipäätään mä olen ehkä vähän huonolla ohjauksella liikenteessä, koska normaalisti porukka tekee kandia erillisellä kandikurssilla jossa näitä asioita käydään läpi. Lisäksi olen käynyt pakolliset kirjoitusviestinnät suomen kielen puolella, ja siellä ei totta puhuen juuri tällaisia asioita käsitelty vaan keskityttiin luovempaan kirjoittamiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, meillä ei ollut erillistä kandikurssia, mutta seminaarikurssi kyllä, jossa siis kirjoitettiin vähitellen eri versioita kandista ja sitten kaikki luki kaikkien papereita ja saatiin palautetta toisiltamme ja sitten säännöllisesti ohjaajalta. Mutt ehkä tarkoitit juuri tuota? Siinä kyllä tuli korostetuksi juuri se, että se kirjoittaminen on prosessi, ja että tosiaan monta eri versioita voi ajatella kirjoitettavan ennen kuin koko homma on valmis. Meillä esim. tosiaan palautettiin tutkimussuunnitelman jälkeen kandin "luonnos", joka yritti olla jo sitä itseään, mutta kuitenkin hyvin raakile, ja sitten luonnos2, sitten seminaariesitelmää varten palautettiin "valmis" työ, josta sai heti paikan päällä palautetta, mutta työn sai vielä takaisin korjattavakseen palautteen pohjalta, ja sitten vasta koitti lopullinen palautus (jonka tosiaan ohjaaja voi vieläkin palauttaa korjattavaksi, jos on oikeasti vakavia virheitä). Sitten vasta homma alkoi olla pulkassa. :) Että jos teillä ei ole tällaista prosessia rakennettu opintoihin, niin voi silti olla hyvä jossain kohtaa heittää vaikka sitä tekstiä sille ohjaajalle ja pyytää antamaan rakentavaa palautetta et onks tää nyt menossa yhtään oikeaa suuntaan jne.

      Meikähän joutu kans suorittamaan vielä ylimääräistä suomea kieliopintojen puolelle, kun vaihdoin journalistiikasta mediakulttuuriin ja täten multa putosi vaatimus käydä ekstraruotsia, mutta vastapainoksi tuli sitten lisää suomea. :D Kävin sit tieteellisen kirjoittamisen kurssin, joka oli kyllä aika kiva. :) Jos teillä on tarjolla mitään sen suuntaista, niin suosittelen lämpimästi jos ei kandivaiheeseen ehdi niin esim. graduvaiheessa, koska siellä oikeasti harjoitellaan kaikkia noita eri tilanteita, kysellään, pohditaan ja saadaan erityistarkkaa palautetta! Kattelin jossain välissä, että myös Avoimen yliopiston puolella oli verkkokursseina tieteellistä kirjoittamista...

      Oon huomannut kyllä, miten tärkee asia on se, että saa ohjausta kirjoitusprosessissa, ja vieläpä hyvää ohjausta. Mun kandiohjaaja oli tosi sympaattinen ja hauska (vaikka päällisin puolin aika eleetön ja hymytön vanha harmaahapsi), mut hänessä oli vähän se, että hän ei osannut kertoa kun asiat oli hyvin. Mulla oli jossain kohtaa niin pätevästi menossa asiat, ettei sillä oikein ollut korjausehdotuksia, mutta ei se sitten sanonut myönteisiäkään asioita vaan oli vaan vakavana niissä tapaamisissa, joten mä vaan stressasin et what's going on, pitäskö tässä nyt tietää miten edetä. :D Mutta onneks sit seminaariesitelmää ruodittiin oikein huolella. ;) Ei siin, muuten tykkäsin tyypistä ja muistelen häntä lämmöllä. :D

      Sama juttu gradun kanssa, ohjaus on taas supertärkeää. Oon saanut tavallaan palautetta kahdelta eri tyypiltä, koska yhdellä tutkimuksen teon kurssilla jota en ollut tehnyt ennen gradun aloittamista vaan samaan aikaan käsiteltiin mun työtä, ja oli jännä huomata miten niin erilaista palautetta saa niiltä eri tyypeiltä. Toinen saattaa vetää jossain isoissa sfääreissä ihan omissa fiiliksissään ja toinen palauttaa maan pinnalle pienillä käytännöllisillä yksityiskohdilla ja vakavalla otsakurtistuksella. Kummankin tyypin kanssa keskustelu on kuitenkin aina ollut arvokasta ja tuonut jotain uutta omaankin ajatteluun. Siitä sitten etsimään sitä omaa ääntä...

      Siispä kannustankin olemaan jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa oikeastaan kenen kanssa tahansa sen oman työn osalta! Opiskelutovereidenkin kanssakin voi lukea töitä ristiin ja perheenjäsenillekin antaa tekstiä arvioitavaksi, vaikka he eivät kaikkea teoriasta sisäistäisikään, he voivat kuitenkin kiinnittää huomiota esim. tekstin sujuvuuteen tai kaavioihin tai siihen miten sun ääni tuntuu tulevan läpi jne. :)

      Poista
  3. Taitaa se meilläkin olla tuollainen seminaarimuotoinen kurssi (mutta kurssi siis kuitenkin), jossa tavataan kahden viikon välein niin kauan, kunnes kandi on tehty.

    Oli meillä ohjaajan kanssa puhetta että laitan aina sähköpostilla välillä näytteeksi, mitä olen saanut aikaan. Eipä ole tullut laitettua mitään sitten sisällysluettelon, jotekin sitä aina miettii että tää nyt on vielä vähän liian raakile jne.. Olen ylipäätään aina ollut kovin "valmiiksi tekevä" ihminen, klassikkoseminaareissakin pienen kirjallisuustutkielman 1.version kommentti opettajalta oli että "täähän nyt on oikeestaan sulla valmis" kun muut vasta hahmottelivat, että mitä aikovat kirjoittaa :D Pitäisi varmaan yrittää opetella viemään nuita keskeneräisiäkin juttuja arvioitavaksi, palaute helpottaisi kirjoittaista huomattavasti ja ne virheet (tai pahimmillaan koko homman väärään suuntaan ajautuminen!) huomattaisiin ajoissa.

    Tuo on varmaan kans totta, että voisi olla hyvä antaa juttunsa luettavaksi ohjaajan lisäksi vielä jollekin muulle, ihmiset kun antaa niin erilaisia neuvoja! Pitää varmaan tän kandin jälkeen vähän katsella, että olisiko jotain kirjoituskursseja joille voisi mennä vähän kuuntelemaan vinkkejä ja keskustelemaan näistä lähde yms. asioista. :)

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?