lauantai 26. marraskuuta 2016

Aurinkoinen päivä Auschwitzissa

Pistäydyimme muutama viikko sitten viikonloppulomalla Krakovassa, ja luonnollisesti myös Auschwitzin keskitysleirillä tuli käytyä.

Olin tosiaan varannut etukäteen netistä opastetun kierroksen Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirikompleksiin. Taksi haki meidät aamulla hotellilta Krakovasta, ja matka Auschwitziin kesti reilu puoli tuntia. Olin jotenkin ajatellut, että keskitysleiri olisi syrjässä, mutta sehän on itseasiassa ihan asutuksen liepeillä, Oświęcimin kaupungissa. Minä olen maailman huonoin historiassa (En pysty muistamaan vuosilukuja enkä ihmisten nimiä, Suomen itsenäistymisvuosikin on minulta jo saavutus. Tästä johtuen historiankokeiden arvosanat olivat aina huonoja ja motivaatio opiskeluun nollassa), joten en edes yritä kirjoittaa tähän mitään hienoa yleistiivistelmää II-maailmansodan historiasta ja keskitysleirien kauheuksista. Kaikilla on varmaan aiheesta jonkinlainen käsitys, ja jos ei ole, Wikipedia kertoo. Hypätään siis suoraan itse Auschwitzin maisemiin ja oppaamme kertomiin nippelitietoihin.

IMG_9594

Auschwitziin saapuessamme oli aurinkoinen, hieman sumuinen syysaamu. Ruska-aika parhaimmillaan. Vaikka (tai ehkä juuri siksi?) kyseessä on keskitysleiri jossa on tapettu ja kidutettu kymmeniä tuhansia ihmisiä, paikassa oli tiettyä makaaberia kauneutta. Leirin alueella sai kuvata vapaasti, kahta paikkaa lukuunottamatta.


IMG_9598


IMG_9601

Kierrokselle osallistui samassa ryhmässä kymmenkunta ihmistä, ja meille jaettiin kuulokkeet jotta voisimme kuulla oppaan puheen vaikka kulkisimme vähän kauempanakin. Auschwitz näytti pitkälti samalta kuin kuvissa ja elokuvissa: aluetta ympäröi tappava sähköaita, ja punatiiliset parakit seisovat järjestelmällisesti vieri vieressä. Alue oli yllättävän kompakti, jopa pieni. Ainakin kun vertaa Birkenauhun, josta lisää tuonnempana...

IMG_9599


IMG_2652

En tiedä ovatko kaikki Auscwitzin parakit avoinna yleisölle, mutta me kiersimme oppaan mukana ainakin keskeisimmät. Parakkeihin on asetettu näytille erilaista materiaalia keskitysleirin toiminta-ajoilta, näytillä oli mm. valokuvia, tyhjiä Zyklon-B tölkkejä, vankien henkilökohtaista omaisuutta, ja jopa heidän irti leikattuja hiuksiaan. Valtavan kasan ihmisten hiuksia sisältävä huone oli toinen paikoista, joissa ei saanut valokuvata.

IMG_2641


IMG_2643


IMG_9602


IMG_9605
Keskitysleirillä kuolleiden ihmisten tuhkaa



IMG_9604


IMG_9617


IMG_9616


IMG_9614


IMG_9613


IMG_9623

Toinen paikka jossa valokuvaus oli kielletty, oli parakin numero 11 vankityrmä. Parakki 11 oli käytännössä vankila keskitysleirin sisällä, ja sinne passitettiin ihmisiä kidutettavaksi ja koekaniineiksi kaikenlaisesta niskuroinnista. Kyseisessä parakissa Rudolf Höss kokeili esimerkiksi ensimmäisen kerran ihmisten tappamista Zyklon-B kaasulla. Huonoin tuloksin, sillä kaikki koehenkilöt eivät kuolleetkaan tähän ensimmäiseen kokeelliseen annostukseen. No, harjoitus teki valitettavasti mestarin tässäkin asiassa...

