torstai 29. tammikuuta 2015

Miten saada ihmiset tekemään parempia valintoja?

Luin tässä yksi ilta aikani kuluksi Elisa Aaltolan blogitekstin "Akrasia, eli miksi ihmiset syövät lihaa?". Viime vuonna olin Aaltolan pitämällä ympäristöfilosofian kurssilla, ja se oli oikein mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Ihmisenä Elisa vaikuttaa todella symppikseltä järki-ihmiseltä, ja on selvästi perehtynyt asiaansa! Niinpä tuokin akrasiaan ja lihansyöntiin liittyvä blogiteksti herätti ajatuksia. Aaltola on varmasti oikeassa siinä, että tiedonpuutteen sijaan hedonismi ja halut ovat nykyaikana todellisia syitä sille, miksi ihmiset toimivat vahingollisesti ja epärationaalisesti. Miten ihmiset sitten saisi rajoittamaan näitä halujaan?

Ihminen on eläin ja eläinten käyttäytymistä ohjaavat erilaiset sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet. Todellisten tarpeiden ja halujen lisäksi meillä ihmisillä kulttuuri, media ja kanssaihmiset ohjailevat voimakkaasti sitä, mitä me ihailemme, tavoittelemme ja haluamme. Aaltolakin kirjoittaa blogitekstissään, että  "Hedonismi, halujen perässä haparointi, on seikka, jota ei kuitenkaan voi täysin sysätä yksilön vastuulle. Jo Aristoteles painotti, että akrasia on yhteiskunnallisesti, poliittisesti tuotettu seikka. Yhteiskunnan tulisi tuottaa rakenteita, aina koulutuksesta talousjärjestelmään, jotka tukevat yksilön moraalista kasvua ja samalla poistavat akrasian mahdollisuutta".
Voisiko ihmisten haitallisia tottumuksia muuttaa helpoiten vaikuttamalla siihen, mitä ihmiset pitävät haluttavana? Pelkkä valistus ei  kaikissa asioissa riitä.

IMG_6369

Vaikka elämmekin materiaalikeskeisessä maailmassa, myös asioihin liittyvillä psyykkisillä kokemuksilla on meille valtavan suuri merkitys. Otetaan esimerkiksi kaikenlaiset trendidieetit ja terveysbuumit; vaikka se uusi muodikas detox-pirtelö maistuisi ihan paskalta ja rajoittaisi elämää, ihminen kokee silti jäävänsä plussalle. Kyseessä ei olekaan enää makunautinto, vaan psyykkinen, jopa henkinen, kokemus. Voimakas tunne siitä, että tämä on hyvää, terveellistä, oikein ja näyttää hyvältä somessa. Sama pätee eettisiin ja ekologisiin valintoihin.Vai voiko joku muka kieltää, etteivät eettisin perustein tehdyt valinnat aiheuttaisi pientä kutkuttavaa "tämä tekee minusta paremman ihmisen" -tunnetta? Jos en tuntisi itseäni paremmaksi ihmiseksi viedessäni niitä lasi- ja metallipurkkeja kierrätyspisteelle, niin enhän minä niitä hittovie jaksaisi lajitella!

Ihmisille pitäisi siis markkinoida nykyistä tehokkaammin niitä ympäristön, terveyden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta hyviä vaihtoehtoja: saada ihmiset tuntemaan, että he itsekin voittavat kun vähentävät lihansyöntiä ja turhanpäiväisen krääsän ostamista. Pelkkä faktatieto ei riitä, tarvitaan tunnetta. Eettiset valinnat pitäisi saada näyttämään houkuttelevilta, moderneilta, trendikkäiltä, sivistyneiltä, tai mikä adjektiivi kehenkin nyt vetoaa.

IMG_6387

Olisihan se tietysti kiva jos ihmiset saataisiin ajattelemaan asioita syvällisesti ja tekemään järkeviä valintoja pyyteettömästi, mutta valitettavasti on kuitenkin joukko ihmisiä, joita tällainen ajattelu ei kiinnosta. Ihmisiä, jotka kiinnittävät valistusta ja tilastoita enemmän huomiota muiden ihmisten tekemisiin, mainontaan, trendeihin tai johonkin oman someidentiteetin rakentamiseen. - Ja kukaanhan ei tietysti myönnä kuuluvansa moiseen porukkaan, sillä kaikkihan me ollaan niin hirveän syvällisiä ja uniikkeja lumihiutaleita, vai mitä? ;) Minä ainakin voin rehellisesti myöntää, että medialla, muiden ihmisten toiminnalla ja yleisellä asenneilmapiirillä on minuun suuri vaikutus; näissä eettisyys&ekoasioissakin minulla on usein tarve tarkentaa, että "mähän en siis ole mikään semmonen ituhippi.."

