perjantai 4. lokakuuta 2013

Keltainen ahdistusilta


...Keltainen siksi, että tuo olkkarin lampun valo on vaan niin tautisen grillaava ja täällä on siksi oikeasti ihan keltaista. Ja ulkona ihan pimeää.

IMG_2637


Opin tässä pari päivää sitten Heijastuspinnan Marialta uuden sanan, huijarisyndrooma. Mistään tautiluokituksesta löytyvästä "oikeasta" sairaudesta ei ole kyse, mutta selvästi omaksi ilmiökseen tunnistettavasta asiasta kumminkin. Ja minä taas kerran ihan oikeasti luulin, ettei kovinkaan moni ihminen jaa näitä samoja tuntemuksia (miksei siitä teini-iästä ole vieläkään onnistunut oppimaan, että koskaan ei oikeasti ole yksin ongelmiensa kanssa. Aina on ihmisiä jotka käy läpi niitä samoja tunteita ja ymmärtää).  Siis ettei monikaan tunne samalla tavalla itseään täydeksi huijariksi ja tuurilla seilaajaksi omissa opinnoissaan ja töissään. Tai ettei kukaan muu joudu pelkäämään, että milloin opinnot lopultakin tyssäävät kuin seinään, kun jokin ylitsepääsemätön este ilmestyy ja enää ei vaan voi suoriutua pelkällä moukan tuurilla ja esittämällä että osaa.


IMG_2660

Mähän olen manannut täällä blogissakin jo pari vuotta, miten ensi vuosi on aivan varmasti se, jona lopultakin joudun myöntämään älyllisen vajavuuteni ja kyvyttömyyteni tämän tutkinnon suorittamiseen. Ja tietenkään en tosiasiassa osaa lämmetä tuolle huijarisyndrooma -termillekään, sillä enhän minä ole mikään lahjakas nuori nainen, vaan mä olen tietysti se joka ihan OIKEASTI onnistuu huijaamaan! :D On maailman ristiriitaisinta uskoa näihin juttuihin päänsä sisällä ihan oikeasti, ja samalla tiedostaa itsekin se, miten älyttömältä moiset jutut kuulostaa.

IMG_2670


 Erityisesti siksi tämä kaikki pyörii mielessä nyt, kun maanantaina olisi edessä eläinkoesuunnitelman esittely ja kahden muun esitelmän opponointi. Englanniksi, kuinkas muutenkaan. Kaikki muut opiskelijat on jotain miljoonannen vuosikurssin opiskelijoita, osa jo valmistuneita (haluavat käydä tämä kurssin jotta saavat oikeuden suunnitella eläinkokeita) ja monen esitelmä on tehty ihan oikean eläinkokeen pohjalta. Ja minä olen siellä nuorimpana säheltämässä ja esittelemässä tankerorallienglannilla jotain itse keksimääni räpellystä. Päässä vilisee kauhukuvia siitä, miten opponentit kysyy multa jotakin, enkä ymmärrä edes kysymystä, saati että osaisin vastata. Tai että multa opponenttina odotetaan jotain järkeviä kysymyksiä. Kaikkihan on toki pelkkää harjoitusta ja leikkiä, mutta silti.

IMG_2634


Oi miksi, miksi sitä pitää olla ihmisen näin kauhuissaan tällaisista eto asioista? Ihan kun ei maailmassa olisi suurempiakin huolenaiheita ja kärsimyksiä, jotka voivat jonain pahana päivänä sattua omallekin kohdalle. Tavallaan pitäisi kai olla kiitollinen, jos suurin kauhunaihe elämässä on parinkymmenen minuutin esitelmöinti (ja itsensä julkinen nolaaminen krhmn...) muutamalle tutkijalle ja opiskelijalle? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?