lauantai 6. joulukuuta 2014

Hendigoa tukkaan. Hiusten kasvivärhäys 2.

Olen värjäillyt hiuksiani pelkällä hennalla ja indigolla nyt yli puoli vuotta, joten on pienen tilannepäivityksen paikka.

Protokolla on pysynyt samana kuin aiemmassa postauksessani;

hennailu

Värit olen tilannut Pienestä tuoksukaupasta, ja kerran myös Hennaboylta kun tuoksukauppa oli lomalla. Väreissä on jonkin verran eroja vaikka ostaisi samaa merkkiä samasta paikasta; joillakin hennoilla tulee oranssimpaa jälkeä, toisilla hyvinkin punaista. Indigoissa jotkut värit taittavat enemmän vihreään kuin toiset (vihreys tosin katoaa parissa päivässä, väri vissiin hapettuu tmv.). Kerran sattui sellainenkin indigo, joka haalistui voimakkaasti heti ensimmäisessä pesussa.

Juurikasvua/haalistumista joutuu värjäilemään piiloon noin kerran kuussa, eli aika samaan tahtiin kuin muillakin hiusväreillä.Väriä irtoaa jonkin verran  shampoopesujen yhteydessä, ja itse pesenkin hiukset shampoolla vain tarpeen vaatiessa (eli pari kertaa viikossa). Myös hiuksia harjatessa harjaan ja käsiin jää usein väriä, mutta esimerkiksi tyynyliinat pysyvät mystisesti puhtaina.

Ärsyttävimpiä puolia hendigovärjäyksessä on värin tarttuminen ihoon, erityisesti niskaan tarttuu väriä useamman päivän ajan värjäyksen jälkeen! Hiukset myös löyhkäävät suunnilleen viikon ajan aina kastuessaan indigolta. Ja tietysti värjäykseen kuluu aikaa useita tunteja, mutta siihen tottuu nopeasti. Nämä kaikki huonot puolet ovat kuitenkin omasta mielestäni melko pientä siihen nähden, että henna ja indigo ovat hyvin turvallisia ja hellävaraisia värejä.

Väri pysyy omissa hiuksissani todella hyvin, ja useampaan kertaan värjätyt kohdat eivät ehdi haalistua yhtään ennen seuraavaa värjäystä. Ja yhä edelleen jaksan joka kerta yllättyä siitä, miten musta se värjäystulos on. Usein kuulee sanottavan ettei kasviväreillä voi saada aikaan radikaalia muutosta omaan hiusväriinsä, mutta ainakin minun kohdallani se näyttää onnistuvan. Salaisuus on ilmeisesti juuri tuo kaksiosainen värjäys, jossa vaaleat hiuksen värjätään ensin "tummiksi" hennalla, minkä jälkeen vasta laitetaan indigo  vaikuttamaan. Luontaistuotehippikaupoissa myytävät valmiit mustat kasvivärit ovat yleensä seoksia hennasta ja indigosta (ja pahimmillaan vielä niistä samoista synteettisistä myrkyistä kuin markettiväritkin...), jolloin tulos on vaaleassa tukassa lähinnä punaruskea. On siis helpompaa ja halvempaa ostaa pussillinen "raakaa" tavaraa, kuin maksaa valmiista kertakäyttöpurnukoista.

Summa summarum, olen todella tyytyväinen. Monen mielestä tämä touhu voi olla turhan sottaista ja vaikeaa (hiuksetkin ovat kaikkea muuta kuin sileät värjäyksen jäljiltä...) mutta itse en ole turhan mukavuudenhaluinen tai täydellisyyshakuinen näissä tukka-asioissa. Hendigovärjääminen sopii siis kaltaisilleni ihmisille, jotka eivät halua muuttaa hiusväriään kovin usein, eivätkä ole mitään hiustenlaittofriikkejä. Esimerkiksi päivittäinen muotoilutuotteiden ja pesuaineiden käyttö varmasti saisi värin haalistumaan todella nopsaan.

IMG_5971a
Verekseltään värjätty tukka pääsi työpaikan naamiaispikkujouluihin eilen. Tapani mukaan en jaksanut laittaa sitä mitenkään, löyhöttäköön auki vaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?