perjantai 27. syyskuuta 2013

Dandadansa

En taaskaan päässyt ruotsin kurssille. Tällä kertaa menin kaikesta huolimatta tiistaina paikalle kärkkymään, josko joku vaikka jättäisikin tulematta tai opettajalta heruisi vähän sääliä. Mutta turha toivo, kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla* ja sain vain kehotusken koettaa onneani taas seuraavalla kerralla.

Ruotsin missaaminen ei kuitenkaan jaksanut harmittaa, sillä heti luokasta päästyäni sain mitä mieluisimman puhelun. Itämaisen tanssin opettajani soitti ja kysyi, haluaisinko siirtyä syventävään (siis esiintyvään) ryhmään! Minuahan ei tarvinnut pahemmin anella, sillä olen aina lapsuuden tanhuilusta saakka tykännyt esiintymisestä (uskokaa kun sanon, että suurinta osaa harrastelijatanssijoista saa suorastaan rukoilla lavalle).

IMG_2559

IMG_2568

IMG_2576

Menin uudelle tunnille jo heti keskiviikkona. Ja ei kun vaan raa'asti mukaan tanssimaan! En tuntenut ennalta yhtään koreografiaa, joten piti vain yrittää räpeltää muiden perässä ja pysyä kärryillä. Kävimme läpi neljä tai viisi tanssia, ja tunnin jälkeen pääni oli täydellisen pyörällä. Kaikesta huolimatta se oli tolkuttoman mukavaa, aiemmilla kursseilla kun keskityttiin lähinnä tekniikkaan ja koreografiaa tehtiin melko vähän.

IMG_2554a

IMG_2569

IMG_2571

Nyt vaan armotonta harjoittelua, että opin kaikki koreografiat! Kyllä tämä varmaan tästä vielä epätoivoksi muuttuu monta kertaa, mutta jos jossain asiassa osaan olla sisukas, niin se asia on tanssi!



* Itseasiassa yksi ilmoittautunut tuli viisi minuuttia myöhässä tunnille, ja menetti paikkansa 1. varasijalla olleelle vain parikymmentä sekuntia ennen saapumistaan. Vaikka vihaankin myöhästelijöitä yli kaiken, niin oli tuo nyt aika hurjaa minustakin. Kyseessä oli joku vuoden n opiskelija, joka kerrankin voitti kielikeskuksen saatanallisessa lottoarvonnassa ja sai kurssipaikan. ..Ja menetti sen muutaman minuutin myöhästymisen takia. Noh, raaka peli ranualla!

2 kommenttia:

  1. Itekin oon tanssinut ja esiintynyt, meillä oli aina kevätnäytökset ja myös joulunäytöksiä :) Esiintyminen oli ihanaa! En olisi uskaltanut mitään sooloa esittää, mutta ryhmässä oli helppoa. Ja siis mulla on aina ollut melkoinen esiintymiskammo, mutta tanssin suhteen odotin näytöksiä aina ihan mielettömästi, ja se oli varmaan koko hommassa parasta :) Koreografioiden opetteleminen oli ihanaa. Nykyisin käyn vaan tanssillisilla jumppatunneilla (bodyjam, zumba jne), kun en pystyisi sitoutumaan mihinkään säännölliseen ja esityksiin tähtääviin ryhmiin.

    VastaaPoista
  2. Se on jännä et mä kans vähän vieroksun kaikkea muuta esiintymistä (puheiden pito, hrr..), mutta tanssi on vain hyvällä tavalla jännittävää :D En ole kans koskaan tanssinut soolona (ja muutenkin ne esiintymiset on tosiaan ollu noita opistojen kevät- ja joulunäytöksiä), se voisi kyllä olla kauhun paikka! Toisaalta taas tässä itämaisessa tuntuu, että soolotanssi voisi olla helpompi siltä kantilta, että siinä ei näy niin helposti jos tekee vaikka väärällä jalalla tai muuten möhlii jotain :D

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?