maanantai 5. lokakuuta 2015

New Ink

Heippa!

Syksy on lähtenyt käyntiin kiireisesti. Olen järjestellyt jatko-opintoasioita ja (vaihtelevalla menestyksellä...) koittanut opiskella vielä viimeisiä nykyisestä tutkinnosta puuttuvia kursseja. Nyt kun gradukin on takana päin, minun ja tutkintotodistuksen välissä ei ole periaatteessa muuta kuin kirjatenttejä. Harmi vaan että vihaan kirjatenttejä, ja tekisin mieluummin vaikka toisen gradun kuin lukisin  jotain Limnologya. Ihan tosissani.

Ja koska elämässäni ei ole juuri mitään muuta älykästä sisältöä kuin opiskelu, hypätään suoraan otsikon aiheeseen. Ostin nimittäin viikonloppuna tämmösen:

IMG_8236

Siis uuden tatuoinnin! Olin perjantaina Kuopio tattoo expo -tapahtumassa, ja siellä kierrellessäni päädyin extempore varaamaan ajan helsinkiläiseltä Hannelta. Tai noh, olinhan minä jo ennen tapahtumaa laskeskellut, etten periaatteessa kuole nälkään jos sijoitan parisataa euroa tatuointitaiteeseen...  Halusin kolme punaista ruusua kyynärpään yläpuolelle, ikään kuin tilanjakajaksi; tilaa jää vielä hauiksen ja olkapään väliin joskus tulevalle susihukalle, ja myös koko kyynärvarsi jää vapaaksi. Varovainen haaveni on saada tuosta vielä joskus kokonainen hiha aikaiseksi. Ideoita ainakin riittää!

IMG_8252

Olkavarren tatuoiminen tuntui melko erilaiselta kuin lavan (jonne siis otin edellisen kuvani). Selässä ei tunnetusti ole kovin hyvä tuntoaisti, ja siellä neulaaminen tuntui paikoitellen jopa miellyttävältä rapsutukselta. Tämän ruusukuvan tekeminen sen sijaan tuntui ihan puhtaasti epämiellyttävältä koko kolmituntisen urakan ajan, ja loppuajasta kiristelin jo vähän hampaitani. Mutta edelleenkään kyseessä ei ollut mikään sietämätön kipu, ja selvisin ihan kunnialla.

IMG_8257


Lopuksi pitää vielä kehaista, että olen saanut pidettyä kasvin elossa jo kolme viikkoa! Äidiltä saatu muratti suorastaan kukoistaa:


IMG_8259

Kätevänä ihmisenä tekaisin myös joku viikko sitten unisiepparin. Siitä ei tullut niin kaunis ja kukoistava...

IMG_8278

Mutta näkyypähän oma kädenjälki, eipähän kukaan erehdy luulemaan jotta on torilta ostettu!

2 kommenttia:

  1. Heh, hassua! Mun tatskaa tehtiin vajaat neljä tuntia ja se oli mun mielestä hyvin kivutonta hommaa. Inkun assarikin katteli mua siinä kolmen tunnin kohdalla tiiviisti ja kyseli, että onko se oikeesti noin kivutonta kun ilmekään ei värähdä ja kyllä se vaan oli. :D Suurimman osan ajasta olin ajatuksissani, pällistelin ympärilleni ja keskustelin Inkun ja muiden kanssa, enkä edes ajatellut sitä että siinä ihoa kaiverretaan, koska mitään kipua ei ollut mikä olisi ajatukset siinä aiheessa pitänyt. Tosin mulla on myös toi jalkapöytä tatuoitu ja se on kuulemma pahimpia paikkoja, ja selvisin siitäkin. Ei se hauskaa ollut, mutta toisen jalkapöydän tatuoin kyllä kanssa. Ehkä mulla on korkeampi kipukynnys ja ehkä mä myös vähän tykkään siitä tunteesta kun neula on iholla.. :') Nam!

    VastaaPoista
  2. Toi on kyllä hassua miten erilaiset kipuaistit ihmisillä on. Mulla ei kyllä päässyt missään vaiheessa unohtumaan että mitä oltiin tekemässä! Kerkesinpä siinä ajatella sitäkin, että en tule koskaan ikinä milloinkaan ottamaan yhtään tatuointia jalkaan tai kylkiin, sillä se sattuisi varmaan ihan liikaa. Mutta aika kultaa muistot, nyt ei taas tunnu enää yhtään mahdottomalta nuo kivuliaiksi pelotellut paikat :D

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?