torstai 26. maaliskuuta 2015

Got some ink

Eilissä päivänä hartiaani ilmestyivät tämmöiset käpälänjäljet:

IMG_6565

Kyseinen sudentassukuva on ollut tatuointihaaveena minulla jo useamman vuoden, ainoastaan haaveet kuvan sijainnista ja koosta ovat muuttuneet aika-ajoin. Tatuointi on teetetty siis suoraan mallista Tino's tattoolla. Päädyin loppujen lopuksi ottamaan käpälät hartiaan/lapaan, koska siinä iho tuskin kauheasti venyy ja paukkuu iän myötä, ja kuvan kokoakin sai suuremmaksi kuin mitä se olisi vaikka jossain kyynärvarressa ollut.

Kaikki jotka yhtään pidempään ovat juttujani seurailleet tietävät, että susi on minulle jonkin sortin toteemieläin. Tietysti olen kiinnostunut sudesta suurpetona ja osana Suomen luontoa ja ekosysteemejä, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei myös suteen liitetty mystiikka ja symboliikka kiehtoisi minua valtavasti. Susi symboloi minulle paitsi kliseisesti vapautta ja voimaa, myös tietynlaista eläimellisyyttä ja "erämaan kutsua".


IMG_6553

Entäs se kipu? Se oli aika pitkälti juuri sellaista kuin odotinkin, jotain epiloinnin ja pienten sähköiskujen väliltä. Täysin siedettävää ensimmäisen tunnin ajan, se säärten epilointi tuntuu esimerkiksi tsiljoona kertaa pahemmalta! Tunnin neulaamisen jälkeen lapaa alkoi kuitenkin jonkin verran pakottaa, minua rupesi palelemaan ja lihakset alkoivat nykiä. Kauhean kauaa pidempään en olisi ehkä jaksanut, mutta onneksi ei tarvinnutkaan!

Nyt koitan ahkerasti rasvailla uutta kuvaa ja varjella sitä hankaumilta ja muilta vammoilta. Tapani mukaan olen tietysti kuluttanut hyvät tovit keskustelufoorumeilla lukemassa kauhujuttuja allergisista reaktioista, tulehtuneista tatuoinneista ja satojen eurojen arvoisista kuvista joista ovat lähteneet värit lähes kokonaan vielä kolmannenkin värinlisäyskerran jälkeen...

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Karvanvaihto

Auringon lisäksi yksi kevään merkki on se, kun kissoista lähtee niin paljon karvaa että siitä saisi rakennettua kolmannen kissan.

IMG_6487


IMG_6482


IMG_6492

Emäntäkin käy läpi pientä keväistä karvanvaihdosta, jouduin nimittäin männäviikolla bleiseriostoksille. Tai jouduin ja jouduin, halusin saada jotain virttyneitä trikoopaitoja ja neuletakkeja siistimpää päällepantavaa tänä viikonloppuna pidettyyn Suomen ateroskleroosiyhdistyksen vuosikokoukseen. En kuulu yhdistykseen enkä lähettänyt tapaamiseen omaa abstractia, mutta kuuntelin muiden esityksiä ja halusin vähän näyttää naamaani oikeiden alan tutkijoiden parissa.

Vihaan sellaisten vaatteiden ostamista, joiden pitäisi oikeasti istua hyvin (=kauluspaidat, takit, farkut). Lisäksi karsastan liian "virallisen" näköisiä vaatteita itseni päällä koska pelkään muiden ajattelevan, että mikähän tuokin nyt luulee olevansa... Niinpä päädyin lopulta tuskastuneena ostamaan harmaan Espritin trikoobleiserin, jossa on vähän liian pitkät hihat.