Kuuluisin parakki yhdentoista tyrmässä surmansa saanut on varmastikin pyhimykseksi julistettu Maximillan Kolbe. Käytännössä tyrmissä näännytettiin ihmisiä kuoliaaksi, ja henkilö ei kahdessa viikossa ollut vielä menettänyt henkeään, hänet surmattiin muulla tavalla. Ihmisiä esimerkiksi ammuttiin parakin pihalla olevaa teloitusseinää vasten:

IMG_9625
Teloitusseinä, kuten moni muukin paikka Auschwitzissa, on entisöity.

IMG_9629

Parakeissa kiertelyn jälkeen opas vei meidän leirin laidalla sijaitsevan kaasukammion ja krematorion luo. Ne ovat Auschwitzissa varsin pienet, sillä varsinainen massamurhaaminen tapahtui parin kilometrin päähän myöhemmin perustetulla Birkenaun leirillä.

IMG_9635
Kaasukammio

IMG_9636
Krematorion uunit.

Erikoista on, että keskitysleitiä johtaneen Rudolf Hössin koti oli vain kivenheiton päässä krematoriosta. Hössin lapset leikkivät pihalla ja elivät normaalia elämää, ja muutaman kymmenen metrin päässä ihmisiä kaasutettiin ja poltettiin savuna ilmaan. Vartijoilla oli tapana huudattaa pihalla autoja/moottoripyöriä (en muista kumpia), jotta ne peittäisivät alleen kaasukammiosta kuuluvan kirkunan.

IMG_9630

Auschwitzin jälkeen suuntasimme taksilla Birkenauhun, ja kuten alussa vihjaisin, alue on Auschwitziin verrattuna todella suuri. Valtava nurmikenttä, jota halkoo surullisenkuuluisa rautatie. Rautatien ympärillä, sähköaitojen takana on satojen parakkien jäänteitä. Siinä missä Auschwitz oli vankileiri, Birkenau oli ihan rehellinen tuhoamisleiri. Suurin osa Birkenauhun junalla saapuvista vangeista ohjattiin suoraan leirin toisella laidalla sijaitsevaan kaasukammioon, pieni osa pääsi asumaan parakkeihin ja tapettiin työllä (tai kaasulla, kun työnteko ei enää ottanut sujuakseen).

IMG_9644
Birkenaun kuuluisa pääportti.

IMG_9640


IMG_9642
Juutalaisia rukoilemassa Birkenaun raiteilla.


IMG_9647

Olot Birkenaussa olivat vieläkin ankeammat kuin Auscwitzissa, ja Auschwitz oli Birkenaun vankien näkökulmasta viiden tähden hotelli. Birkenaussa oli kahdenlaisia parakkeja, puisia ja Auschwitzista tuttuja punatiilisiä. Puisista parakeista suurin osa on nykyään purettu, niitä käytettiin nimittäin sodan jälkeen uudelleenrakennusmateriaalina -  ehkä tälläkin hetkellä joku asuu talossa, jonka runkopuut ovat keskitysleiriltä? Yhdessä Birkenaun parakissa asui yli 700 vankia, ja olot olivat askeettiset. Puola on neljän vuodenajan maa, ja pieni kamina keskellä suurta parakkia ei riittänyt talvella pitämään rakennusta lämpimänä. Niinpä parakit olivat pimeitä, talvipakkasilla tappavan kylmiä, ja toisaalta kesällä niissä pystyi hädin tuskin hengittämään. En älynnyt ottaa kuvia Birkenaun parakeista, mutta jos olette joskus yöpyneet autiotuvassa, pedit olivat samantyyppiset: päälekkäisiä lautalavereita. Asukkailla oli usein aliravitsemuksesta ja taudeista johtuvaa ripulia, ja heikkokuntoisimmat nukkuivat alimpina maan tasolla, saaden niskaansa ylempänä nukkuvien ruumiineritteet. Ihmisiä kuoli paljon.


