lauantai 31. elokuuta 2013

Viimeisiä viedään

Eilen vietettiin mahdollisesti kesän viimeistä mökki-iltaa, ja tällä kertaa mukana oli minun ja miehen lisäksi yksi kaverikin (!!).


IMG_2312


IMG_2311


Meno oli sitä hyväksi havaittua perinteistä, eli grillaamista, saunomista(,juomista) ja juoruamista. Ekstraohjelmanumeroksi olin järjestänyt piennisäkäspyyntiä (a.k.a kuopan kaivuuta) viereiseen metsikköön, ja käytiinpä me yksi geokätkökin tsekkaamassa!


IMG_2306


IMG_2308


IMG_2309


IMG_2307


IMG_2320
Siilikin kävi vierailemassa

IMG_2321


IMG_2323

Nyt aamulla muiden vielä torkkuessa kävin tarkistamassa pyydykset. Oli sinne yksi metsämyyrä sentään jäänyt nalkkiin!

IMG_2326


torstai 29. elokuuta 2013

If it ain't broke, don't try to fix it

Kotiuduin (ihan OIKEAAN kotiin) ilomantsin korvesta viime lauantaina, ja tänään on seminaaripäivä töistä, joita teimme tuon kahden viikon aikana Mekrillä. Oman ryhmäni esitys oli melko alussa joten piti nyt heti ruokatauolla tulla raportoimaan, että miten se meni.



Esitykset täytyi pitää englanniksi. Kuten ehkä tiedätte, vieraan kielen puhuminen luentosalilliselle ihmisiä menee kirkkaasti "Kammottavimmat asiat maailmassa" -listani kärkikolmikkoon.

Normaalisti en juurikaan kärsi esiintymisjännityksestä, ja jännittäessänikin vireytymisoireeni ovat hyvin vähäiset ja huomaamattomat. Ei siis mitään punastelua, takeltelua ja käsien vapinaa. Olen kohtuullisen varma, sanoisin jopa, että ihan hyvä esiintyjä silloin, kun kyse on äidinkielestäni. Tällä kertaa edessäni oli kuitenkin yksi kenties pahimmista peloistani, mistä syystä päätin napata yhden Propalin ennen esitystä. Tiedättehän, että eipähän nyt se vähäinenkään sydämen tykyttely ja äänen värinä pääsisi häiritsemään?

Propanonolihan siis ehkäisee adrenaliinin ja sen sukulaisaineiden vaikutuksia, erityisesti sydämessä mutta muutenkin. Jännitysoireet taas (tai siis vireytymisoireet) johtuvat pitkälti katekoliamiineista, joihin adrenaliinikin kuuluu. Esiintymiseen kuuluu kuitenkin luonnollisena osana jännittäminen, ja samoja stressihormonitasoja on mitattu sekä lievästi esiintymistä pelkäävillä ihmisillä, kuin esiintymisestään kauheasti innostuneilla ihmisillä. Lievä stressi auttaa siis vain pääsemään esiintymisvireeseen, ja saa jopa järjen juoksemaan terävämmin!

No miten sen esityksen kanssa sitten kävi? En ole koskaan, ikinä, eläissäni pitänyt niin huonoa esitystä kuin tänään. Pääni oli totaalisen jumissa, minulla ei ollut puolina aikoina aavistustakaan siitä, mitä minun pitäisi sanoa. Änkytin ja lauseet katkesivat kummallisesti kun unohdin, mitä olin sanomassa. En sano, että syy olisi suoranaisesti ollut tuossa ottamassani lääkkessä, mutta kyllä kävi kieltämättä mielessä, että olisiko mennyt paremmin ilman sitä.. Noh, eipähän sydän pamppaillut eikä naama punehtunut! Harmi vaan, että kaikki jännityksen positiivisetkin vaikutukset olivat poissa; siinä missä normaalisti pienessä paineessa saan puristettua itsestäni ulos oikeat sanat, tänään ne eivät vaan tulleet. Noh, jotenkin sain selvitettyä oman osuuteni, ja nyt jälkikäteen tekisi mieli vain itkeä ja vajota maan alle.

Vastasiko todellinen tilanne pelkojani? Kyllä.
Menikö kaikki niin huonosti kuin pelkäsin? Kyllä.
Menenkö seuraavaan esiintymiseen hieman keveimmin mielin? En.

Seuraavan kerran aion mennä yleisön eteen kaikkine pelkoineni ja adrenaliineineni.

lauantai 17. elokuuta 2013

Ekokenttis



IMG_2278


Ekologian kenttäkurssia on nyt viikko takana, ja toinen vielä edessä. Säät eivät ole varsinaisesti suosineet, vettä on satanut joka päivä. Muuten on ollut ihan ok meno, hommaa on riittänyt joka päivä sinne kahdeksasta neljään, joten ei ole jäänyt ihan mahdottomasti aikaa tylsistymiseen.

Alkuviikosta ryhmämme teemana oli hydrobiologia, ja ensimmäiset kolme päivää menivät nopeahkon vesi-, pohja- ja planktonnäytteiden oton jälkeen labrassa mikroskoopin kanssa.

