keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kauhun tasapaino

Kandi alkaa olla finaalissa ja kypsyysnäyte häämöttää vajaan kuukauden päässä. HOPSeissa on yhä vähemmän ja vähemmän suorittamattomia kursseja. Ahdistaa.

Tiedustelin tuossa kandiohjaajaltani mahdollisia gradupaikkoja ja lähiaikoina olisi tarkoitus kysellä syventävien opintojen harjoittelupaikkaa. Edellämainitut vaativat mahdollisesti muuttoa toiseen kaupunkiin. Moni olisi moisesta edistyksestä innoissaan, mutta minä olen lähinnä kauhuissani. Tuntuu, että oma elämä etenee aivan liian nopeasti ja en pysy itse mukana, tuntuu kuin näitä asioita hoitelisi ja sähköposteja kirjoittelisi joku ihan muu. Koska minua vaan pelottaa.

IMG_3740

En oikein osaa edes kuvailla, että mikä tässä niin kauhistuttaa. Kai minä vain pelkään haukkaavani liian ison palan ja sotkeutuvani asioihin, joihin rahkeeni ja ymmärrykseni eivät riitä. Nyt jos koskaan se itseluottamus olisi ihan jees!  Jostain syystä minulle on aina ollut helpompaa olla pessimisti ja todeta vastoinkäymisten sattuessa, että "no olihan tää ihan arvattavissa". Ihan kiva muuten, mutta se kyllä syö intoa ja uskallusta ryhtyä mihinkään uuteen.

Ajattelen usein, että olen aivan väärällä alalla ja tehnyt elämäni suurimman virheen; oikeasti olisi vaan pitänyt käydä jokin ammattitutkinto eikä kuluttaa vuosikausia opiskelemalla jotain mikä ei johda koskaan mihinkään. Naurettavaa, tiedän. Silti nämä asiat pyörivät alati mielessä kun pitäisi tehdä päätöksiä ja uskaltaa ottaa ne askeleet, jotka on suunnitellut ottavansa.

Kai se on vain luotettava siihen, että aivoton "suorittaja-minä" hoitelee asiat kuntoon, ja hermoheikko "pelkääjä-minä" vain alistuu vietäväksi. 


PS. Mulla on TINTTI! 

IMG_3732

IMG_3736


IMG_3737

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?