lauantai 15. lokakuuta 2016

Herajärven kierros

Hellou. Nyt vihdoin viimein tulee tätä Herajärven kierroksen päivitystä, josta aikaisemmin vähän mainitsin. Olin tässä taas vaihteeksi pari viikkoa kipeänä, ja itse asiassa olin vähän kipeänä myös silloin pari kuukautta sitten, kun tuota Herajärveä valloitettiin. Pikkuisen alkaa tympiä tämä jatkuva flunssassa oleminen. Aiemmin en sairastanut juuri koskaan, mutta tänä vuonna on tullut sairastettua jo neljä kertaa! Oma veikkaukseni on, että nyt nuo liikkeellä olevat viruskannat ovat muuttuneet jo sen verran paljon, ettei immuunipuolustus enää tunnista niitä. Tai sitten olen vain tulossa vanhaksi ja raihnaiseksi.

Niin tai näin, kävimme siis miehen kanssa elokuun viimeisenä viikonloppuna Kolilla, Lieksassa kiertämässä varmasti Itä-Suomen tunnetuimman vellusreitin: Herajärven kierroksen. Alkuperäisen lenkin pituus on n.35 kilometriä (vähän riippuen siitä miten paljon poikkeaa polulta katsomaan nähtävyyksiä), mutta siihen on lisätty myöhemmin vielä 30 km pitkä laajennusosa. Meillä oli vajaa kolme päivää aikaa, ja tarkoitus oli kiertää ainakin se originaali lenkki. Mutta kuten mainitsin, sairastuin flunssaan samalla viikolla kun reissu oli, ja vielä lähtiessäkin oli ehkä vähän puolikuntoinen olo...

IMG_9442


Lähdimme liikkeelle Sokos Hotel Kolilta - tietysti siksi että saisimme myös lopettaa lenkin sinne ja painella kylpylään liottelemaan kipeitä jalkoja. Ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää 19 km päässä Kiviniemessä, ja koska oltiin aikaisin liikenteessä, ajattelimme tietysti että ei tässä ainakaan kiire ole. Herajärven länsipuolta sanotaan usein hirveän raskaaksi ja mäkiseksi, joten odotukset olivat korkealla. Ryläyksen vaaralle nousu ei kuitenkaan ollut yhtään niin paha mitä netin kauhujutuista saattoi päätellä, ja ehdin jo naureskella että "Pohjanmaalaiset käyny täällä vissiin kauhistumassa kun ei ookkaan tasasta peltoa joka puolella". Mutta Ryläyksen kodalla pidetyn lounastauon jälkeen se tuska vasta alkoikin.

IMG_9445


IMG_9447

IMG_9463

Meillä oli mukana 1:50 000 kartta, joka ei ole mikään optimaalinen jos haluaa oikeasti tunnistaa jotain maamerkkejä ja mittailla etäisyyksiä. Odottelimme koko ajan, että milloin seuraava taukopaikka/vesipiste tulee, mutta sitä ei vaan näkynyt. Nousua ja laskua oli peräjälkeen, ei mitään hirveänkamalaa, mutta raskasta kyllä kun ei "saanut" pidettyä taukoja ja koko ajan oli sellainen odottava tunne. Ja se flunssa painoi vähän päälle.

Jalkoihin alkoi sattua ja oli kulunut jo tunteja ensimmäisestä tauosta, kun se saamarin Sammakkovaaran vesipiste viimein löytyi. Ja arvatkaa millainen se oli? EPÄKUNNOSSA OLEVA KAIVO. Ja ainakin puolen kilometrin piston päässä alkuperäiseltä polulta!  Tässä vaiheessa alkoi viimeistään huumorintaju loppua. Loppumatka kului suunnattomassa vitutuksessa ja uupumuksessa, välillä voimat loppuivat ja oli pakko huilata hetki mättäällä tai kalliolla. Jos olisimme tienneet ettei koko matkalla ole taukopaikkoja, olisi voinut "hyvällä omallatunnolla" pitää kunnon tauon jossain puun alla, mutta nyt tuo koko 19 kilometriä oli yhtä tervassa tarpomista, odottamista ja oman itsen etsimistä kartalta. Aurinko alkoi laskea, ja viimeiset kilometrit päässä soi repeatilla Päivänsäde ja menninkäinen.

