perjantai 5. heinäkuuta 2013

Turkiseläinten hyvinvointitutkimuksen puolueettomuus?

Suosittelen lukemaan tämän Nyt -liitteen artikkelin turkistarhausta koskevan lakialoitteen kaatumisesta, jos ette sitä vielä ole tehneet!

Eläinten hyvinvointi on juurikin sitä alaa mihin minä haluan ehkä joskus erikoistua ja työllistyä. Arvannettekin, että olen ollut nimenomaan näiden jutussa mainittujen Jaakko Monosen ja Leena Aholan opetuksessa. Siksipä en malta olla pariin juttuun kommentoimatta.

Ensiksikin täytyy mainita, että eläinten hyvinvointitutkimus todella on hyvin haastavaa. Kuten artikkelissa käy ilmi, ei ole mitään yksiselitteistä vastausta edes sille, mitä on eläinten hyvinvointi. Niinpä hyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa ja muissa julkaisuissa on tapana jo heti alussa määritellä, mitä hyvinvoinnilla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Erilaisia määritelmiä eläinten hyvinvoinnille on lukuisia, ja käsityksiä asiasta yhtä paljon kuin on meitä ihmisiä. Itse tykkään käyttää esimerkiksi seuraavaa mm. Donald Broomin edustamaa määritelmää; Eläimen hyvinvointi on sen subjektiivinen kokemus sen fyysisestä ja psyykkisestä olotilasta, joka on seurausta sen yrityksistä sopeutua ympäristöönsä.

Koska jo hyvinvoinnin määrittely on hankalaa, sen mittaaminen se vasta hankalaa onkin. Täysin arvovapaata tutkimusta aiheesta on mahdotonta tehdä, sillä vaikka tulokset olisivatkin numeerisilta arvoiltaan puolueettomia, johtopäätöksissä saattaa kuultaa läpi tutkijan oma arvomaailma. Siksipä onkin suositeltavaa lukea läpi aina koko tutkimusartikkeli ja tsekata läpi myös ne taulukot, ja vetää sitten omat johtopäätöksensä. On ihan ymmärrettävää, että asiantuntijoillakin on erilaisia mielipiteitä ja määritelmiä samoista asioista. Ikävää, mutta totta.



”Tieteentekijät vain tutkivat, eivät ota kantaa. Mutta kuitenkin lausuntonsa lopuksi Mononen ja Ahola ilmoittavat kantansa: ei ole tieteellisiä perusteluja sille, että tarhaus pitäisi kieltää. 
–   
Tutkijakaksikko, joka pitää eettistä pohdintaa tärkeänä, ei ota kantaa, koska se ei ole heidän tehtävänsä. Toinen kaksikko, joka sanoo kommentoivansa vain tiedettä, nimenomaan ottaa kantaa poliittiseen kysymykseen.”


 En ole Monosen ja Aholan antamaa raporttia lukenut, mutta jos nuilla sanoilla on asia todettu, niin se ei kyllä minun mielestäni ole mitenkään poliittinen tai eettinen kannanotto. Kyseessä on pelkkä toteamus, että heillä ei näilä tiedoilla ole perusteita tarhauksen kieltämiseen. Eikä sen kummemmin todennäköisesti sallimiseenkaan, kyseessä kun on enemmän eettinen kysymys. Olisi ollut tosin ihan fiksu veto proffilta tarkentaa, että eläinten hyvinvoinnin suhteen olisi kyllä varmasti parannettavaa ihan tieteellisten tutkimustenkin valossa, vaikka lähtökohtaiseen tarhauksen kieltämiseen perusteita ei löytyisikään.


” ”Ratkaisevaa ei ole se, millainen on kasvatusympäristö, vaan miten eläinyksilöt reagoivat ympäristöönsä.” 
Se tarkoittaa, että vaikka häkit olisivat miten pieniä tai olot niissä millaisia tahansa, nämä eivät sellaisenaan ole perusteita arvioida eläinten hyvinvointia.”


 Minun mielestäni se tarkoittaa sitä, että eläinten hyvinvoinnin kannalta olennaista on se, miten eläinyksilö itse kokee fyysisen ja psyykkisen tilansa. Että hyvinvoinnin mittareiden tulisi olla ennemminkin eläin- kuin ympäristöperusteisia; mitataan eläimen kokemaa kipua/tuskaa/kärsimystä/stressiä/mielihyvää, ei niitä häkin senttejä. Tarkoitus ei ole vähätellä ympäristöolojen merkitystä,mutta hyvinvoinnin arvioinnissa pitäisi keskittyä eläimeen ja siihen, miten se ympäristönsä kokee. Ei  siis vain ympäristöön.


” Tiedemaailman ulkopuolisen silmään tilanne tuntuu hullunkuriselta: Professori Jaakko Monosen johdolla tehdään Suomen johtavaa turkiseläinten tutkimusta, jota siteeraavat nimenomaan tarhauksen vastustajat. Toisaalta Mononen itse ei vastusta tarhausta."