IMG_2259

Harmi ettei kameralla saanut otettua kuvaa mikroskoopin linssistä, kaikenlaiset öttömönkijäiset kun näyttävät niin paljon siistimmiltä suurennettuina.

IMG_2257


Hydrobiologian jälkeen vuorossa oli zoologia, eli rämmittiin metsissä ja suolla laittamassa loukkuja piennisäkkäille ja hyönteisille. Tämä kolmen päivän paketti oli se mitä itse eniten kurssilla odotin, ja onneksi niitä jyrsijöitä sitten saatiinkin ihan kivasti satimeen!

IMG_2264


IMG_2265


IMG_2269


IMG_2267


IMG_2261  
Sankosta löytyi vielä elossa oleva vaivaispäästäinen, joka oli herkutellut muilla satimeen jääneillä.

IMG_2260


IMG_2270


IMG_2273


IMG_2288

Nisäkässaaliiksi tuli myyriä ja päästäisiä. Paljon saatiin myös metsäsopulia, joista yhden pistin nahoiksi eliökokoelmaa varten. Samoin otin itselleni yhden idänpäästäisen, sillä senkään kiinni saamisesta  myöhemmin ei voi olla ihan varma. Sain muuten siis siunauksen eliökokoelmalle, eli ei kun metsästämään!

Eilen kävin virallisen ohjelman jälkeen nappaamassa joutessani yhden geokätkön. Pitää katsoa jos ensi viikolla olisi luppoaikaa (ja saisi hyvällä säkällä laitoksen gps:n lainaan), niin voisi vähän enemmänkin bongailla  Ilomantsin kätköjä.

IMG_2275


IMG_2281


IMG_2280


IMG_2284

Kuulemisiin!

lauantai 10. elokuuta 2013

Kuulumiset ja kuvia mökiltä

Nyt on kasvitieteen kenttäkurssi takana, ja se oli itse asiassa negatiivisista ennakkoasenteistani huolimatta yllättävän mielenkiintoinen! Ok, rahkasammalet vituttaa edelleen ja ei minusta vieläkään kasvitieteilijää tule, mutta oli se maastossa retkeily ja sanikkaisten tutkailu omalla tavallaan viihdyttävää.

IMG_2170

IMG_2158

Seuraavat kaksi viikkoa vietänkin sitten ekologian kenttäkurssilla Mekrijärven tutkimusasemalla. Kasveista ei siis vieläkään päästä eroon, mutta Mekrillä pääsee käpälöimään onneksi vähän eläimiäkin! Erityisesti odotan, että päästäänkö loukuttamaan jyrsijöitä. Harkitsen tässä vakavasti eliökokoelman laatimista Suomen piennisäkkäistä, saahan nähdä tuleeko idealle siunausta.


IMG_2160

IMG_2172


IMG_2163

IMG_2168


IMG_2167

IMG_2174


IMG_2189

IMG_2193


Anoppi muuten  kysyi tässä viime viikolla kenttäkurssistani kuullessaan, että "Mitä se ekologia on?". En osannut vastata.


perjantai 2. elokuuta 2013

2.8

Täällä on ollut hiljaista, sillä tässä ollaan nyt toista viikkoa evakossa kämpässämme meneillään olevan kosteusvauriorempan takia. Onneksi tänne vanhempieni luo ei ole ihan älyttömän pitkä matka, joten pystyn käymään täältä käsin myös koulussa. Joka muuten alkaa jo ensi viikolla kasvitieteen kenttäkurssin muodossa! Ei oikeastaan voisi kauheasti vähempää kiinnostaa, varsinkin kun sinne joutuu nyt heräämään joka aamu normaalia aikaisemmin täältä muutaman kymmenen kilometrin automatkan päästä.

IMG_2139


IMG_2131

Kandintekeleen laitoin joitakin päiviä sitten menemään ohjaajalle. Täysin keskentekoinenhan se vielä on (10 sivua raakiletekstiä), mutta on kai se parempi kuulla tässä vaiheessa jos olen ihan väärillä jäljillä. Maailman huonoimpana palautteen vastaanottajana jännittää ihan saakelisti, olen yleensä aika "valmiiksitekevä" ihminen enkä tykkää näytellä keskeneräisiä juttuja kenellekään. Nytkin runoilin saatesanoiksi pitkät liirum laarumit siitä, miten "tää teksti nyt on ihan keskenerästä ja siellä on virheitä ja enkä mä välttämättä oikeesti aio jäsennellä sitä noin...".

 Joudun odottelemaan vastausta vielä jonkin aikaa ohjaajan ollessa lomalla, joten olen tässä vähän lomaillut itsekin.

IMG_2134


IMG_2143


IMG_2141

IMG_2125


IMG_2122

IMG_2109

Täällä "maalla" oleminen on sinänsä ihan mukavaa kun saa saunoa harva se ilta, hiimailla ulkona ilman sen kummempaa syytä ja istua terassilla lukemassa kirjoja (..ja syödä samalla syntistä suklaakakkua). Mutta täytyy silti myöntää, että on mulla jo ikävä kotiin. Ei niinkään kaupunkiin, mutta omaan rauhaan ja hiljaisuuteen. Jospa se remontti valmistuisi vielä tässä elokuun aikana.