sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Hawaii honeymoon osa 1: Honolulu

Hääbudjetistamme itse juhlia suuremman osan haukkasi häämatka, jonka kohteeksi valikoitui täysin epädemokraattisesti Havaiji. En oikein tiedä, mistä havaijifiksaatio minulle alun perin tuli. En tunne ketään joka olisi siellä käynyt, eikä kyseessä ole tänä päivänä mikään trendikohdekaan: havaijiturismin varsinainen kulta-aika oli kai muutama vuosikymmen sitten..? Mielikuvieni Havaiji oli toisaalta menneen ajan glamouria henkivä, ja toisaalta valkoista hiekkaa, viidakkoa ja palmuja tarjoileva romanttinen rantalomakohde.

Lähdimme matkalle heti häitä seuraavana päivänä. Menomatkan kokonaispituudeksi muodostui 37 tuntia, siihen sisältyi yhteensä neljä lentoa ja yöpyminen Los Angelesin lentokentällä. Helsinki-Chicago välille olimme ostaneet Economy comfort -luokan liput, jotta sataayhdeksääkymmentä senttiä lähentelevä puolisoni ei saisi veritulppaa heti ensalkuun. Ja voi kyllä, lentäminen alkoi tympiä toden teolla viimeistään Losin ja Honolulun välillä! Lentokentällä yöpyminen meni yllättävän siedettävästi, mutta kyllä se matkustus alkoi jo näkyä naamasta...

4
Tilaa on!

6


7bLAX1
Ilmeeni kun ollaan vasta reilussa puolimatkassa.

Saavuimme Havaijin pääkaupunkiin Honoluluun puolilta päivin paikallista aikaa, ja aikaero Suomeen oli -13 tuntia (johtuen kesäajasta). Ilmastoidulta lentokentältä ulos astuessa vastaan iski jo Ugandasta tuttu, lähes tukahduttavan lämmin ilmapatsas. Huh! Nappasimme taksin (pisteet Honolulun lentokentän taksisysteemille, jossa oli ihminen oganisoimassa meitä turreja oikeisiin rehellisiin takseihin: varmaan ensimmäistä kertaa meitä ei putsattu heti loman aluksi kynimällä törkeää ylihintaa!) kohti ensimmäisen kolmen yön majapaikkaamme, The Royal Hawaiiania. Kyseessä oli matkan lyhin, ja samalla kallein majoitus. Ja tietysti jälleen minun päättämäni. Siitä lähtien kun joskus kuulin legendaarisen "pinkin palatsin" olemassaolosta, minulla on ollut pakkomielle siellä yöpymisestä.

9f


9a

9p


9s

9r


IMG_1599

Ja olihan se hieno. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin yöpynyt "paremmissa" hotelleissa, joten ainakin meille palvelu ja puitteet upposivat kuin väärä raha. Enemmän viiden tähden hotelleissa yöpyneet nähtävästi valittelevat Tripadvisorissa RH:n vanhanaikaisuutta ja nuhjuisuutta, mutta itse en ainakaan kiinnittänyt moiseen huomiota. Onhan hotelli vanha ja epämoderni, mutta itselleni se oli se pointti. Merinäköalaa ajatellen olin kylläkin varannut meille huoneen hotellin uudemmalta puolelta Mailani Towerista, jossa oli myös oma check in -tiski. Eli en tiedä, ovatko vanhemman puolen tilat sitten merkittävästi huonompia...  Pimeästä ja kylmästä pohjoisesta tulevan maalaisjuntin sanat ja lomakuvat eivät riitä kuvailemaan niitä maisemia ja tunteita, jotka avautuivat Mailani Towerin aulaan saapuessa. Kyseessä oli puoliavoin tila, ja joka avautui suoraan allasalueelle ja rannalle, ja lämmin merituuli puhalsi kevyesti kasvoille. Suurin osa muista turisteista vaikutti olevan japanilaisia. Saavuimme hotellille ajoissa, joten huone ei ollut vielä valmis, mutta saimme avaimet erilliseen "odotushuoneeseen" jossa pääsi suihkuun ja vaihtamaan vaatteet.


IMG_1601
Aurinko häikäisee...


