sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lumikenkäilyä ja ajatuksia HSP:stä


Nyt alkaa viimein olla sen verran lunta, että pääsee kunnolla kokeilemaan lumikenkäilyä. Ihan raskasta liikuntaahan tuo tuntuu olevan, ja kengillä ei todellakaan vain levitoida ja hiihdellä lumen päällä!

IMG_6338


IMG_6344


Viime aikoina olen miettinyt tätä muoti-ilmiötä nimeltä "erityisherkkyys", eli HSP. Ja tullut siihen lopputulemaan, että se on ihan hyvin pitkälti puutaheinää. Minä en ole missään nimessä mikään psykologian asiantuntija, joten saatan olla pahasti väärässäkin. Mutta ei ole kyllä asiantuntijoita suurin osa näistä muistakaan keittiöpsykologeista, jotka diagosoivat itseään ja tuttaviaan milloin miksikin.

Lähinnä mietin sitä, että missä menee näiden kaikkien "erityissitäjatätä" -asioiden ja luonnollisen variaation raja? Eikö tämä HSP-höpötys ole teistäkin aika lähellä sitä parjattua medikalisaatiota? Joo, erityisherkkyys ei ole sairaus, mutta kyllä se on taas yksi tapa lokeroida ihmisiä ja sitä kautta perustella näiden tuntemuksia, kokemuksia ja tekemisiä. En ihmettelisi vaikka luontaistuotekaupoissa jo myytäisiin ties mitä rauhoittavia kuusenkerkkäjauheita erityisherkille ihmisille.

IMG_6345

Itse olen esimerkiksi todella herkkä melulle ja hälinälle. Pienetkin äänet, kuten kissa pesemässä itseään, voivat estää minua nukkumasta. Kiljuminen, turhanpäiväisistä asioista lässyttäminen ja muu säheltäminen (= kaikki mitä ihmisenpoikaset tekevät) taas saavat minut suorastaan raivon partaalle. Sosiaalisesti olen melko eristäytynyt. Ylianalysoin kaiken mitä muut ihmiset tekevät tai sanovat, olen epävarma itsestäni ja kelpaamisestani, ja otan herkästi itseeni. Pidän itseäni tunteellisena ihmisenä ja jään vatuloimaan pikkuasioita mielessäni pahimmillaan vuosiksi. Kuvailisin itseäni lähinnä ujoksi, hankalasti lähestyttäväksi ja luonteeltani herkäksi ihmiseksi. En kuitenkaan missään nimessä erityisherkäksi. Nämähän ovat vain minun ominaisuuksiani, ihan tavallisia luonteenpiirteitä! Eivät ne tee minusta mitenkään erityistä.

Monet puolustelevat tällaisia uusia "diagnooseja" sillä, että ”musta on kiva kun tietää ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa : )”. Haloo, kasvakaa ihmiset aikuisiksi. Monikin asia voi tuntua teininä siltä, että kukaan ei varmasti ymmärrä eikä koe samoin. Mutta jos minä jotain olen viimeisen kymmenen vuoden aikana elämästä oppinut niin sen, että erilaisia ihmisiä erilaisten tunteiden, ominaisuuksien, uskomusten ja mieltymysten kanssa on koko maailman sivu. Ei tarvitse kovin montaa klikkausta, niin netistä löytyy jo lauma samoin ajattelevia ihmisiä! Tottakai minäkin välillä ahdistun ja itken, miten olen varmaan maailman surkein opiskelija ja kukaan ei ole näin huono ja epävarma, mutta en minä nyt oikeasti luule olevani mitenkään harvinainen tapaus kaikkien mentaalisten kriisieni kanssa.


IMG_6341


IMG_6349

Kuten sanoin, erityisherkkyys ja tietynlainen introverttius ovat nykyään muoti-ilmiöitä. Hauskaa onkin, että lähes jokainen pystyy luokittelemaan itsensä ”yksinäiseksi sudeksi”, sillä kukapa ei tarvitsisi jonkin verran omaa tilaa ja herkistyisi välillä kaikista ympäröivistä ärsykkeistä. Ongelma on siinä, että ihmiset kokevat asioiden määrät eri tavalla; jollekin true-introverttinä itseään pitävälle se ”tarvitsen paljon omaa aikaa ja oon ihan aloneri!!” voi tarkoittaa sitä, ettei näe kavereita ihan joka jumalan päivä. Joku muu taas ei pidä itseään mitenkään erityisen sisäänpäinkääntyneenä, mutta saattaa silti möhnöttää viikkoja yksin kotona. Kokemuksia sosiaalisuudesta ja epäsosiaalisuudesta on yhtä monta kuin kokijoitakin. Samoin on herkkyydestä.