IMG_6382

Miksi minä sitten olen edelleen sekasyöjä? Halu tietysti on oikea syy, mitäpä sitä kiertelemään. En näe suurensuurta moraalista problematiikkaa siinä, että ihminen hyödyntää muita eläimiä omiin tarpeisiinsa (enkä siinäkään, jos joku muu eläin hyödyntää ihmistä). Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että käyttö on kohtuuden rajoissa ja eläimelle aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä, ja luonnolle mahdollisimman vähän haittaa. Nykymuotoinen eläintuotanto ei täytä kunnolla kumpaakaan kriteeriä, joten kannustan ehdottomasti kaikkia vähentämään lihansyöntiä. Jo se, että kaikki ihmiset vähentäisivät lihansyöntiään ja suhtautuisivat kriittisesti eläintuotannon epäkohtiin (mm.sikojen emakkohäkkeihin), auttaisi maailmaa ehkä jonkin verran parempaan suuntaan. Ja turha mussuttaa mistään kiinan ja yhdysvaltojen teollisuuden aiheuttamasta maailman pilaantumisesta jos ei ole itsekään valmis laittamaan tikkua ristiin.

Ihannetilanne itselläni olisi se, että liha olisi vain silloin tällöin nautittava "herkku". Ja itseasiassa kun tarkemmin miettii, niin taloudessamme ei käytetäkään lihaa loppujen lopuksi kovin paljoa; nytkin viimeisen vajaan parin viikon aikana kotiruokana on ollut kasviswokkia, -ohrattoa, -hernekeittoa ja falafelejä. Liharuokina vain yhtenä päivänä bratwursteja, toisena broilerinfileitä. Mutta vaikkei sitä lihaa mitään päätähuimaavia määriä menekään, niin voisihan sitä taas inspiraatioksi googlailla uusia (kasvisruoka)reseptejä! 

PS. Olenko muuten ainoa, joka vähän vierastaa sanaa kasvisruoka. Tarvitseeko sitä lihattomuutta erikseen korostaa? Eihän perunavelliä ja lanttulaatikkoakaan erikseen mainosteta kasvisruokana? Ihan ruoka vaan, kiitos! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lumikenkäilyä ja ajatuksia HSP:stä


Nyt alkaa viimein olla sen verran lunta, että pääsee kunnolla kokeilemaan lumikenkäilyä. Ihan raskasta liikuntaahan tuo tuntuu olevan, ja kengillä ei todellakaan vain levitoida ja hiihdellä lumen päällä!

IMG_6338


IMG_6344


Viime aikoina olen miettinyt tätä muoti-ilmiötä nimeltä "erityisherkkyys", eli HSP. Ja tullut siihen lopputulemaan, että se on ihan hyvin pitkälti puutaheinää. Minä en ole missään nimessä mikään psykologian asiantuntija, joten saatan olla pahasti väärässäkin. Mutta ei ole kyllä asiantuntijoita suurin osa näistä muistakaan keittiöpsykologeista, jotka diagosoivat itseään ja tuttaviaan milloin miksikin.

Lähinnä mietin sitä, että missä menee näiden kaikkien "erityissitäjatätä" -asioiden ja luonnollisen variaation raja? Eikö tämä HSP-höpötys ole teistäkin aika lähellä sitä parjattua medikalisaatiota? Joo, erityisherkkyys ei ole sairaus, mutta kyllä se on taas yksi tapa lokeroida ihmisiä ja sitä kautta perustella näiden tuntemuksia, kokemuksia ja tekemisiä. En ihmettelisi vaikka luontaistuotekaupoissa jo myytäisiin ties mitä rauhoittavia kuusenkerkkäjauheita erityisherkille ihmisille.