9k

Virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantabaariin syömään, ja tietysti juomaan loman ensimmäiset Mai Tait! Pettymyksiä ei ollut luvassa silloinkaan, kun kolmen maissa saimme huoneemme. Vai mitä sanotte näistä maisemista:

IMG_0450


IMG_0451


Koska takana oli pitkä matkustus, oli työn ja tuskan takana pysyä hereillä. Ari kävi jollain ihmeen voimilla uimassa, hieronnassa ja hakemassa take away (Tai siis "Take out", kuten nähtävästi tuolla päin maailmaa sanotaan) -ruokaa Panda expressistä, sillä välin minä pilkin ja nukahtelin pitkin hotellihuonetta. Syömisen jälkeen (seitsemän aikaan?) nukahdimme heti.
..Ja heräsimme aamulla viideltä. Tämä eläkeläisrytmi jatkuikin sitten käytännössä lähes koko loppumatkan.

Iloisena yllätyksenä maksamaani hintaan sisältyi kattava aamiainen hotellin Surf Lanai -ravintolassa. Huonehintaan kuuluu toki normaalisikin aamupala, mutta se on kevyempi kuin Surf Lanain puolella oleva hinnakkaampi. Jälleen kerran, puitteet olivat aika mukavat: istua aamuauringossa Waikiki beachilla ja katsella aamujoogaajia ja -surffaajia. Havaijilla ei muuten ilmeisesti ole lainkaan lokkeja, vaan rantojen "roskalintuina" toimivat pulut. Aamupalan jälkeen kävimme kävelemässä pitkin rantaviivaa, mutta kovin pitkää lenkkiä ei jaksanut tehdä. Vaikka lämpötila pyöri maltillisen kolmenkympin tienoilla, suorassa auringonpaahteessa se tuntui aika sietämättömältä. Miten ihmiset voivat matkustaa johonkin +40 asteiseen Espanjaan heinäkuussa?! Kävimme myös aamu-uinnilla meressä, ja vesi oli kuin linnunmaitoa! En tiedä tarkkaan, että miten lämmintä, mutta todella lämmintä ja kirkasta. Tämän jälkeen nappasimme taksin Ala moana shopping centeriin. Ei mitään jakoa, että oltaisiin kävelty siinä kuumuudessa.

9x1


9y
Aamupalalla sai valita buffetin lisäksi aina yhden lämpimän aamiaisannoksen, joka tarjoiltiin pöytään. Kahdestaan saimme käytyä kolmessa päivässä koko listan läpi!

IMG_0492


IMG_5533
Sormusfiilistelyä

Kolmantena päivänä oli vuorossa matkan historiallinen osuus, eli Pearl Harbor. Kävimme katsomassa USS Arizona -laivan hylkyä/muistomerkkiä, ja vierailimme Bowfin sukellusveneessä. USS Arizona näytti ihan samalta kuin kuvissa, ja ennen sinne menoa näytettiin lyhyt video, jossa kerrattiin Pearl Harborin hyökkäyksen pääpiirteet. Filmi oli informatiivinen ja yllättävän neutraali, joskin myöhemmistä jenkkien vastahyökkäyksistä Japaniin (esim. semmoisesta pienestä ydinpommijupakasta) vaiettiin.

Sukellusvenevierailu oli kuitenkin kiinnostavampi. Elokuvista ja dokumenteista on saanut jonkinlaisen kuvan niiden purkkien ahtaudesta, mutta kun itse pääsi käymään sisällä ja kulkemaan niiden kaikkien olemattomein ovien läpi, sai vielä astetta klaustrofobisemman kuvan. Miten kukaan on suostunut työskentelemään niissä oloissa? Ovatko ne nykyäänkin yhtä ahtaita? Huh.

IMG_0516
Olimme reissussa Vegasin ampumatapauksen aikoihin, joten kaikkialla oli liput puolitangossa. Tosin liekö USS Arizonan muistomerkillä näin aina?

IMG_0510
USS Arizonan hylky on osittain merenpinnan yläpuolella.

IMG_0521
USS Bowfin

IMG_5579

IMG_1587
Sukellusveneen kapyysi.


IMG_1580
Tyhjää tilaa ei sukellusveneessä ole, jokainen seinä oli täynnä mittareita, vipuja ja nippeleitä.