Itse olen sitä mieltä, että ihmisten jakaminen kategorisesti erilaisiin luokkiin on teennäistä ja ongelmallista senkin takia, että sama ihminen voi käyttäytyä monella eri tavalla miljööstä riippuen. Toki säännönmukaisuuksia ja erilaisia persoonallisuustyyppejä on olemassa, mutta tällaisia luokitteluja ei minusta pitäisi ”maallikoiden” käyttää oman yksilöllisen elämänsä määrittelyyn. Psykologiassa tieteenalana erilaisille määrittelyille on varmasti paikkansa, mutta yksittäiset ihmiset vain rajoittavat itseään (ja vituttavat kanssaeläjiään) survoutumalla erilaisiin laatikoihin ja käyttämällä niitä perusteluina kaikelle mitä sanovat tai tekevät. Että "kun mä nyt oon tämmönen erityisherkkä niin uliuliuuu". Kuulostaahan se tietysti kivemmalta, kuin ”olen neuroottinen ihmisiä vihaava kusipää" ;)

IMG_6350


IMG_6355


IMG_6359
Uusi hieno Lifefactoryn juomapullo. Ostin lähinnä ulkonäön ja veden raikkaamman maun vuoksi, en siksi että pelkäisin muovipulloja.





3 kommenttia:

  1. Hei, onko sulla tullut mieleen että erityisherkkyyden käsitteen löytäminen voi auttaa ihmistä tuntemaan itseään paremmin? Tulemaan itsensä kanssa paremmin toimeen? Olet selvästi sinut piirteidesi kanssa eikä käsitteen löytäminen ole aiheuttanut sen suurempaa ahaa-elämystä, läheskään kaikki eivät ole kokeneet niin. Sehän on pelkästään positiivinen asia, että sinulle tämä käsite ei kerro mitään uutta itsestäsi vaan pidät itseäsi täysin normaalina ja tavallisena. Se tarkoittaa että tunnet itsesi ja tiedät tarpeesi. Se kai on kaikenlaisten määritelmien lähtökohtainen idea, auttaa yksilöä tuntemaan itsensä ja voimaan hyvin.

    Jos minä olisin tajunnut että tämä herkkyyteni on ihan oikea biologinen ilmentymä, olisin voinut välttää sairastumiseni neurologiseen sairauteen. Herkän ihmisen on äärimmäisen tärkeää välttää liiallista stressiä ja neurologista kuormaa, sillä se voi sairastuttaa vakavasti.

    Suosittelen lukemaan aiheesta enemmän, erityisherkistä on myös tehty tutkimuksia.

    VastaaPoista
  2. Niin... Erityisherkkyyshän on luonteenpiirre. ;) Eikä se toki tarkoita, että ihminen olisi jotenkin erityinen ja haluaisi nostaa itsensä jollekin jalustalle. (HSP harvemmin haluaa.) Se tarkoittaa, että erinäisiin asioihin reagoi herkemmin, kuin ns. normaali ihminen. Esim. Melu/valot yms. ärsykkeet saavat HSP:n väsymään ja ärtymään huomattavasti nopeammin. Ja toisekseen kaikki HSP:t eivät suinkaan ole introverttejä. Yhdestä asiasta olen kanssasi samaa mieltä. Nimittäin siitä, että on hyvin ärsyttävää, kun ihmiset perustelevat tekojaan vetoamalla erityisherkkyyteen/mihin tahansa luonteen piirteeseen/sairauteen.

    VastaaPoista
  3. Ehkä ongelmani on tosiaan se, etten osaa samaistua tilanteeseen jossa joku todella tuntee herkkyyden haittaavan elämäänsä ja olevansa yksin asian kanssa. Ja varmaan lähipiirikin vaikuttaa kokemukseen omasta itsestä, kaipa nuokin tuntemukset korostuu jos porukoi hyvin erilaisten, ja vieläpä ymmärtämättömien ihmisten kanssa?

    Pitää tutustua enemmän tieteellisiin tutkimuksiin aiheesta. Mutta kyllä mua vähän epäilyttää, ettäkö oikeasti kaikilla erityisherkiksi itsensä luokittelevilla olisi jotain "oikeaa" erityisherkkyyttä. Saati että heillä olisi jotain fysiologista eroa (jonka voisi "diagnosoida" itse netissä kyselylomakkeella...) muuhun väestöön nähden. Tämä lienee myös sellainen asia, jossa placeboilmiö (tai nosebo...) voimistaa todella herkästi sitä koettua herkkyyttä :P Sen nimittäin olen huomannut, että hirveän harva ihminen pystyy myöntämään itselleen, miten paljon mieli loppuunsa voi vaikuttaa oloon ja tehdä tepposiaan. Tarkoitan lähinnä sitä, että joku voi lukea Hesarin jutun erityisherkkyydestä ja ajatella, että "no kyllähän mäkin oon vähän tommonen!" ja kohta sitä herkistyy jo ihan uusillekin asioille kun "tietää" olevansa HSP :D

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?