IMG_6472

Ja kyllä, koko on vähän outo (lue: väärä) muutenkin, hartioissa ja hihoissa on tilaa vaikka millä mitalla, mutta yläosa ja helma jäävät kovin levälleen takin ollessa kiinni. Mutta parempi tämäkin kuin ei mitään, ja eipähän näytä turhan "viralliselta" tuommoinen venyvä pehmeä trikoohöttömöttökangas. Muodonmuutosta on tulossa ensi viikolla myös hiuksille. Edellisestä parturikerrasta (kyllä, meille maalaisille ne on partureita eikä mitään kampaamoja) on aikaa kaksi vuotta, ja nyt aletaan olla siinä tilanteessa ettei tukka ole nähnyt selvää päivää kuukausiin. Varmaan saadaan leikata toistakymmentä senttiä jotta pääsee pahimmasta hampusta eroon.

Ja koska gradu on edelleen kesken, apurahahommat jatkuvat ja arki pyörii samaan tapaan kuin ennenkin, hypätään suosiolla ruokakuulumisiin. Ruoka onkin varmaan kissojen lisäksi ainoa asia, jota jaksaa kuvata. Lauantaina kokkailin ensimmäistä kertaa kokonaisen uunibroilerin kotona. Kyseessä ei ollut mikä tahansa broileri, vaan kotimainen L'uomu Nokan luomubroileri. Lienen monesti kertonut, etten ole mikään suurin luomun kannattaja (en systemaattisesti vastusta torjunta-aineita ja muuntogeenisiä organismeja), mutta joissain eläinasioissa se on tavanomaista tuotantoa pienempi paha. Elina Lappalaista lainatakseni, luomu on ainoa järjestelmä, jolla taataan tuotantoeläimille lain minimiä paremmat olosuhteet. Se ei ole mikään omatunnon pesuaine, mutta yksi askel parempaan suuntaan, myönnettäköön.

Kokonaiset luomubroilerit myydään pakasteena, omani löysin ihan perus Prismasta. Ilokseni huomasin, että Kuopion prismassa oli myös tuoreita luomubroilerin koipi- ja rintapaloja. Pitänee testata niitäkin joku kerta. Täytin linnun keitetyllä ohralla ja herkkusienillä, ja kaadoin ennen uuniin laittoa sen päälle viskistä, soijakastikkeesta ja öljystä tehdyn mausteliemen. Tipu sai muhia 175 asteessa puolitoista tuntia, ja sitten päästiin maistamaan.

IMG_6495

Miltä maistui? Hyvältä. Ei hävinnyt maussa ja mehevyydessä mielestäni yhtään lihatiskin valmiille grillibroilereille, muttei myöskään ollut sen ihmeellisempää. Joidenkin mielestähän luomubroilerin liha on "vivahteikkaampaa" ja muuta diipadaapaa, mutta itse en havainnut eroa. Koko oli melko sama kuin tavanomaisesti tuotetulla linnulla, eli kertaistumalta vedettiin napaamme koko kana :D En käsitä, miten joku saa broilerin riittämään kokonaiselle perheelle. Meillä se menee kahteen pekkaan yhdellä syöntikerralla! Toki jogurtin/kermaviilin lisäksi meillä harvemmin on mitään muuta lisuketta mukana. Mutta summa summarun, ostan toistekin. Kallistaha huviahan tämä on, sillä siinä missä tavanomaisesti tuotettu broileri maksaa 5-6€, luomuversio maksaa 12-14€. Mutta sikäli kun yrittän pitää lihansyöntiä harvinaisempana herkuttelujuttuna, olen kyllä valmis maksamaan tuon hinnan. Ei sitä kokonaista broikkua tule muutenkaan ostettua kuin 1-3 kertaa vuodessa, joten siihen tuskin talous kaatuu jos siitä maksaa tuolloin puolet enemmän?

Sunnuntaina oli sitten pannaribrunssin vuoro. Jäätävä kasa amerikkalaisia pannukakkuja piti nälän poissa helposti koko päivän. Nyt ei tee ehkä taas hetkeen mieli :D

IMG_6507

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!