Pearl Harborin jälkeen kävimme vielä Honolulun eläintarhassa. Minua jo hieman ennakkoon epäilytti sinne meneminen, ja valitettavasti reissu oli melko surullinen. Kenen tahansa sydäntä luulisi särkevän nähdä apaattisena istuvia isoja kädellisiä, mutta näiden lisäksi myös linnuilla oli minusta melko huonot olot, kun miettii millainen reviiri niillä luonnossa on. Ei joku pöllö voi voida hyvin 4-6 kuution tilassa! Ymmärrän eläintarhojen opetuksellisen arvon ja merkityksen todella uhanalaisten lajien säilyttämisessä sekä loukkaantuneiden villieläinten hoitamisessa, mutta eikö niitä voisi yrittää tehdä paremmin? Joojoo, ihmisillä on tylsää jos eläimillä on liikaa piilopaikkoja ja tilaa eikä niitä näe, mutta luulisi tämänkin olevan nykypäivän kamera- ja seurantateknologialla ratkaistavissa?

IMG_0472

IMG_0509

Kolmannen Honolulussa vietetyn yön jälkeen olikin sitten aika vaihtaa saarta. Sanottiin luksuselämälle heipat, ja lennettiin Mauille. Havaijilla saarten väliset matkat on käytännössä pakko kulkea lentäen, vaikka etäisyydet ovat vain 100-200km. Hawaiian airlines lentää kuitenkin saarten välejä usein, ja on aina ilmeisen hyvin ajallaan. Mitä nyt pienille tulivuorisaarille laskeutuminen saattaa vähän hirvittää lentopelkoisia.. :D

Tipsit Honolulun reissua suunnitteleville:


- Kannattaa suunnata Pearl Harboriin heti aamusta. Siellä on joka päivä jaossa X määrä ilmaisia lippuja USS Arizonalle, ja ne saadakseen tulee olla ajoissa. Bowfiniin joutuu ostamaan liput, mutta se on hintansa arvoinen.

- Cheesecake factory on todella suosittu, älä luule voivasi mennä sinne haukkaamaan nopeasti jotain.. Jonotimme sinne yhtenä päivänä tunnin.

- Vieri vieressä nököttävät hotellit dominoivat Waikiki beachia, mutta Havaijilla ne eivät voi kuulemma omistaa rantaa. Meille väitettiin, että käytännössä saamme kävellä sisään minkä tahansa hotellin aulatiloihin, ja kulkea niiden läpi Waikiki beachille.


Jatkuu osassa II.




sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Saturnukseen ja takaisin

Huh, nyt on häistä ja häämatkasta selvitty, ja viimein jaksaa päivitellä kuulumisia tännekin! 

Meidän pikku bileemme olivat 29.9. Olin varmuuden vuoksi henkisesti varautunut johonkin täyskatastrofiin, mutta kaikki meni onneksi ihan superhyvin! Ok, Zazzlelta tilatut pöytien menukortit eivät koskaan saapuneet, sormusten kaiverruksesta tuli kaunoa vaikka halusin nimenomaan tekstausta (Ja tämän johdosta puolison sormuksessa lukeva "Sanna" näyttää enemmän Jannalta...), lainekampaukseni ei pysynyt nättinä kampaamolta kotiin matkaa pidempään jne. Mutta nämä ovat loppujen lopuksi aika pikkujuttuja.

Kirjoittelin tänne jo aiemmin vähän ajatuksiani avioliitosta ja naimisiinmenon motiiveista, joten ei mennä siihen nyt sen syvemmin. Meillä oli pienehköt 32 hengen häät lähimmille sukulaisille - meillä molemmilla on sen verran suuret suvut, että jos kaikki sedät ja tädit olisi perheineen kutsuttu, vieraita olisi ollut toista sataa. Paikkana toimi ihana Ravintola Isä-Camillo. Ei siksi, että se olisi ollut jotenkin edullista ja järkevää (jouduimme maksamaan erikseen tilavuokraa tyhjistä paikoista, koska meitä oli sen verran vähän), vaan koska se oli ainoa kuopiolaisravintola, jossa oli juuri oikeanlainen tunnelma.
 

nettikoko-10

Ennen vihkimistä otimme first look -kuvia ulkona terassilla ja muutamat "viralliset" hääkuvat sisällä. Siskoni laittelivat koristeet tällä välin paikalleen. Valokuvaajana meillä toimi Iita Sillanpää. Vihkiminen oli juhlapaikalla, se alkoi akateemisesti vartin yli viisi, ja kesti muutaman minuutin.

nettikoko-35


nettikoko-40
En alunperin aikonut hommata kimppua ollenkaan, mutta äiti askarteli minulle tämmöisen :)

IMG_5441
Upeista kynsistä kiitos Kauneusstudio Charisman Susalle. Kuva ei tee oikeutta, mutta nämä olivat uskomattoman kauniit luonnossa! Hennosti säkenöivät, kuitenkin ilman näkyviä kimallehippuja.


nettikoko-44 
Meikki olisi voinut onnistua paremminkin, mutta en silti kadu yhtään, että tein sen itse.


nettikoko-126

Vihkimisen jälkeen ohjelmassa oli illallinen ja vapaata seurustelua. Ruoka oli erinomaista, Spotify -lista toimi taustamusiikkina, ja lapsivieraille oli yhdessä huoneessa viihdykkeeksi "tatuointibaari" (Täältä sai aika hienoja). Ja taisi niitä leimoja muutama aikuinenkin käydä ottamassa.