IMG_9646

Koska Birkenau oli tuhoamisleiri, siellä sijaitsi suuri maanalainen kaasukammio ja krematorio. Krematoriolla työskentelevät olivat itsekin vankeja, ja heidän asuintilansa olivat krematorion yläkerrassa. Natsit ehtivät räjäyttää Birkenaun tuhoamisyksikön, mutta yhdessä Auschwitzin parakeista oli nähtävillä pienoismalli siitä, miltä Birkenaun kaasukammio on näyttänyt:

IMG_9611

Ja tältä se näyttää nykykään:

IMG_9658

Krematorion raunioiden vieressä, rautatien päässä on myöhemmin rakennettu muistomerkki holokaustin uhreille. 

IMG_9650



Muistomerkki käsittää metallilaattoja, joissa lukee sama teksti useilla eri kielillä. En muista monella ja suomea en ainakaan löytänyt, mutta tässä englanninkielinen kyltti:


IMG_2661

Mitkä fiilikset? Jaa-a. Auschwitz - Birkenaun, ja tietysti kaikkien muidenkin keskitysleirien tapahtumat ovat niin suuren mittaluokan rikoksia ihmisyyttä vastaan, että minun aivoni eivät oikein pysty niitä käsittämään. On ihan absurdia seisoa kaasukammiossa tai sen raunioilla ja ajatella, että juuri tässä on tapettu kymmeniä tuhansia ihmisiä.  Ei sitä oikein pysty tajuamaan, eikä osaa järkyttyä niin paljon kuin haluaisi. Vaikka mitäpä se minun itkeskelyni ketään auttaisikaan. Koskettavinta oli kun opas kertoi, että kun leiri sodan jälkeen avattiin museokäyttöön, ensimmäiset oppaat olivat holokaustista selviytyneitä vankeja. Ja että edelleen, tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kierroksilla käy ihmisiä jotka ovat itsekin olleet keskitysleirillä. Voi vain kuvitella miltä tällaisessa paikassa vierailu tuntuu ihmisestä, joka on ollut siellä itse ja nähnyt ne kaikki kauheudet, mutta ollut tarpeeksi onnekas selviytyäkseen.

Auschwitz-Birkenau museo on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka jos Puolassa sattuu pyörimään.  Suosittelen opastettua kierrosta, siten välttyy jonottamiselta ja kuulee tietysti paljon tietoa mitä ei kylteissä ynnä muissa lue. Paitsi että Auschwitzissa omat murheet asettuvat järkevämpään mittakaavaan ja saa paremman kuvan siitä, millaisiin tekoihin ihminen (lähes kuka tahansa) aivopesun ja käskyjen alaisena pystyy, vierailun jälkeen uusnatsismiin suhtautuu entistä kriittisemmin ja huolestuneemmin. Se on ehkä pieni porukka, mutta voi paisua aivan liian suureksi, jos ihmiset eivät muista mihin kansallissosialismi ja fasismi viimeksi johti. Holokaustidenialismi on myös huolestuttava ilmiö, ja debunkkausta pitäisi tehdä mielestäni entistä näkyvämmin. Ennen reissua tutustuin itsekin denialistien sivuihin, ja piru vie ne epelit osaavat kirjoittaa vakuuttavasti! Myönnän olevani heikko tietynlaisen retoriikan edessä, ja jos en tietoisesti päättäisi olevani uskomatta kaikkea mitä minulle sanotaan, olisin valmis uskomaan täysin kaikki salaliittoteoriat aina holokaustidenialismista 9/11 -teorioihin! Kaikki eivät vakuuttavilta kuulostavia teorioita luettuaan osaa/halua/älyä hakeutua lukemaan vasta-argumentteja, minäkin olen oppinut sen taidon vasta viime vuosina. Eli käykää näissä paikoissa, etsikää tietoa, ja muistakaa ihmismielen heikkous. Me olemme taitavia uskottelemaan itsellemme asioita, ja se yhdistettynä vääränlaiseen poliittiseen ilmapiiriin voi johtaa holokaustin kaltaisiin julmuuksiin. Eikä tämä ole vain jotain taakse jäänyttä historiaa, väitän nykypäivän terrorismin kumpuavan jostain hyvin samankaltaisesta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, ehdotuksia?