IMG_6345

Itse olen esimerkiksi todella herkkä melulle ja hälinälle. Pienetkin äänet, kuten kissa pesemässä itseään, voivat estää minua nukkumasta. Kiljuminen, turhanpäiväisistä asioista lässyttäminen ja muu säheltäminen (= kaikki mitä ihmisenpoikaset tekevät) taas saavat minut suorastaan raivon partaalle. Sosiaalisesti olen melko eristäytynyt. Ylianalysoin kaiken mitä muut ihmiset tekevät tai sanovat, olen epävarma itsestäni ja kelpaamisestani, ja otan herkästi itseeni. Pidän itseäni tunteellisena ihmisenä ja jään vatuloimaan pikkuasioita mielessäni pahimmillaan vuosiksi. Kuvailisin itseäni lähinnä ujoksi, hankalasti lähestyttäväksi ja luonteeltani herkäksi ihmiseksi. En kuitenkaan missään nimessä erityisherkäksi. Nämähän ovat vain minun ominaisuuksiani, ihan tavallisia luonteenpiirteitä! Eivät ne tee minusta mitenkään erityistä.

Monet puolustelevat tällaisia uusia "diagnooseja" sillä, että ”musta on kiva kun tietää ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa : )”. Haloo, kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Monikin asia voi tuntua teininä siltä, että kukaan ei varmasti ymmärrä eikä koe samoin. Mutta jos minä jotain olen viimeisen kymmenen vuoden aikana elämästä oppinut niin sen, että erilaisia ihmisiä erilaisten tunteiden, ominaisuuksien, uskomusten ja mieltymysten kanssa on koko maailman sivu. Ei tarvitse kovin montaa klikkausta, niin netistä löytyy jo lauma samoin ajattelevia ihmisiä! Tottakai minäkin välillä ahdistun ja itken, miten olen varmaan maailman surkein opiskelija ja kukaan ei ole näin huono ja epävarma, mutta en minä nyt oikeasti luule olevani mitenkään harvinainen tapaus kaikkien mentaalisten kriisieni kanssa.


IMG_6341


IMG_6349

Kuten sanoin, erityisherkkyys ja tietynlainen introverttius ovat nykyään muoti-ilmiöitä. Hauskaa onkin, että lähes jokainen pystyy luokittelemaan itsensä ”yksinäiseksi sudeksi”, sillä kukapa ei tarvitsisi jonkin verran omaa tilaa ja herkistyisi välillä kaikista ympäröivistä ärsykkeistä. Ongelma on siinä, että ihmiset kokevat asioiden määrät eri tavalla; jollekin true-introverttinä itseään pitävälle se ”tarvitsen paljon omaa aikaa ja oon ihan aloneri!!” voi tarkoittaa sitä, ettei näe kavereita ihan joka jumalan päivä. Joku muu taas ei pidä itseään mitenkään erityisen sisäänpäinkääntyneenä, mutta saattaa silti möhnöttää viikkoja yksin kotona. Kokemuksia sosiaalisuudesta ja epäsosiaalisuudesta on yhtä monta kuin kokijoitakin. Samoin on herkkyydestä.

Itse olen sitä mieltä, että ihmisten jakaminen kategorisesti erilaisiin luokkiin on teennäistä ja ongelmallista senkin takia, että sama ihminen voi käyttäytyä monella eri tavalla miljööstä riippuen. Toki säännönmukaisuuksia ja erilaisia persoonallisuustyyppejä on olemassa, mutta tällaisia luokitteluja ei minusta pitäisi ”maallikoiden” käyttää oman yksilöllisen elämänsä määrittelyyn. Psykologiassa tieteenalana erilaisille määrittelyille on varmasti paikkansa, mutta yksittäiset ihmiset vain rajoittavat itseään (ja vituttavat kanssaeläjiään) survoutumalla erilaisiin laatikoihin ja käyttämällä niitä perusteluina kaikelle mitä sanovat tai tekevät. Että "kun mä nyt oon tämmönen erityisherkkä niin uliuliuuu". Kuulostaahan se tietysti kivemmalta, kuin ”olen neuroottinen ihmisiä vihaava kusipää" ;)

IMG_6350


IMG_6355


IMG_6359
Uusi hieno Lifefactoryn juomapullo. Ostin lähinnä ulkonäön ja veden raikkaamman maun vuoksi, en siksi että pelkäisin muovipulloja.