Huomatkaas muuten nuo kuvissa vilahtelevat höyhenkoristeet. Ne olivat isoimmat ja heittämällä kalleimmat koristeet, jotka juhlia varten hankimme. Olin haaveillut pitkään vanhan ajan eleganssia henkivistä strutsinsulkakoristeista (koska mielikuvissani meillä oli joku old hollywood-glamour-femme fatale -teema..), mutta niitäpä ei ihan mistä tahansa näyttänyt saavan. Niimpä kokosimme koristeet itse: teetimme jalat Kotisorvarilla, maalasimme ne kultamaalilla, liimasimme Ebaysta tilattuja strutsinsulkia kimpunpidikkeisiin, ja kiinnitimme osat toisiinsa. Lopputulos oli hienompi kuin olin uskaltanut toivoa!

..Ja nyt meillä sitten on viisi melkein metrin korkuista pöytäkoristetta viemässä tilaa häkkivarastosta. Eteenpäin myyntiä hidastaa korkeahko hinta, maksoimme itse tarvikkeista ~60 euroa per koriste, joten ei näitä ihan parilla kympillä viitsi myydä. Mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin ottakaahan yhteyttä!

nettikoko-63


nettikoko-60


nettikoko-56


nettikoko-66


nettikoko-61


nettikoko-86
Vihkiminen. Ja jos joku vielä miettii, niin ei, minusta siviilivihkiminen ei hävinnyt mitenkään kirkkomenoille. Se vähän kaivelee, että pakollisessa vihkikaavassa on muutama juttu, joka ei ihan omaan ajatusmaailmaan istu. Ja vihkitodistuksessa lukee vanhanaikaisesti "mies" ja "vaimo". Onkohan niillä eri todistuspohja mies- ja naispareille?

nettikoko-115
Sormukset ovat Kalevala Korun Filigraani ja Metsäpirtti.

nettikoko-123


nettikoko-125


IMG_5451
Ruokana oli antipastoja noutopöydästä, karitsaa ja kasviksia, ja jälkiruoaksi Red Velvet -tyyppinen kakku.


IMG_5452
Perinteiset kakunkoristeet eivät tuntuneet ihan meidän jutulta, eikä kiinnostanut laittaa rahaa mihinkään erikoisiin mittatilaussysteemeihinkään. Niinpä tulostimme itse elokuvamakuamme mukailevat koristeet.

IMG_0393


IMG_0372

Meillä ei ollut mitään varsinaista ohjelmaa, joten laitoimme jokaiseen pöytään erilaisen pienen arvoituksen, jotta ihmiset voisivat keskustella vaikka niistä, jos tulisi tylsää ja kiusallista... Juttua tuntui kuitenkin riittävän hyvin koko illaksi, ja mekin kerkisimme jutella kaikkien kanssa.

IMG_0355
Vieraskirjan virkaa toimitti kehystetty Queenin "A Day at the Races" -LP.

IMG_0391


IMG_0435

Ilta hujahti nopeasti, ja hotellille lähdimme yhdentoista aikaan. Tiedän, melko aikaisin, mutta toisaalta meillä oli seuraavana aamuna aikainen herätys, ja kiinnosti ehtiä vielä saunomaan ja kylpemään ennen nukkumaanmenoa.

IMG_5461
Tuttu ja turvallinen peiliselfie hotellilla. Vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen valokuvaaja, jotenkin sitä löytää itsestään kaikenlaisia "virheitä" muiden ottamissa kuvissa, joissa kuvakulma on tietysti erilainen kuin omissa vatsasisäänkaksaripiiloon -poseerauksissa. Tykkään kyllä meidän hääkuvista ja ne ovat teknisesti onnistuneita, mutta jostain syystä oma reaktio oli silti kuvat saadessa, että "eijjeesusmikäpallopääjaleveätkädetjapallomahajokakuvassa". Ja tätä seurasi välitön ärsytys siitä, että ylipäätään mietin tällaisia, enkä vieläkään ole päässyt yli turhamaisesta ja ärsyttävästä itsekritiikistä. Lähes kaikki nimittäin voinevat allekirjoittaa, että alati itseään mollaava ihmistyyppi on aika ärsyttävä?

