torstai 18. heinäkuuta 2013

Tammerfors, Noux, Haltia, Heureka..

Eilen kotiuduimme takaisin Joensuuhun ennen puolta yötä. Ihan kiva reissu oli, tiiviistä aikataulusta huolimatta!

Maanantaiaamupäivä meni Tampereen kaupoissa kierrellessä. Kolmen maissa lähdettiin kohti Hotelli Siikarantaa.


tammerkoski


munkki
Käytiin Pyynikillä aamukahvilla..


heppakebab
..Ja Armaassa lounaalla. Tällä kertaa lihana oli hevosta.


armas


Siikarantaan saavuimme sopivasti päivälliseksi viiden maissa. Siikaranta on kokoushotelli, ja melko vaatimaton tasoltaan. Vierailumme aikaan sattui hotellissa pyörimään myös kesälukio, joten paikka tuntui vielä normaaliakin "koulumaisemmalta" kun käytävillä vilisi ruotsin- ja matikanluokkia.

siikaranta


Illalla käytiin vielä ennen nukkumaanmenoa kävelemässä pieni lenkki Nuuksiossa.

noux


noux1


merkki


tate


toteemi


mehtää

Tiistain ohjelmassa oli uusi Suomen luontokeskus Haltia ja jo mainitsemani Heurekan Body Worlds.
Pyyhälsimme Haltiaan aamulla heti sen auetessa, ja se oli melko nopeasti kierretty läpi. Kahden ja puolen euron opiskelijahinta ei tuntunut omasta mielestäni pahalta, sillä minusta paikka oli itseasiassa yllättävän hyvä. Olin nimittäin pessimistinä odottanut jotain paria täytettyä elukkaa, tylsiä infotauluja ja jotain valokuvia puista ja männynkävyistä. En kehdannut ihan kauheasti räpsiä kuvia vaikkei suoranaista valokuvauskieltoa kai ollutkaan.


valomaalaus


palleroiset


kuvajainen


tähtikartta


korppi


lattia
Lattialla oli interaktiivinen Suomen kartta, jonka avulla pystyi tutustumaan maamme kansallispuistoihin. Kartan reunasta käydään kävelemällä "nappaamassa" mukaan oma valorengas, ja sen kanssa kävellään johonkin kohti karttaa. Tämän jälkeen lähimmälle näytölle avautuu tietoa paikan lähellä olevista kansallispuistoista. Tai näin systeemi ainakin näytti toimivan, minun kärsivällisyydelläni kun ei mitään lattioiden käyttöohjeita lueta..


kolonen


jänöset


joutsen


joutsen2

Haltian jälkeen ajeltiin Heurekaan, siellä ei saanut ottaa kuvia lainkaan. Minä en ollut viitsinyt tutustua tähän Body Worlds -näyttelyyn etukäteen kovinkaan tarkasti ja tajusin vasta ovilla, että siellähän on siis ihan oikeita ruumiita näytillä! (Tosin heti tämän Ahaa-elämyksen jälkeen aloin miettiä, että paljonko siinä plastinoidussa ruumiissa nyt on sitten itse ihmistä enää jäljellä, jos sekä rasvat että nesteet on korvattu muovilla). Näyttely muuttui siis kertaheitolla kiinnostavammaksi!

Näytillä oli sekä eri elimiä (terveitä ja sairaita), että kokonaisia luurankoja joiden "päälle" oli jätetty eri asioita. Sai siis tutustua esimerkiksi erikseen lihaksistoon, verisuonistoon ja hermostoon. Omasta mielestäni hermot olivat erityisen kiinnostavia, niitä kun en ole koskaan ennen nähnyt luonnossa! Aikamoinen hermonippu se loppuunsa on, mikä selkärangankin sisällä kulkee.

Näyttelyyn toi oman säväyksensä myös se, että ruumiita oli aseteltu erilaisiin asentoihin, kuin taideteoksiksi ikään. Itseäni ei ällöttänyt yhtään ihmisen ihon alle kurkkaaminen ja elinten tutkailu, mutta taiteellinen puoli sai hiukan pohtimaan kuolemaan liittyvää etiikkaa. Vai mitä ajattelette sähkökitaraa soittavasta luurangosta, jolla on vain lihakset päällään? Tai nuoralla tanssivasta, tennistä pelaavasta tai Virtuviuksen mieheksi väännetystä ruumiista? Entä kahdesta toisiaan rakastelemaan asetellusta kalmosta? Ruumiiden lahjoittajat ovat halunneet luovuttaa ruumiinsa opetustarkoituksiin ja antaneet luvan käyttää niitä julkisessa näyttelyssä, joten ehkä kenenkään tahtoa vastaan ei sikäli ole hirveän radikaalisti rikottu. Ja ei kai kuoleman tarvitse aina olla niin arvokasta ja kuolemanvakavaa. Silti en voi olla miettimättä, että ovatko lahjoittajat ajatelleet aivan tämäntyyppistä julkista näyttelyä nimeä paperiin rustatessaan. Noh, eiväthän he toisaalta ole moisesta enää kärsimässä ja näyttelyssä ei mainittu kenenkään nimiä, eivätkä ihottomat ruumiit olleet muutenkaan tunnistettavissa.
Kiinnostavaa oli joka tapauksessa, miestä tosin meinasi kuulemma vähän inhottaa se keuhkojen ja munuaisten katselu ;)

Keskiviikkona kävimme vielä Serenassa pulikoimassa muutaman tunnin ennen reilun neljänsadan kilometrin ajomatkaa. Ihan kivaa oli sielläkin niin kauan, kunnes porukkaa (lapsia...) alkoi olla liikaa ja tunnelma Villivirrassa turhan tiivis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?