IMG_9471


n. 10 tunnin kidutuksen jälkeen pääsimme viimein Kiviniemeen. Tässä vaiheessa oli aika selvää, että eteläpään lenkille ei muuten olla lähdössä, vaan tyydytään siihen 35 kilometriin. Kiviniemestä löytyi tuplalaavu ja muutama muu retkeilijä, mutta me päädyimme pystyttämään oman kangaslaavun syrjempään, koska olo ei varsinaisesti ollut mikään sosiaalinen: sain pidätellä itseäni ja hermojani aika tavalla jo pelkästään makkaranpaiston ajan, kun jonkun penskat työnsivät nuotioon jotain heiniä ja horsmaa. Hyvä puoli Kiviniemessä oli kuitenkin retkeilijöiden käyttöön tarkoitettu sauna. Tuntui muuten aika mahtavalta kipeille lihaksille! Eikä untakaan tarvinnut paljoa odotella.

IMG_9476


IMG_9473

IMG_9475



IMG_9474

IMG_9479

Liekö saunan ansiota, aamulla olo oli yllättävän hyvä. Koska päätimme ettei eteläiselle lisälenkille lähdetä, seuraavat kaksi päivää olisivat kilometrien puolesta todella helppoja. Keittelimme kaikessa rauhassa aamupuurot ja kuivattelimme laavun, ja sitten matka jatkui kohti Ylä-Murhia. Koska Kiviniemen jälkeen kulku jatkui Kolin kansallispuiston alueella, polku oli huomattavasti parempikuntoinen kuin edellisenä päivänä. Nyt se vaeltaminen alkoi tuntua jo ihan kivalta, ja oli tavallaan sääli kun "joutui" leiriytymään jo n.7 kilometrin jälkeen (myöhemmin ei olisi enää taas ollut leiriytymispaikkoja). Oman laavun sijaan päätimme yöpyä Ylä-Murhin avoimessa aitassa, sillä keli alkoi huonontua uhkaavasti. Tuuli yltyi ja aittaan saapui vielä pari muuta retkiporukkaa. Kyseessä oli se sama elokuinen yö, jona uutisoitiin paljon kaatuneita puita ja sähkökatkoja. Murhin puut onneksi pysyivät pystyssä.

IMG_9495

IMG_9513



IMG_9512
Perinteeksi muodostuneet retkipannarit.

IMG_9506

Viimeinen retkiaamu oli onneksi suht sateeton, ja edessä oli vain 10 kilometrin hilpaisu Kolille. Kyseessä oli todellakin "hilpaisu", sillä kuten arvata saattaa, Ukko-Kolilla on paljon retkeilijöitä ja sen läheisyydessä olevat polut ovat tallautuneet todella tasaisiksi ja helppokulkuisiksi. Maisemat olivat sitä perinteistä Kolia; vanhaa metsää, perinneniittyjä, ja tietysi korkeat huiput. Matka taittui nopsaan ja päästiin hotellillekin jo kahden aikaan. Oli sunnuntai ja hotellissa ilmeisesti tilaa, joten iloiseksi yllätykseksi huonettamme oli upgradettu vähän paremmaksi (tosin myönnetään, että miehen sukulainen on ketjussa töissä...), ja kylpyläliputkin olivat tarjouksessa. Jos ikinä olette Kolilla ja tykkäätte rentoutumisesta, käykää Relax spassa. Tuollaisia paikkoja ei Suomessa ole montaa!

IMG_9443

IMG_9468


IMG_9525


IMG_9532


Että semmoinen reissu se. Kohta alkaa olla nämä Itä-Suomen vaellusreitit aika hyvin koluttu, pitänee tosissaan alkaa siirtymään sinne Lapin suunnalle. Harmillisesti tällaisia Herajärven kaltaisia rengasreittejä ei ole kovin paljoa, ja on aina oma vaivansa jos joutuu jättämään auton johonkin ja ajelemaan taksilla. Saa nähdä mitä sitä ensi syksyksi keksii.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?