torstai 27. maaliskuuta 2014

Kuulumiset

Se alkaisi taas huomenna viikonloppu. Ensi viikolla pitäisi lähteä Kuopioon katsomaan uutta asuntoa ja kirjoittelemaan sopimuksia gradupaikan kanssa. Silloin toivottavasti selviää myös, että olenko mä saamassa rahaa ja kuinka paljon ensi kesälle.

Huhtikuun ajatteleminen hajottaa jo nyt, sillä joudun tuolloin ravaamaan Joensuu-Kuopio -akselia pelkän opiskelun takia pari kertaa, ja loppukuussa on tiedossa varsinainen muutto (montakohan keikkaa se vaatii?). Vuokran joutuu maksamaan kahdesta asunnosta, ja kissojen ruokavarastot alkavat olla lopuillaan. Nyt jos koskaan olisi kiva, jos meistä edes toinen kävisi töissä. Mutta eiköhän tästä taas selvitä!

..Tosin jos alkaa tuntua ettei opiskelussa ja raha-asioissa ole tarpeeksi päänvaivaa, niin sitten ajatukset voi päästää tanssin pariin. Meillä on nimittäin ensi kuun lopussa tanssinäytös joka kestää toista tuntia. Voitte kuvitella, että kyllä siihen pari tanssia mahtuu (on meillä tosin pari vierailevaakin artistia) ja niiden pitäisi pikkuhiljaa alkaa olemaan hanskassa. Muutenkin jänskättää aika paljon, entä jos mä unohdan jotain. Ryhmätansseissa on vähän paha lähteä improvisoimaankaan! Onneksi tässä on vielä reilu neljä viikkoa aikaa.

IMG_4010

IMG_4020b

Itämaisen tanssin rätit on kivoja. Korostavat ja peittävät justiinsa oikeita kohtia ja saavat näyttämään yllättävän hoikalta :D


IMG_4022

Nyt hammaslääkäriin. Hyi.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Maailma on pilalla

Viimeksi kun koin maailmantuskaa, aloin kierrättää lasi- ja metalliroskat ja liityin Kantasolurekisteriin. Nyt ympäristöfilosofian kurssin myötä on taas jotenkin lohduton olo.


Kuva


Kun käy tietyt loogiset päättelyketjut läpi, ei löydy kovin hyviä perusteita sille, miksei meidän kaikkien olisi oikein ruveta syväekologeiksi ja muuttaa johonkin korpeen syömään kiviä.
Mutta entä jos ei taho? Riittäisikö se, että jokainen tinkisi elintasostaan muutamia prosentteja? Tuskin, jos tämä lisääntymistahti pysyy yllä. Jokainen on varmaan lukenut näitä surkeita ennustuksia siitä, montako maapalloa kohta tarvittaisiin tämän ihmismäärän ravitsemiseksi.

Toisaalta teollisuus ja tietyt maat, kuten Kiina ja Yhdysvallat, langettavat aika ikävän varjon kaiken sen kauniin "Jos jokainen ihminen tekisi näin niin..." -ajattelun ylle. Onko sillä oikeasti väliä miten me ihmiset kulutetaan? Mä en totta puhuen tiedä. Jotkut radikaalit ovat kuulemma sitä mieltä, että kaikki paha on loppujen lopuksi vapaan markkinatalouden syytä. Että vapaat markkinat perustuvat rajattomaan kasvuun, mikä ei voi toimia rajallisella maapallolla. Mutta minä en näistä mitään tajua.

Sen verran tajuan, että telkkarista ja postista tunkevat ostaostaostaosta -henkiset mainokset ovat alkaneet oksettaa. En ole aiemmin edes osannut ajatella, että miten paljon meille luodaan erilaisia tarpeita markkinoinnin kautta. Tai entäs shoppailu. Siis että mennään ilman mitään tarvetta ostelemaan materiaa, koska se on kivaa? En tiedä liekkö sillä sitten suuressa mittakaavassa merkitystä, että teenkö minä sen yksittäisen heräteostoksen vai en. Mutta entistä vahvemmin en jotenkin halua olla mukana tässä järjettömässä kulutuskarnevaalissa. Älkää käsittäkö väärin, en minä oikeasti kuvittele pääseväni siitä mitenkään eroon. Eikä etomiseni tarkoita, että lähtisin ketään tuomitsemaan, sillä minä olen viimeinen ihminen kenen niitä kiviä tointaa alkaa muita kohti heitellä!

Mutta tarvitaanko me kaikkea sitä materiaa? Minulle tuli jotenkin hirveän kevyt olo, kun nyt muuton lähestyessä sain vietyä kassitolkulla turhaa ronaa kirpparille. Ja yllättävää kyllä, en tunne suurta tarvetta ostella mitään tilalle. Miksi sitä itsensä hemmottelua ylipäätään on ostaa joku uusi rätti jostain kyseenalaisesta ketjuliikkeestä? Entä jos sen rahan käyttäisi vaikkapa johonkin palveluun? Tosin kuluttavathan ne palvelutkin, sitä ei voi kieltää.Varminta lienee se, että tärkein ekoteko on ostamatta jättäminen. Ei edes se, että ostelee (viherpestyjä?) ekotuotteita. Minulle näissä ekoasioissa vaikeinta on, että olen aika allerginen huuhaalle, hörhöilylle, mystifioinnille, salaliittoteorioille ja uskovaisuudelle. Siis että uskotaan esim. luomun (joka on saanut alkunsa biodynaamisesta hörhöilystä) ja luonnollisuuden olevan automaattisesti hyvä ja jonkun GM-tuotteen olevan paha. Ja perustellaan se vielä kaiken lisäksi jollain Jumalan leikkimisellä tai muulla omituisella. Lasken tähän samaan kategoriaan myös kaikki E-koodikriiseilyt ja paleoruokavaliot, jotka pelottavan usein tuntuvat kulkevan samojen ihmisten mukana kuin ympäristöhuolikin.

