tiistai 8. syyskuuta 2015

Karhunpolku: Ruunaa-Änäkäinen

Vajaa pari viikkoa sitten heitimme miehen kanssa vajaan 40 kilometrin lenkin Lieksassa, Karhunpolulla. Karhunpolku on Pohjois-Karjalassa sijaitseva, itärajalla kulkeva 133 kilometrin mittainen vaellusreitti, jonka maisemat vaihtelevat suosta metsiin ja harjuihin. Meillä oli aikaa vain kaksi päivää, joten kävelimme reitistä tosiaan vain lyhyen pätkän, Ruunaan retkeilykeskuksesta Änäkäiselle.

IMG_7787


IMG_7788


IMG_7792

Lähdimme liikenteeseen lauantaina puoliltapäivin. Vaan eipä ehditty kovin kauaa taivaltaa, kun onnistuimme jo eksymään. Tai no, kyseessä ei ollut varsinaisesti eksyminen, mutta maastossa olevat polut ja merkinnät eivät käyneet yhtään yksiin kartan kanssa. Alueella risteili myös muita reittejä ja pelkona oli, että päätyisimme pahimmillaan kävelemään väärään suuntaan. Aikamme siinä haahuiltiin, kunnes päätimme kävellä osan matkasta varmuuden vuoksi tietä pitkin.


IMG_7798


IMG_7799


IMG_7800

Ruunaan matkailussa pidimme ensimmäisen tauon. Ari osti itselleen munkkikahvit, minä tyydyin eväspähkinöihin ja suklaaseen. Ruunaan alueelta pois selvittyämme kartta ja reitti alkoivat selkiytyä, sillä metsässä ei risteillyt enää "kilpailevia reittejä". En kyllä silti voi suositella käyttämäämme Pohjois-Karjalan vaellusreittioppaan karttaa, sillä esimerkiksi varmaan puolet matkalla vastaan tulleista metsäautoteistä oli sellaisia joita ei kartassa näkynyt. Hirveän vaikeaa yrittää pysyä kartalla, kun ei ole kunnollisia maamerkkejä joiden avulla paikantaa itsensä paperilta!

IMG_7805


IMG_7807

Viiden hujakoilla saavuimme suunnitellulle lounaspaikalle, Niskavaaran laavulle. Kävellessä nälkää ei oikein ehdi tuntemaan, mutta kyllä se ruoka jo tuossa vaiheessa maistui!

IMG_7814


IMG_7812


IMG_7817
Perus pussipastaa päivälliseksi.

Ruoan jälkeen keitimme vielä kahvit. Kahvi oli pannukahviksi aika hyvää, ja erityisesti minua ilahdutti maitojauheesta tehdyn maidon "aitous": eron kyllä huomaa jos hörppää jauhemaitoa paljaaltaan, mutta kahvin valkaisuaineena se menee ainakin minulle läpi kuin väärä raha!

IMG_7822


IMG_7823


IMG_7825


IMG_7826

Noin tunnin mittaisen ruokatauon jälkeen alkoi raskain osuus. Matkaa yöpaikkaan oli kymmenen kilometriä, ja heti ensimetreillä alkoi sataa vettä. Kastuimme läpimäriksi, alkoi tulla pimeä ja maasto muuttui hankalaksi. Harjujen päälle oli kaatunut kesän myrskyjen seurauksena puita, joiden yli oli hankala kiivetä rinkka selässä parinkymmenen kilometrin kävelyn jälkeen. Pahimmillaan jouduimme kiertämään tuulenkaatoja harjun märässä rinteessä rypien.

Saavuimme yöpaikkaamme Piilosen laavulle yhdenksän jälkeen ilalla. Oli jo melko pimeää, mutta näimme nippa nappa pystyttää oman kangaslaavumme yöpymistä varten. Ennen nukkumaanmenoa teimme vielä nuotion ja lämmittelimme hetken sen edustalla, minä yritin huonolla menstyksellä kuivatella sateessa kastunutta makuualustaani. Jalat olivat molemmilla kipeät ja rakoilla, märkien sukkien aiheuttamasta hankauksesta johtuen. Ja 25 kilometrin päivämatka oli ehkä muutenkin vähän liikaa...

IMG_7838

Yö meni viileissä merkeissä. Kastunut ja ohut makuualustani ei pitänyt maasta hohkavaa kylmyytä kovin hyvin loitolla kaikkein pimeimpinä ja viileimpinä sydänyön tunteina, mutta aamuyöstä alkoi tulla jo suheellisen lämmin. Heräsimme ennen kahdeksaa aamu-usvaan ja kömmimme aamupalalle.


IMG_7849


IMG_7850
Haltin kangaslaavu. Yksi puukeppi sanoi sopimuksensa irti.


Aamupalaksi paistoin motivaatiopannareita. Olin sekoittanut kotona valmiiksi amerikkalaisten pannukakkujen jauhoseoksen, joten nyt ei tarvinnut muuta kuin lisätä neste ja muna, ja paistella menemään. Pannarit kohottivat mielialaa mukavasti viileän ja vähän huonosti nukutun yön jälkeen.

IMG_7843


IMG_7848

Minä olin pakannut rinkkaani mukaan myös Fivefingersit, ja se oli ehdottomasti oikea päätös. Märkien vaelluskenkien survominen kipeisiin rakkojakoihin ei nimittäin aamulla kauheasti houkutellut! Vaelluskengät saivat siis mennä rinkkaan, ja menopeleiksi vaihtuivat varvastossut:

IMG_7883

Vaeltamisen ja retkeilyn yhteydessä meuhataan aina hyvien vaelluskenkien tärkeydestä, ja osittain siksi en nytkään uskaltanut läteä kahden päivän reissuun fivefingersseissä. Päivämatkoja olen niissä kuitenkin kulkenut ihan vaivatta, ja nytkin ne ohuista pohjistaan huolimatta tuntuivat paljon vaelluskenkää paremmilta kipeissä jaloissa. Ehkä pitäisi joku kerta uskaltautua reissuun kokonaan paljasjalkakengissä, ja jättää ne herkästi hiertävät vaelluskengät kotiin?

IMG_7853


IMG_7883
Kofeiinisuklaan voimin taivallettiin.


Pakkasimme kamamme ja olimme aamuyhdeksän jälkeen jälleen liikkeellä. Tuulenkaatoharjut olivat onneksi ohi, mutta matka (~13km) tuntui silti pitkältä. Asiaa ei auttanut myöskään se paska kartta, josta ei saanut yhään selvää kuinka pitkällä ollaan menossa.

IMG_7855


IMG_7857


IMG_7860


IMG_7868


IMG_7869


IMG_7882


IMG_7886


IMG_7885


IMG_7874

Lopulta saavuimme Änäkäisen parkkipaikalle. Olo oli väsynyt mutta tyytyväinen, selvittiinpäs!


Ensi viikolla olisikin vastassa astetta suurempi koitos, nimittäin Oulangan Karhunkierros. No, ei sekään sentään kokonaan, mutta mahdollisesti 50-60 kilometrin pätkä. Se tulee todennäköisesti olemaan tätä Karhunpolkua paljon haastavampi reissu, sillä reitti sisältää ilmeisesti aika hapokkaita nousuja tuntureille. Mutta maisemien pitäisi myös olla sen mukaiset! Tämä Lieksan Karhunpolku oli hyvin perinteistä Itä-Suomalaista pöpelikköä, toki harjuilla on ihan kiva kävellä ja niiltäkin on välillä ihan kivoja näköaloja, mutta muuten se on pelkkää petäjää petäjän perään.