En näe tuossa mitään hullunkurista. Kyseessä on tieteellinen ja (oletettavasti) puolueeton tutkimus, jota saavat tietysti siteerata ketkä hyvänsä. Asian kinkkisyydestä ja tulkinnanvaraisuudesta kertoo jotain jo se, että samaa tutkimusta voidaan helposti käyttää usein ihan kummin vain; joko tarhauksen vastustamiseen tai puolustamiseen.


” Sitten paljastuu jotain kiinnostavaa: yksi hankkeen rahoittajista on – turkistarhausala.
–   
Selviää, että turkisala on ollut mukana rahoittamassa useita tutkimuksia. Rahaa on tullut Suomen turkiseläinten kasvattajien liitolta sekä alan kansainvälisiltä järjestöiltä.” 

Tämä ei ole sinällään ollut mikään salaisuus, ja ainakin monilla meillä opiskelijoilla asia on ollut tiedossa. Itse sain luennolla sellaisen käsityksen, että rahoittajien kanssa nyt ei ole vaan varaa nirsoilla. Ymmärrän kuitenkin täysin, että hälyttävältähän tämä kuulostaa, vaikkei olekaan ennenkuulumatonta, että elinkeinoa koskevaa tutkimusta usein rahoittaa elinkeino itse. Sama tilanne koskee niitä nautoja ja muitakin eläimiä ja niiden hyvinvointia koskevaa tutkimusta, turkiseläimet eivät ole sinällään mikään poikkeus. Hienoa tietysti olisi, jos voitaisiin kieltäytyä ottamasta vastaan rahaa tällaisilta tahoilta.


” Onko jotain erikoista siinä, että professori on arvioimassa lakialoitetta, joka laiksi muuttuessaan lopettaisi sen nimenomaisen toimialan, joka osittain rahoittaa professorin työtä?”

Luulen myös, että olisikin saattanut olla ihan järkiveto kieltäytyä antamasta mitään lausuntoa aiheesta. Eihän tällainen hyvältä näytä.


” Löydän Suomen turkistarhaajien keskusliiton (STKL) julkaisusta Jaakko Monosen haastattelun. Hän on ollut juhlapuhujana Suomen turkistarhaajien vuosijuhlassa 2010. Siis tarhaajien kunniavieraana.”


Niin, koska tarhaajiakin oikeasti kiinnostaa eläinten hyvinvointi ja sitä koskeva tutkimus? Maatalousnäyttelyissäkin puhuu lehmien hyvinvointia tutkivaa porukkaa farmareille, jotka pitävät elukoitaan edelleen parressa.



Haluan korostaa, että minun mielestäni tieteellisen tutkimuksen pitäisi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja avointa! On ehdottoman hienoa, että tällaisia asioita toimittajat jaksavat kaivella ja tutkia, ja että näistä asioista puhutaan! Pitää myös mainita, että Mononen itse selitti eräällä hyvinvointiluennolla, miten hieno asia tuo turkiastarhauksen kieltämistä ajava kansalaisaloite on ja miten hyvä on, kun syntyy keskustelua ja asia päätyy eduskuntaan saakka. Niinpä minun onkin vähän hankala hyväksyä kuvaa Pro-turkistarhauseläinkorruptiorääkkääjä-Monosesta, vaikka osin ihan aiheesta näpäytettiinkin. Noh, tämä todistaa vain sen, että en ole minäkään mikään arvovapaa ja puolueeton ihminen :D



PS. Olen maininnut tämän useasti ennenkin, mutta mainitsen vielä uudelleen jottei tule väärinkäsityksiä. En itse kannata turkistarhausta, puolestani sen voisi lopettaa. En kuitenkaan periaatteen tasolla tuomitse ajatusta tarhauksesta, jos eläinten olot saataisiin kunnollisiksi. Realistina olen myös sitä mieltä, että eläinten hyvinvoinnin parantaminen pitäisi olla ensisijainen tavoite, sillä koko alan kaataminen kertaheitolla ei tule onnistumaan ihan lähiaikoina.

2 kommenttia:

  1. Erittäin hyviä pohdintoja ja pointteja! Siitä ei tosiaan juurikaan puhuta, että mitä se hyvinvointi on, ja miksi sitä olisi eläimissä jotenkin helpompi mitata kuin ihmisissä, kun tunnetusti nää kaikki onnellisuusmittarit sun muutkin on aika epäilyttäviä tehtäessä poliittisia päätöksiä.

    Mut siitä voisin kommentoida, että tottahan jos tutkija sanoo, ettei ole perusteluita jollekin poliittiselle päätökselle, se on politiikan alueelle menemistä, koska siinä otetaan kantaa poliittiseen keskusteluun ja siihen miten yhteiskunta tulisi järjestää, vaikka tokikaan siitä ei voi päätellä onko tutkijoiden mielestä tämä tieteellisten perustelujen puute kieltämisessä vielä se koko stoori heidän mielipiteestään tai lopullisesta kannastaan. Ehkä tää on retorista pilkunnysväystä, mutta jos oikein haluaisi sanoutua irti poliittisuudesta, toteaisi vain ne faktat siitä, että hyvinvoinnin mittaaminen on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta, ja mitä ne tutkimukset nyt so far sanovat hyvinvoinnista. Toisaaltahan aihe on jo lähtökohtaisestikin ihan läpipoliittinen, jos varta vasten tutkitaan tarhakettujen oloja... Kuten sanoit, arvovapaata tutkimusta on vaikea ellei mahdoton tehdä. Emmehän me ihmisinä voi astua täysin omien arvojemme ulkopuolellekaan.