Kyllä se ympäristöfilosofia muutenkin ärsyttää. Kaikkia teorioita tuntuu yhdistävän lähes pakonomainen halu päästä eroon antroposentrismistä, ja samalla luoda mielekäs ja käytännössä toimiva teoria. Tämä johtaa kummallisiin ristiriitoihin ja epäjohdonmukaisuuksiin kun yritetään perustella, miksi pelastusveneen laidan yli kannattaa lajienvälisestä tasa-arvosta huolimatta heittää ennemmin koira kuin ihminen.
Biologian opiskelijana nakertaa myös se, että eliöihin tunnutaan luettavan vain kasvit ja eläimet, ja bakteerien tullessa puheeksi ollaan lähinnä kiusaantuneita. Noh, ymmärtäähän sen kun kasvin ja eläimenkin arvon ja paikan määrittely tuottaa ongelmia! Ehkä mä vielä joku päivä luon jonkun oman teorian (joo, siis vaatimattomasti tekasen oman filosofisen teorian) joka mahdollistaa sen, että äärimmäisessä valintatilanteessa meillä on oikeus suosia ihmistä ilman, että se tarkoittaa muiden lajien alempiarvoisuutta. Se teoria tulee liittymään jotenkin evoluutioon, lajityypilliseen käyttäytymiseen ja siihen, että moraali ja arvot ovat lähtöisin ihmisestä. Mutta ehkä siitä toisen kerran.


... Ai että mikä se punainen lanka tässä koko hommassa oli? No en tiedä. Ottakaa tämä vaan tällasena aivo-oksennuksena.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevätblues

Aurinko paistaa, tiet on kuivat ja lämmintä on +5 astetta, jee jee. Lienenkö tappanut itseni tammi-helmikuussa kaikella stressillä, mutta justiinsa nyt mikään ei oikein tunnu miltään. Paitsi vähän surkealta ja masentavalta. Motivaatio hoitaa mitään asioita on nollassa, ja näyttää uhkaavasti siltä etteivät ne asiat hoidu itsestäänkään vaikka kuinka odottaisi.

IMG_3935


IMG_3930

Ruotsikin alkoi. Se ei piristä oloa yhtään, mutta yritän suhtautua positiivisesti ja uskoa siihen, että kyllä mä jotenkin onnistun junailemaan itseni läpi!

IMG_3939
Saatiin aluksi kyselylomakkeet. Päätin etten ala valehtelemaan.


Lähtötasovaatimuksena ruotsinkurssilla on B1, joka edellyttää arkipäiväisestä elämästä selviytymistä ko. kielellä. Jos vaatimusta ei koe täyttävänsä, tulee mennä kertauskurssille (joskus ensi vuonna?). Kertauskurssilla vaatimuksena taasen on, että omaa jotain mitä kerrata. Jos näin ei ole, täytyy mennä iltalukioon. Tosi kannustavaa, eikö? Varsinkin, kun kurssilla sitten kuitenkin aloitetaan ihan perusfraaseista, ja ko. kurssin ovat ennenkin lopulta päässeet läpi vähän heikommatkin ruotsintaitajat.

Toisekseen kurssille pääseminen on arpaonnen varassa, itse jouduin esimerkiksi yrittämään kolmesti ennen kuin pääsin mukaan. Monella ko. kurssi jää tämän vuotuisen lottoarvonnan takia viimeiseksi tutkinnosta puuttuvaksi kurssiksi, ja sitten siellä vielä sanotaan että älä tuu tänne jos et osaa. Argh. Opettaja vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, ja eipähän hän näitä vaatimuksia ole keksinyt!

IMG_3969


IMG_3987


IMG_3955


Koitetaan pärjäillä.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hyvää naistenpäivää!

..Tiesittekö muuten, että miestenpäiväkin on olemassa? Enkä nyt tarkoita Steak & Blowjob Dayta, vaan ihan kansainvälistä miestenpäivää. Itse olen vuosikaudet pohtinut, että miksei sitä miestenpäivää ole vieläkään perustettu. Ihan äsken vasta selvisi, että onhan se ollut olemassa kaikki nämä vuodet... Pitääpä muistaa.

IMG_3918

IMG_3921

Tämä lauantai on mennyt juustofonduen ja kirppistelyn merkeissä. Reilun kuukauden päästä olisi tiedossa nimittäin muutto toiseen kaupunkiin, ja kaikesta ylimääräisestä roinasta pitää yrittää päästä eroon. Yllättävän paljon kirppikselle joutavaa kamaa tällaiseenkin pieneen kaksioon kertyy muutamassa vuodessa!

Mutta tosiaan, muutto edessä. Vähän jänskättää koko homma, sillä vaikka asunto on hankittu ja takuuvuokrat maksettu, edelleen on hirveästi kaikkea epäselvää. Nytkään en ole kahteen viikkoon saanut vastausta sähköposteihini, ja jänskättää että onkohan minut unohdettu/hyllytetty graduprojektista kokonaan! Ja puhelimella soittaminenhan ei ole mikään oikea vaihtoehto...  Noh, jospa ne asiat siitä selviää. Odotan vielä viikon. Ja viikon, ja viikon....

IMG_3926