perjantai 21. maaliskuuta 2014

Maailma on pilalla

Viimeksi kun koin maailmantuskaa, aloin kierrättää lasi- ja metalliroskat ja liityin Kantasolurekisteriin. Nyt ympäristöfilosofian kurssin myötä on taas jotenkin lohduton olo.


Kuva


Kun käy tietyt loogiset päättelyketjut läpi, ei löydy kovin hyviä perusteita sille, miksei meidän kaikkien olisi oikein ruveta syväekologeiksi ja muuttaa johonkin korpeen syömään kiviä.
Mutta entä jos ei taho? Riittäisikö se, että jokainen tinkisi elintasostaan muutamia prosentteja? Tuskin, jos tämä lisääntymistahti pysyy yllä. Jokainen on varmaan lukenut näitä surkeita ennustuksia siitä, montako maapalloa kohta tarvittaisiin tämän ihmismäärän ravitsemiseksi.

Toisaalta teollisuus ja tietyt maat, kuten Kiina ja Yhdysvallat, langettavat aika ikävän varjon kaiken sen kauniin "Jos jokainen ihminen tekisi näin niin..." -ajattelun ylle. Onko sillä oikeasti väliä miten me ihmiset kulutetaan? Mä en totta puhuen tiedä. Jotkut radikaalit ovat kuulemma sitä mieltä, että kaikki paha on loppujen lopuksi vapaan markkinatalouden syytä. Että vapaat markkinat perustuvat rajattomaan kasvuun, mikä ei voi toimia rajallisella maapallolla. Mutta minä en näistä mitään tajua.

Sen verran tajuan, että telkkarista ja postista tunkevat ostaostaostaosta -henkiset mainokset ovat alkaneet oksettaa. En ole aiemmin edes osannut ajatella, että miten paljon meille luodaan erilaisia tarpeita markkinoinnin kautta. Tai entäs shoppailu. Siis että mennään ilman mitään tarvetta ostelemaan materiaa, koska se on kivaa? En tiedä liekkö sillä sitten suuressa mittakaavassa merkitystä, että teenkö minä sen yksittäisen heräteostoksen vai en. Mutta entistä vahvemmin en jotenkin halua olla mukana tässä järjettömässä kulutuskarnevaalissa. Älkää käsittäkö väärin, en minä oikeasti kuvittele pääseväni siitä mitenkään eroon. Eikä etomiseni tarkoita, että lähtisin ketään tuomitsemaan, sillä minä olen viimeinen ihminen kenen niitä kiviä tointaa alkaa muita kohti heitellä!

Mutta tarvitaanko me kaikkea sitä materiaa? Minulle tuli jotenkin hirveän kevyt olo, kun nyt muuton lähestyessä sain vietyä kassitolkulla turhaa ronaa kirpparille. Ja yllättävää kyllä, en tunne suurta tarvetta ostella mitään tilalle. Miksi sitä itsensä hemmottelua ylipäätään on ostaa joku uusi rätti jostain kyseenalaisesta ketjuliikkeestä? Entä jos sen rahan käyttäisi vaikkapa johonkin palveluun? Tosin kuluttavathan ne palvelutkin, sitä ei voi kieltää.Varminta lienee se, että tärkein ekoteko on ostamatta jättäminen. Ei edes se, että ostelee (viherpestyjä?) ekotuotteita. Minulle näissä ekoasioissa vaikeinta on, että olen aika allerginen huuhaalle, hörhöilylle, mystifioinnille, salaliittoteorioille ja uskovaisuudelle. Siis että uskotaan esim. luomun (joka on saanut alkunsa biodynaamisesta hörhöilystä) ja luonnollisuuden olevan automaattisesti hyvä ja jonkun GM-tuotteen olevan paha. Ja perustellaan se vielä kaiken lisäksi jollain Jumalan leikkimisellä tai muulla omituisella. Lasken tähän samaan kategoriaan myös kaikki E-koodikriiseilyt ja paleoruokavaliot, jotka pelottavan usein tuntuvat kulkevan samojen ihmisten mukana kuin ympäristöhuolikin.

Kyllä se ympäristöfilosofia muutenkin ärsyttää. Kaikkia teorioita tuntuu yhdistävän lähes pakonomainen halu päästä eroon antroposentrismistä, ja samalla luoda mielekäs ja käytännössä toimiva teoria. Tämä johtaa kummallisiin ristiriitoihin ja epäjohdonmukaisuuksiin kun yritetään perustella, miksi pelastusveneen laidan yli kannattaa lajienvälisestä tasa-arvosta huolimatta heittää ennemmin koira kuin ihminen.
Biologian opiskelijana nakertaa myös se, että eliöihin tunnutaan luettavan vain kasvit ja eläimet, ja bakteerien tullessa puheeksi ollaan lähinnä kiusaantuneita. Noh, ymmärtäähän sen kun kasvin ja eläimenkin arvon ja paikan määrittely tuottaa ongelmia! Ehkä mä vielä joku päivä luon jonkun oman teorian (joo, siis vaatimattomasti tekasen oman filosofisen teorian) joka mahdollistaa sen, että äärimmäisessä valintatilanteessa meillä on oikeus suosia ihmistä ilman, että se tarkoittaa muiden lajien alempiarvoisuutta. Se teoria tulee liittymään jotenkin evoluutioon, lajityypilliseen käyttäytymiseen ja siihen, että moraali ja arvot ovat lähtöisin ihmisestä. Mutta ehkä siitä toisen kerran.


... Ai että mikä se punainen lanka tässä koko hommassa oli? No en tiedä. Ottakaa tämä vaan tällasena aivo-oksennuksena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?