IMG_5467

Semmoiset kemut oli ne. Mitähän seuraavaksi, tuparit, valmistujaiset tai viisikymppiset?  Minun ei välttämättä uskoisi olevan sukujuhlien kohderyhmää, mutta oikeastaan tykkään niistä! Olen surkea pitämään yhteyttä kehenkään, joten kaikenlaiset rippijuhlat, lakkiaiset ja valmistujaiset muutaman vuoden välein ovat olleet aina hyvä tapa hoitaa kuulumisten vaihto sukulaisten kanssa. Lisäksi tykkään järjestää asioita; käytän hyväkseni jokaisen tilaisuuden tehdä jotain vähän spesiaalimpaa ruokaa tai leipoa. Keittiössä häärääminen ja vieraalta toisen luo kulkeminen myös helpottaa sosialisointia, kun ei tarvitse vain istua "intiimisti" jonkun kanssa ja yrittää keksiä puheenaihetta.

Koitan kirjoitella vielä vähän matkajuttua tämän vuoden puolella. Kuulemisiin siihen saakka!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Homma etenee

Olihan kesä. Joo joo, huonoista keleistä valittaminen on jo niin nähty. Mutta valitanpa silti; en ostanut yhden yhtä mansikkaa, enkä käynyt yhdelläkään picnicillä. No ei varmaan moni muukaan, mutta minä Täydellinen kesäTM –neurootikkona yleensä suoritan näitä kesäkliseitä, vaikka väkisin.

Yhden sateisen viikon olin lomalla, ja se kului aika perinteisesti: vaikka työpäivinä (ja varsinkin aamuina!) tuntee kaipaavansa kuollakseen lomaa, pelkkä neljän seinän sisällä lorviminen ahdistaa ja väsyttää sekin. Onneksi loppuviikosta alkaa ihan ”oikea” loma! Koitan olevinaan olla kasaamatta liikaa odotuksia The Päivään ja matkaan jottei tulisi pettymyksiä, mutta aika huonolla menestyksellä... Toisaalta paljon on varmaan omasta asenteesta kiinni; jos vaan päätän että minulla on kivaa, tapahtui mitä hyvänsä, niin ehkä se myös toteutuu?

Mutta olihan tässä menneinä kuukausina mukaviakin päiviä ja viikonloppuja. Viime kuussa kävimme kälyn kanssa Nurmeksen Bomban Drive in & Rock –tapahtumassa. Perjantain artistit eivät ehkä tänä vuonna olleet ihan niin hyviä kuin viimeksi, mutta sai siellä silti tanssia taas jalkansa kipeiksi. Ja pukeutua tietysti kellohelmoihin!

FullSizeRender


IMG_5119


IMG_5122

IMG_5130


Bomban hotelli oli myös kokenut pienen kasvojenkohotuksen viimevuoteen verrattuna. Kylpylä ei valitettavasti ollut vielä meidän vierailun aikaan valmis, mutta pitänee sekin käydä joskus testaamassa. Hotellissa oli myös iso aurinkoterassi järvi/hiekkarantamaisemalla, varmaan aika jeppis jonain hellepäivänä.

bomba


Ja olihan mulla polttaritkin! Ok, onhan se vähän...en nyt sano että säälittävää, mutta jollain tapaa erilaista viettää polttareita oman äidin, siskojen, anopin ja kälyn kanssa. Mutta olen tietysti superkiitollinen, että mulle haluttiin jotain järjestää, ja kivaakin oli! Syötiin hyvin, käytiin keilaamassa, ja sain piiitkän rentouttavan spa-hoidon. Oli juuri sopivat polttarit siis minulle: ei mitään itsensä nolaamista ja korsujenmyyntiä torilla tamponiksi pukeutuneena.

polttarit


Nyt pitäisi vielä selvitä tästä viikosta kuolematta stressiin. Vaikka meille on tulossa pienet ja helpot häät ilman kymmentä eri palveluntarjoajaa ja kaikki asiat on periaatteessa hanskassa, silti sisällä on alkanut velloa joku epämääräinen stressiahdistus. Toivottavasti se päästää irti viimeistään lauantaina.

Palaillaan kuukauden päästä!