keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kauhun tasapaino

Kandi alkaa olla finaalissa ja kypsyysnäyte häämöttää vajaan kuukauden päässä. HOPSeissa on yhä vähemmän ja vähemmän suorittamattomia kursseja. Ahdistaa.

Tiedustelin tuossa kandiohjaajaltani mahdollisia gradupaikkoja ja lähiaikoina olisi tarkoitus kysellä syventävien opintojen harjoittelupaikkaa. Edellämainitut vaativat mahdollisesti muuttoa toiseen kaupunkiin. Moni olisi moisesta edistyksestä innoissaan, mutta minä olen lähinnä kauhuissani. Tuntuu, että oma elämä etenee aivan liian nopeasti ja en pysy itse mukana, tuntuu kuin näitä asioita hoitelisi ja sähköposteja kirjoittelisi joku ihan muu. Koska minua vaan pelottaa.

IMG_3740

En oikein osaa edes kuvailla, että mikä tässä niin kauhistuttaa. Kai minä vain pelkään haukkaavani liian ison palan ja sotkeutuvani asioihin, joihin rahkeeni ja ymmärrykseni eivät riitä. Nyt jos koskaan se itseluottamus olisi ihan jees!  Jostain syystä minulle on aina ollut helpompaa olla pessimisti ja todeta vastoinkäymisten sattuessa, että "no olihan tää ihan arvattavissa". Ihan kiva muuten, mutta se kyllä syö intoa ja uskallusta ryhtyä mihinkään uuteen.

Ajattelen usein, että olen aivan väärällä alalla ja tehnyt elämäni suurimman virheen; oikeasti olisi vaan pitänyt käydä jokin ammattitutkinto eikä kuluttaa vuosikausia opiskelemalla jotain mikä ei johda koskaan mihinkään. Naurettavaa, tiedän. Silti nämä asiat pyörivät alati mielessä kun pitäisi tehdä päätöksiä ja uskaltaa ottaa ne askeleet, jotka on suunnitellut ottavansa.

Kai se on vain luotettava siihen, että aivoton "suorittaja-minä" hoitelee asiat kuntoon, ja hermoheikko "pelkääjä-minä" vain alistuu vietäväksi. 


PS. Mulla on TINTTI! 

IMG_3732

IMG_3736


IMG_3737

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sunnnday

Lauantai oli postinjakopäivä. Sunnuntai on kotoilupäivä.

IMG_3696

IMG_3689

IMG_3646

IMG_3656

IMG_3679

IMG_3682

Ai mikä postinjako? Aloitimme tässä miehen kanssa uuden harrastuksen; mainostenjaon. Hyvällä tuurilla siitä saa rahaa, huonolla... Noh, ei saa rahaa ja jäädään vielä miinukselle bensakulujen vuoksi. Mistä näistä ikinä tietää, nimim. ParissaEpämääräisessäKusetuspaikassaTöissäOllut.
 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Who I Am

Olen tässä miettinyt itseäni. Tarkalleen ottaen sitä, millainen minä koen olevani, millainen haluaisin olla ja mitä muut minusta ajattelevat.

IMG_36151

Minulle on sanottu, että minun "tyyliini" tottuminen kestää hetken. Tiedostan olevani lyhytpinnainen, stressi- ja meluherkkä introvertti joka hymyilee vähän ja puhuu silloin kun on asiaa. Olen tullut siihen tulokseen, että ulkopuolisen silmissä nämä ominaisuudet näyttäytyvät lähinnä kusipäisyytenä. Ajatus on kamala, enhän minä ole yhtään sellainen ihminen! Vaan herkkä, äärimmäisen kiltti ja suvaitsevainen persoona! Mutta miten se sitten näkyy? No ei mitenkään.


IMG_3632

Niinpä päätin tehdä uudenvuodenlupauksen, ja yrittää olla enemmän se ihminen joka "oikeasti" olen. Tai joka ainakin haluaisin olla.

Haluaisin jotenkin kyetä sanomaan tai näyttämään ihmisille, että välitän heistä. Mikä siinä on loppujen lopuksi niin vaikeaa? Sukulaistenkin kanssa on viileähköt ja hyvin asialliset välit, vaikka oikeasti minusta olisi mukava jos voisi jutella rennosti edes omien sisarustensa kanssa. Ja miehen sisarusten lapset, voi luoja niiden täytyy vihata minua! En ole sanonut niille ipanoille varmaan koskaan mitään kivaa, vaan kieltänyt ja komentanut senkin edestä...

Positiivisen palautteen antamiseen menee vielä aikaa, mutta ehkä realistisempi aloitus olisi sen negatiivisen karsiminen? Tai ainakin huomion kiinnittäminen siihen, millä äänensävyllä ihmisille puhuu.

...Tai sitten voi olla, että tämä jää pelkäksi sanahelinäksi ja heti huomenna olen taas nyrpistelemässä nenääni kun telkkari on liian kovalla ja joku tömistelee liikaa kävellessään :D