    Toisaalta taas, mä en ite myöskään ihan hirveästi ottaisi pulttia siitä, että tutkijat ottavat kantaa politiikkaan: kuten hyvin kirjoitit, tutkijoilla joka tapauksessa on ne omat mielipiteensä asioista, ja mä arvelen, että vaikka miten hyvin yrittää olla objektiivinen, ne omat arvot aina värittävät jollain tavalla tehtäviä tulkintoja, halusi tai ei. Ehkäpä se, että tutkija ottaa kantaa antaa pikemminkin lisätietoa siitä tulkintakehyksestä, josta käsin ko. tutkija on toiminut, vaikka toki helposti sitä voi sortua sitten sellaiseen "tää tyyppi on eri mieltä kuin mä joten sen tutkimus on paska" -argumentaatioon, mutta sehän ei ole tutkijan vika...

    Imho se ei olekaan ylipäätään kenenkään yhden yksittäisen tutkijan asia toimia auktoriteettina, vaan tiedeyhteisön, joka yhdessä ja moniäänisesti arvioi tehtyjä tutkimuksia. Ylipäätään yksittäisille tutkimuksille ei tulisi useinkaan antaa ihan hirveän suurta painoarvoa, vaan katsoa mitä useiden tutkimusten muodostama viesti sanoo.

    Toivotaan, että edes tuo eläinten hyvinvoinnin kohentaminen tapahtuisi, kun lakialoite noin muuten kaatui!

    VastaaPoista
  2. Harvat myöskään ehkä ymmärtävät, että miten sitä hyvinvointia oikeasti mitataan ja minkälaisia johtopätöksiä tuloksista ylipäätään voi vetää. Aihe kun on vähän sellainen, että siinä lipsuu hyvin herkästi mutuilun ja tunteilun puolelle ajattelemaan, että "no onhan se asia nyt maalaisjärjelläkin ajateltuna näin!". Kunnollisia ja yksiselitteisiä mittausmenetelmiä ei ole olemassakaan, joku saattaa luulla esim. että joku stressihormonitasojen mittaus olisi luotettava keino tutkia eläimen kokemaa ahdistusta, mutta valitettavasti ei. Nekin tasot kun kohoavat negatiivisten tunteiden lisäksi myös leikistä ja positiivisista virikkeistä! Muistan erään esimerkkitutkimuksen jossa todettiin kohonneiden kortikosteroiditasojen perusteella virikkeiden olevan hiirille haitaksi. Itse taas olen sitä mieltä, että siinäkin kyse oli oikeasti kiipeilyn ja virikkeiden aiheuttamasta positiivisesta eustressistä :D Näitä voi tulkita siis ihan todella monella tavalla, ja itse eläimeltä kun ei pääse kysymään..

    Tjoo kai se olisi paras olla vihjaamattakaan mitään mahdollisten päätösten suhteen jos ei halua politiikkaan yhtään sotkeentua. Lisäksi tuommoisissa raporteissa pitäisi ehkä pyrkiä kirjoittamaan aika yleistajuisesti, alan tutkimuksessa ja kirjallisuudessa käytetty kieli kun voi kuullostaa jonkun korvaan vähän vaikeasti ymmärrettävältä ja jopa kalsealta, puhutaanhan sentään eläimen tunteista :P

    Ja tuo on totta, että ne mielipiteet kuultaa herkästi läpi vaikka kuinka yrittäisi pysyä objektiivisena. Eikä se missään nimessä tarkoita että jotain olisi tehty väärin tai huijattu, sillä toki tulokset ovat usein ihan oikein, mutta niiden tulkitsemisessa näkyvät sitten ne ihmisten väliset erot.

    Voi kun joku nyt keksisi jotain oikeasti hyviä ja toteuttamiskelpoisia ideoita tuohon turkiseläinten hyvinvoinnin parantamiseen! Vaikkei se lisätila olekaan pahitteeksi, niin omasta mielestäni nämä "häkkien pohjapinta-alaa pitää kasvattaa vuoteen 2020 mennessä 2cm kanttiinsa" -uudistukset on ihan yhtä tyhjän kanssa. Maapohja olisi tietysti hyvä, mutta pelkään että tuleeko se sitten hoidettua.. Mieluummin kettu verkolla kuin kettu kylmässä, märässä maassa omien jätöstensä päällä :/ Maapohjaa kätevämpi idea voisi olla vaikka joku muunlainen kiinteä pohja, jonka saisi vielä putsattuakin.

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?