perjantai 19. joulukuuta 2014

Melkein loma, ja opiskelupohdintaa.

Se olis sitten viimeinkin loma. Tai noh, maanantana pitää vielä mennä ottamaan muutamat verinäytteet, mutta muuten. Olen viimeksi ollut "lomalla" varmaan viime jouluna, joten ihan kiva kun saa viimein nukkua pitkään useampana yönä putkeen. Samalla voi alkaa henkisesti valmistautua ensi vuoteen, joka tuntuu taas ihan kauhealta pelottavalta möröltä näin etukäteen (sanon tämän varmaan joka jumalan vuosi...).

IMG_6030

IMG_6052

Gradu pitäisi saada keväällä valmiiksi ja mielellään myös tutkintoja ulos, mikä tarkoittaa sitä, että se saatanan ruotsi pitäisi päästä läpi. Minulla olisi niin paljon ragetettavaa tästä ruotsiasiasta, mutta en edes jaksa alkaa avautua (No vähän avaudun. Esim. mitä vittua sekin on, että yliopistoruotsissa läpipääsypisteraja on 60% ja AMK:laisilla alle 50%? Ja muutenkin amiksilla tuntuu olevan paljon helpompaa. Ja miksi minun pitää maksaa jotain vitun materiaalimaksuja joka saatanan kielikeskuskurssista. Käyttäisivät Moodlea! Ja miksi niitä uusintatenttejä on vain kerran puolessa vuodessa, onko se edes laillista?!). Keväällä pitäisi pitää myös niitä pelottavia seminaareja ja alkaa selvitellä jatko-opiskeluasioita ryhmän johtajan kanssa. Ja jatko-opiskelu se vasta pelottaakin.

IMG_5959


IMG_6021


Jos ja kun haluan tutkijaksi, jatko-opiskelu on oikeastaan ainoa tapa edetä asiassa (ellei onnistu saamaan töitä yritysmaailmasta, siellä vissiin palkkaavat myös pelkkiä filosofian maistereita). Olen kuitenkin jumalattoman epävarma omista kyvyistäni ja taidoistani, ja pelkään haukkaavani aivan liian suuren palan jos lähden tekemään väitöskirjaa. Varsinkin, kun olen liikenteessä pelkällä biologitaustalla! Olen survoutunut nyt biokemistien ja biotieteilijöiden tontille, ja se väkisinkin näkyy tietämättömyytenä joistakin perusasioista ja tekniikoista. Lisäksi jatko-opiskelijana joutuisin luonnollisesti julkaisemaan artikkeleita ja pitämään vähintäänkin posteriesityksiä jossain kissanristiäisissä. Ei oikein sovi tällaiselle sisäänpäin kääntyneelle kielitaidottomalle introvertille, eh?

IMG_5975
Itsenäisyyspäivän herkut

IMG_5976


Mutta ei auta itku markkinoilla, haluan ehdottomasti olla mukana tekemässä tiedettä, ja toisaalta taaksepäinkään ei enää sujuvasti pääse; minusta ei saa enää tekemälläkään mitään ekologia tai ekotoksikologia, liian paljon on unohtunut ja liian paljon puuttuu kursseja. Tässä on vaan kyse isoista ja pelottavista asioista tällaiselle peräkylän tytölle, jonka vanhemmista tai isovanhemmista ei ole kukaan käynyt edes lukiota. Jostain pitäisi siis kaivaa se itsevarmuus ja luotto siihen, että eivät ne muutkaan tiedemiehet ja -naiset ole mitään yli-ihmisiä.


IMG_5986

IMG_5988




2 kommenttia:

  1. Tsemppiä opiskeluhommiin! Varmasti jokainen tutkijanalku läpikäy samat fiilikset, ja tottakai se pelottaa. Tutkijanura onkin vähän kuin hyppy tyhjyyteen, mutta pitää aina luottaa siihen että asiat lopulta järjestyy kun antaa kaikkensa :) Muakin pelottaa mutta kuitenkin samalla jännittää tulevaisuus bioalalla, kun koskaan ei voi olla täysin varma saako pestiä tai kuinka pärjää. Mutta tahdonvoimalla pääsee aika pitkälle (ja oma-aloitteisuudella), näin se huhu kiertää..

    VastaaPoista
  2. Jees, kiitokset tsempistä! Itsekin olen sitä mieltä että sisulla pääsee vaikka läpi harmaan kiven, mutta jotenkin se vaan aina omalla kohdalla unohtuu :D Hällä väliä, vaikka on jo monta kertaa selvinnyt ennakkoon mahdottomalta tuntuneista asioista (aina yo-kirjoituksista lähtien...). Aina kun tulee joku uusi haaste vastaan, ensimmäinen ajatus on että "Noniin, tämä oli sitten tässä, ei tule onnistumaan, yhyyy". Ja tuokin on varmasti totta, että kaikki näitä asioita jonkin verran miettii ja murehtii!

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?